Blogiarkisto

torstai 14. heinäkuuta 2016

The waiting game


Heissan taas pitkästä aikaa. 

Aloitan heti ensimmäisenä sillä, että lähetän terkkuja Italiaan, siellä päässä varmasti tiedetään kenelle ne on tarkoitettu, ja blogin hiljeneminen ja terveiset ovat tulleet mulle perille. Grazie mille!

Mistä mun kesä on koostunut? No, aika letkeähän tämä on ollut, siis ei ole ollut festareita, paljoa ns. "tyypillistä nuortenaikuisten juhlimista" ja liikunnankin osalta on edelleen se kunnon liikuntakärpänen jättänyt puraisematta, höh. Mutta minkä voi nostaa esiin, mitä on kesä sisältänyt, on kummitäteily. Ihan oma verbinsä, kummitäteily. Kerran viikkoon noin keskimäärin, on tullut lähdettyä kummityttöä ja siskoa, sekä tämän miestä, moikkailemaan, tai ollaan täällä Tre:n keskustassakin oltu liikenteessä. Mun kesän tähän astinen kohokohta on ollut Papu, joka kummityttöni lempinimi on. Säässä kun ei aina niin hirveästi ole kehumista, on tullut myös katseltua sarjoja. Game of Thrones alusta loppuun uusiksi. En kyllästä, en sitten millään. Kesälaitumilla siinä mielessä täysin vapaalla olen ollut, ettei ole nyt mitään käännösprojektia meneillään. Ihan okei, mutta toisaalta vois olla jees, ihan vain senkin vuoksi ettei enkku pääse ruostumaan. Selkärangassa se on vahvassa, mutta siitä huolimattakin sitä voi ruostua jos pitkään antaa sen olla käyttämättömänä. Sylvan vertaistukihenkilö juttuja edelleen ollaan rakentamassa uudelle, vakaammalle pohjalle Taysin Radiukseen, vähän hidasta mutta uskon 150% että tästä tulee vielä jotain mahtavaa, kestävää ja nimenomaan tarpeeseen menevää apua.

Mitään reissua ei olla nyt suunniteltu vaikka Poikkis jää kesälomalle, tämän toive on lähinnä tehdä ei mitään, saa vihdoin nukkua, olla rauhassa, ei miettiä työhommia, olla vapaa. Sopii mulle, mitä nyt voisi aktivoitua sitten tekemään pienempiä juttuja yhdessä, kuten käydä leffassa, ulkona, nähdä kavereita, tätä rataa. Itse palaan tosin kouluun elokuun alussa, alle kuukauden päästä, tuntuu myös vähän siltä että mihin ihmeeseen tää kaikki aika on mennyt, vastahan oli toukokuun 26. päivä, jolloin meidät vapautettiin kesälaitumille koulusta. Sinänsä ihan jees mennä takaisin, odotukset on että kattavampia, syvällisempiä projekteja tulee, mutta koulussani on valittavasti useammassakin lempariaiheessani sellainen opettaja, joka on kyllä alansa rautainen ammattilainen, mutta ei näiden asioiden eteenpäin opettamisessa. Se valitettavasti syö multa aika hirmuisesti intoa, kun ei tämän avuin pääse pureutumaan näihin aiheisiin, olla innostunut, oppia mielekkäällä tavalla uutta, ymmärtää mitä ihmettä tämä välilllä yrittää viestiä. Tiedän, että valitettavasti en ole ainoa joka meidän vuosikurssilla tuntee näin. Mutta, kouluun on palattava tästä seikasta huolimatta. Ja on siellä kuitenkin enimmäkseen myös opettamisessa hyviä opettajia, mielenkiintoisine aiheineen. Ja tottakai aina jotain, josta ei ole aina niin kiinnostunut, olisi aika hulppea saavutus jos kaikesta voisi olla yhtä tasavertaisesti innostunut.. :D

Ehkä tää kesä on ollut kuitenkin vähän tällaista "odottamista". Mitä tulevaisuus voi tarjota, tai välillä nurinkurisesti mitä ei, jos on sellainen päivä päällä. En edes tarkalleen tiedä mitä odotan. Ehkä, että selkiytyisi oma ajatus, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Mitä Sylvan kanssa, mitä muilla saroilla, mitä koulun jälkeen, pysyykö terveys, katsoa miten hirmuista tahtia siskontyttö kasvaa, vähän kaikkea. On ehkä sellainen kiintopiste, tai pisteet, vähän kateissa. Mikä ei ole epänormaalia nuorelle aikuiselle, mutta tällä hetkellä mulle aika tuskastuttavakin tilanne, itseä kiristää.. :F mutta, en omaa kristallipalloa, enkä kekkase tyhjästä mitä haluan (tai voin) tulevaisuudessa tehdä, mitä kaikkea tulee kehiteltyä kun tilaisuudet näyttäytyvät. Sekavaa, sekavaa.. yrittää selittää, mutta sekavaa tämä on munkin päässä. Ja olen yliajattelija, voin ajaa oman päänuppini hulluksi kysymyksien liiallisella määrällä.



Seuraava pet-kuvaus on tulossa elokuun lopulla, nythän on siis siirrytty kolmen viikon välein lääkkeen antoon, ja näin on tarkoitus jatkaa. En odota että mitään olisi muuttunut huonompaan suuntaan, siinä mielessä voin edelleenkin hyvin, riesa on tämä kilppari. Ja taas päätään nostanut matkapahoinvointi. Joten kultaisen keskitien tavoittelua täällä edelleen haeskellaan.

Mutta ennenkuin menee ihan totaalisen turhaksi jaaritteluksi, toivotan nyt hyvät yöt tältä osalta!