Olen kohdannut ilmiön, joka toki on makuasia eikä niistä suoranaisesti voi kiistellä, mutta on jotenkin huvittavan mielenkiintoista huomata, miten ihmisten kiinnostus sua kohtaan ns. vähenee kun yrität ja pystytkin elämään normaalimpaa elämää, joka ei ole niin täynnä sairaalaa, kamalia toimenpiteitä, hoitoa hoidon perään joista lähes kaikki epäonnistuu 100%. Olen karsastanut sanaa "sosiaaliporno" koska ymmärrän ja tiedän, että ihmiset ovat uteliaita, sellaisia me vain ollaan. Mutta.. onko väärin voida paremmin, osoittaa se "tavallisen tylsillä" postauksilla arjesta ja lisätä sekaan kuva omasta naamasta?
On hassua, miten ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten epäonni mutta hyvät asiat menettävät kiinnostuksensa. Kai se on sitten tylsää luettavaa että kroonista syöpää sairastava voikin elää ihan ok elämää, eikä juosta leikkauspöydältä toiselle tai joutua kestämään ties mistä rööristä tungettavaa tähystintä jatkuvasti.
Tässä nyt ei ehkä ole kunnon päätä tai häntää, mutta yleisesti blogimaailmassa tuntuu että pitää kokea jotain todella karmeaa, paljastaa itsestään todella intiimejä juttuja tai jopa tehdä itsestään ihan pellen että yleinen kiinnostus säilyy. Onkohan tässä kuviossa nyt vähän jotain vinksahtanutta?
Ihan kaikkien ärsytykseksi, tässä bussimatkalta roadselfie:
