Blogiarkisto

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Break ya back

Tänään vihdoin alkoi fysioterapia! Tätä päivää on odotettu, melkein tunteja laskettu.

Olen nyt yksityisen puolella, jota suositeltiin TAYSista, lääkärini kysyi sairaalan fyssareilta, että minne kannattaisi juuri munlainen potilas ohjata, ja otin vinkistä vaarin, vaikka tottakai olisin saanut lähetteeni kanssa mennä minne vain. Sen tiesin, että julkiselle eli mun terkkariin, en enää menisi, sain siellä suht kelpoa apua mutta mä tarvitsen nyt enemmän, ja jonkun uuden naaman joka tarttuu tähän mun ongelmavyyhtiin.


Ei todellakaan tarvinnut katua tätä valintaa, sillä nyt mulla on todella mukava, innokas, kiinnostunut naisfysioterapeutti, ja musta tuntuu pitkän harmaan jakson jälkeen, että ehkä tämä selkävammailu saadaan taas aisoihin, eikä mun tarvitsisi tuntea itseäni 80-vuotiaaksi mummoksi, popsia kipulääkkeitä kuin karkkia ja joista tulee vielä vatsavaivoja tai autoiluun yhdistettynä huonoa oloa. Haluan olla taas kipulääkevapaa (tai korkeintaan satunnainen Panadol), kuten olin kesällä sen parisen kuukautta, jolloin muutenkin olin kuin toinen ihminen - niin energinen ja hyvinvoiva, vaikka näin jälkikäteen tarkasteltuna, silloin kyljessä muhi tuo imusolmuke joka sitten ajoi mut yli reunan, pakotti lähes täysin sänkypotilaaksi ja kipusädehoidon anelijaksi. Hmm. Ei mietitä sitä sen enempää.

Mun selkäranka on aivan jumissa, ei taitu vasemmalta puolen melkein ollenkaan, mikä on tietenkin huono asia. Ja mulla on nyt koko selän kattavia, eli siis myös "terveän" oikean puolen, kipuja, jomotuksia ja välillä tosiaan saan kunnon päänsäryn aikaiseksi kun venyttelen selkääni. Niitä tottakai voi nytkin ilmestyä kun aloitin fysion, kuten fyssa varoitteli, mutta se on vaan sitten kestettävä että tän selän kanssa edistytään pidemmällä aikavälillä. Eikä näin jäykän selän kanssa ole hyvä olla, joskus selkä kiskaisee väkivaltaisesti takaisin kun vaikka noukin jotain lattialta! Ja tietysti jomottelee ympäri vuorokauden.

Fyssa siis kevyesti hieroi mua, kartoitti selän ja käsien liikkuvuutta, laitettiin myös akuneulat selkärangan kummallekin puolen ja sitten loppuun venyteltiin vielä lisää - uskomatonta miten vasemman ja oikean puolen ero korostuu, vasen epäkäs venytettäessä tuntuu oikein kunnolla, kun taas oikean venytys ei paljoa. Seuraava aika on viikon päästä ja nyt mulla tietysti on yleisenä tehtävänä yrittää liikkua vointini mukaan ja on pakko kartoittaa, että minne sitä voisi, uskaltaisi, haluaisi lähteä taas liikkumaan, kuntosali siis. Valitettavasti mua edelleen vaivaa ahdistus kirjoittaa kenenkään kanssa sopparia koska kaikki ovat kk-maksusoppareita, joissa useimmissa ei ole tauottamisen mahdollisuutta tai sitten tauottamisen prosessi on tehty sen verran hankalaksi että se on rassaavaa. Tiedän, että jotain on keksittävä, johonkin on nimensä ja rahansa laitettava, mutta mua ottaa erittäin paljon nuppiin tämä systeemi, johon lähes kaikki salit ovat menneet, ei esim. 10x käyntikerran korttia tai jotain muuta, jolla raha ei juokse koko ajan silloin kun et pääsekään salille - ja mulla näitä jaksoja on valitettavasti usein, ja yleensä ne kuitenkin kestävät pidempään kuin taviksilla, kuten viimeisin kipukausi. Syitä syiden jälkeen, mutta jonnekin sitä on mentävä, pian. It is what it is.

Mutta, prosessi on potkaistu käyntiin ja toivottavasti tunnelin päästä löytyy valoa.