Tänään on ollut.. erikoinen päivä. En nukkunut viime yönä ensimmäistäkään tuntia kunnon unta, en vain saanut unta, ja löysin itseni useampaan kertaan hiljaa höpöttelemästä pikku-Nessalle (jolla on juoksut, joten Leo evakossa mun vanhemmilla), silittelemällä tämän pehmeätä turkkia, halaten tätä. Tämän kyllästyttyä ja jatkettua uniaan, roikuin Instagramissa, välillä vain tuijotin pimeätä kattoa, etsin asentoa jossa olisi oikein hyvä olla. Pikaisesti näen kuitenkin jonkin ahdistavan unenpätkän, joka pakottaa valot takaisin päälle, enkä uskalla yrittää nukkumista uudestaan valoitta. Aamulla äiti herättää soitollaan, ja mun ääneni on kuin väriksen, en saa siitä millään heleämpii vaikka kuink rykisin.
Jalkoja särkee, tavalliseen tapaan. Nyt se on jo tavallista - kamalaa. Olen myrtsi ja jostain iskee myös kamala pahoinvoinnin aalto, joudun puoli tuntia vain tuijottamaan eteeni, koska pelkään muuten oksentavani. Kaksi pahoinvoinninestopilleriä naamaan, ja toivo perseessä ettei mene oksuksi. Onneksi se olo sentään helpotti. Mutta se on väsyttävää, ja huomaan pyrkiväni vaaka-asentoon, ensin jonkin sarjan parissa, ja sitten huomaankin kämpän hiljenneen: bestis on lähtenyt töihin, ja minä vetelen sikeitä iso villatakki peittonani. Käännän kylkeä, ja jatkan unia. Vihdoin vähän neljän jälkeen havahdun, ja vien Nessan iltapäivälenkille ja annan ruokaa.
Loppupäivä kuluu samaan tapaan, miettien että en kai mä nyt kipeäksi ole tulossa, taas jalkoja särkee, lämpotyyny täysille, väsyttää, maha kurluttaa, mitäs sarjaa jaksaisi katsoa seuraavaksi... tapaamisen sopiminen huomiselle, tottakai sillä varauksella että olo on okei. Todennäköisesti olen vain väsynyt nukkumattomasta yöstä.
On perjantai, mutta mä en tee yhtään mitään, just another evening home eikä keskustan baareissa rillutellen, kuten monet muut. Säästyy, jälleen, kivasti rahaa. (ei sillä että pitäisi juomaan päästä, mutta joskus ihmisten ilmoille kyllä)
On kyllä niin turha päivä, että huh huh.
Jalkoja särkee, tavalliseen tapaan. Nyt se on jo tavallista - kamalaa. Olen myrtsi ja jostain iskee myös kamala pahoinvoinnin aalto, joudun puoli tuntia vain tuijottamaan eteeni, koska pelkään muuten oksentavani. Kaksi pahoinvoinninestopilleriä naamaan, ja toivo perseessä ettei mene oksuksi. Onneksi se olo sentään helpotti. Mutta se on väsyttävää, ja huomaan pyrkiväni vaaka-asentoon, ensin jonkin sarjan parissa, ja sitten huomaankin kämpän hiljenneen: bestis on lähtenyt töihin, ja minä vetelen sikeitä iso villatakki peittonani. Käännän kylkeä, ja jatkan unia. Vihdoin vähän neljän jälkeen havahdun, ja vien Nessan iltapäivälenkille ja annan ruokaa.
Loppupäivä kuluu samaan tapaan, miettien että en kai mä nyt kipeäksi ole tulossa, taas jalkoja särkee, lämpotyyny täysille, väsyttää, maha kurluttaa, mitäs sarjaa jaksaisi katsoa seuraavaksi... tapaamisen sopiminen huomiselle, tottakai sillä varauksella että olo on okei. Todennäköisesti olen vain väsynyt nukkumattomasta yöstä.
On perjantai, mutta mä en tee yhtään mitään, just another evening home eikä keskustan baareissa rillutellen, kuten monet muut. Säästyy, jälleen, kivasti rahaa. (ei sillä että pitäisi juomaan päästä, mutta joskus ihmisten ilmoille kyllä)
On kyllä niin turha päivä, että huh huh.