Just chilling

Nessa ja Pikku-Nessa toivottaa hyvää viikonloppua ;D

Syöpäläisen karvalapset on elämän nuora

Nyt katsastamaan uusin Kodin Kuvalehti - mut löytää sivulta 39 kera mun armaiden koiralapsien, jotka ovatkin tällä kertaa pääosassa ja täysin ansaitussa sellaisessa, nämä karvapallot antavat niin paljon ja tuovat iloa jokaiseen päivään ❤

Olen par'aikaa matkalla kohti Jyväskylää Suomen Syöpäpotilaat ry:n nuorten aikuisten viikonlopun viettoon, tarjolla on niin saunaa, paljua, melontaa, puukäsitöitä ja vaikka mitä, ja mikä parhainta: tuttua jengiä viime vuodelta! En malta odottaa heidän näkemistään.

Syöpä ottaa paljon mutta ainakin mulle se on myös antanut paljon, ihania ihmisiä elämääni, aivan uusia mahdollisuuksia, perspektiiviä, jotain elämänviisautta sekä myös elämänpaloa - suuresti! 

Päivä pähkinässä

Aamulla herätessä oli vähän tönkkö olo, sellainen.. en oikein osaa kuvailla - olin aikonut mennä aamupäivä salille mutta olo oli jotenkin sen verran hassu, että päätin skipata, näin 5. hoitokerran jälkeisenä päivänä. Päivän mittaan kyllä olo normalisoitui, ja oon tänään käynyt pitkästä keilaamassa, ja vielä hohtokeilaamassa! Oli hienon näköistä ja muutenkin hauskaa! En oo käynyt keilaamassa muutamaan vuoteen, mutta tykkään siitä joka tapauksessa paljon, tunnin ratavuoro menee todella nopeata.

Olen käynyt kunnon iltalenkilläkin, ja koirien kanssa koirapuistossakin hetken heittelemässä käpyjä näille, joten huomenna on sitten suunta salille, pitkästä aikaa. Muuten ei oikeastaan ole "oloja" - maha oli aamulla kans vähän äksy, mutta syöttäen sille puuroa ja raejuustoa, niin sekin rauhoittui. On kyllä näin IBS-potilaana ollut tärkeätä, että jo viime vuoden puolella löysin itselleni sopivamman ruokavalion, joka ainakin vähentää vatsan oirehtimista. Eikä tietenkään ole pahitteeksi muutenkin syödä terveellisesti!

// ENGLISH SHORT

Felt a little stiff this morning, and tummy grumpy but sticking to a diet I've found suits me, helps with it. Was about to go for a noon gym session, but due to yesterday's treatment no. 5 and the funny feeling I had, I decided to skip, but thankfully the feeling faded away, and I've been able to enjoy my day by neon lights bowling, was so nice after a long time. And also took a good walk with the dogs, stopping by a dogpark for a moment for them to run free, and I threw Leo a pine cone for awhile, since he just loves fetching stuff, anything goes :D

BLOGIARVONTA: VOITA KOIRASI PUOLESTA!

KOLME ONNELLISTA VOITTAJAA OVAT:
TOMMY, JOHANNA K. SEKÄ MARJA-LIISA! ONNEKSI OLKOON, TEILLE LÄHTEE SÄHKÖPOSTIA PIKAISESTI! 

Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja tätä aatetta ympäristösiisteydestä että täysin maatuvien koirankakkapussien tukemisesta - mulla koiranomistajana (ja myrkytettyjen nakkien pelkouutisen kokeneena) tällaiset asiat ovat tärkeitä, hienoa että teillekin!

The Little Things -blogi toteuttaa yhteistyössä Koirankakkapussit.fi'n kanssa arvonnan, jossa 3 onnekasta koiranomistajaa voittaa karvaturrilleen pakkauksen näitä ekologisia, täysin maatuvia pusseja sekä myös pidikkeet näille!

Ennen itse arvontaan paneutumista, kerron pikaisesti mistä on tarkalleen kyse, ja miksi tällaiseen on täällä blogin puolella lähdetty. 

Ensinnäkin, kyseessä on Biobagin täysin 40 vuorokaudessa kompostoituvat pussit jotka eivät sisällä lainkaan polyeteenipohjaisia aineksia, ja ylipäätänsä idea lähteä liikkeelle näiden kanssa oli ympäristötietoisuus: koiranomistajan duuniin kuuluu kerätä se koiran tuottama pieni tai iso pyton, eikä jättää kaduille niin että ihmiset saattavat astua päälle tai toiset koirat tunkea kuononsa näihin herkkukasoihin. Varsinkin keväällä paljastuu, lumen sulaessa, paljon keräämätöntä jätettä, jotka eivät todellakaan ole kaunista katseltavaa. On myös se seikka pohdittavana, että jotkut vihaavat koiria nimenomaan näiden jätöksien keräämättömyyden vuoksi, ja näinollen joku liiallisuuksiin menevä ihminen tarkoituksella jättää lenkkipoluloille myrkkynakkeja, ja näin koiran henki on uhattuna, ja aivan tuirhaan; koiran jätökset kaappaa mukana kulkevaan pussiin ihan parissa sekunnissa, ympäristökin kiittää!

Blogi ensimmäisen kerran tarttui asiaan, kiinnostustaan ja tukeaan osoittaen viime vuoden lokakuussa, tässä postauksessa. Itse jouduin viime vuonna myrkkynakkipelon kauhistuttamaksi, ihan asuinalueeltani raportoitiin löytyneen myrkytettyjä nakkeja, ja oli sitten syy koirien jätökset tai joku muu, niin ainakin teen oman osani ja aina kerään omien koirieni jätökset. Usein näkee valitettavasti varsinkin isojen rotujen jätöksiä katujen varsilla, ja kyllä ottaa päähän. On se varmasti epämukavaa kerätä iso lasti shaibaa mutta odotas vaan, kun itse astut sellaiseen. Tai koirasi astuu. Kyllä sitten on kivaa.

Nyttemmin koirankakkapussit.fi on kokenut suuren buumin, ja ohjaankin teidät heidän Facebook-sivuilleen, tutustumaan että tykkäilemään ko. sivustosta, ja sitten voitkin siirtyä eteenpäin ottamaan osaa tähän arvontaan!

Arvonta pyörähtää käyntiin 13.5. klo 17 lähtien, ja on voimassa toukokuun loppuun asti 31.5. klo 20, eli jätä siihen mennessä kommentti tähän postaukseen, että olet käynyt koirankakkapussit.fi'n Facebook-sivulla tykkäämässä ja kommentissa kerrot tästä ja jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sitten onnekkaat voittajat kiinni, 3 onnekasta siis saa pakkauksen näitä pusseja että pidikkeen. Arvonta suoritetaan pikimmiten osallistumisajan päätyttyä, ja voittajille ilmoitetaan sähköpostitse parin päivän kuluessa. Helppoa kuin heinänteko!

Arpaonnea kaikille karvaturrien osallistujille, ja mikäli tuet tätä aatetta, että ollaan ympäristötietoisia niin täysin maatuvien koirankakkapussien puolesta kuin ympäristösiisteydenkin, jaa ihmeessä eteenpäin tätä kilpailua sekä koirankakkapussit.fi'n facebook-sivua!

Koirapropagandaa

... söpöysmittari asteikolla 0-10 huutaa 11! :D Tänään on ollut tosi hieno sää, koiratkin tosi iloisia ulkona lenkillä vaikka ne kyllä ulkoilee innoissaan sateellakin, että.. ;)

Tänään oli viimeinen valohoito, nyt kokeillaan tauottaa, josko Suomen saapuva kesä riittäisi ainakin hetkeksi pitämään ihon kunnossa, perusteellisen ja jatkuvan rasvauksen lisäksi siis, tottakai. Oli myös lääkehoito, joka sujui sen ihmeempiä ongelmia, ja oli yksi mun vakiohoitajista tällä kertaa vuorossa, on aina kiva vaihtaa kuulumisia tämän hoitajan kanssa. Tulee hyvä mieli.

Keskiviikkona on luvassa jotain kivaa blogissa, joten alkuillasta, tuunatkaa itsenne langoille! ;)

Torstaiaamupäivällä lähden kohti Espoota Sylvan Mun Tie -kurssille, jossa myös viettelen 27-vuotissynttärini, jotka ovat siis sunnuntaina mutta keskiyön jälkeen la-su yönähän sitä uusi numero kilahtaa laakiin, eikö ;) varmasti mahtava reissu, hyvällä poppoolla tulossa, ja on mukava saada viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Toivottavasti säät suosii, meillä pitäis olla ihan hienot ympäristötkin siellä!

Lyhyt postaus tälle maanantaille, mulla on siivousurakka kesken, jota oon tässä viimeiset noin 3 tuntia vääntänyt, vielä on lattiat ainakin kuurattava, adios for now!

// ENGLISH SUMMARY

Coming up this evening... or tomorrow :D

Nessa x2

Voisinpa kertoa tehneeni jotain kivaa, jännää, mahtavaa. Mutta en voi. Päivät on ollut harmaan sekavuutta toisiinsa punoutuen, odotellen että jotain tapahtuisi. Kääntämistä, kirjastossa jumittamista melkein hakaten päätä pöytään, englannin kanssa tuskailua (ketä kiinnostaa haikut?? ei mua, ÄH), sään vaihtelevuuden ja kylmyyden ihmettelyä. Vatsa on rauhoittuneempi, johtuneeko nyt pitkittyneestä tauosta lääkkeen kanssa vai muuten vain, en tiedä. Naama kukkii kuin teinillä, siis ihan älyttömän nopea elinkaari ihohuokosilla, tällaista on oikeasti viimeksi ollut varmaan kymmenisen vuotta sitten, tää on ihan älytöntä! Voiko tääkin johtua lääkkeestä? Oon istunut ihonhoitorutineejani suorittaen suurentavan peilin ääressä, ja ihmetellyt ihohuokosiani joita näyttää vaivaavan ADHD. (mulla ei oikeasti juuri ole sitten teini-iän ollut näppyjä, vähän isommat ihohuokoset on aina nenässä ollut mutta nyt naama randomisti kukkii sieltä täältä!) Ja miettien taaksepäin, tuntuu että iho rupesi menemään tällaiseen kuntoon pian lääkkeen aloituksen jälkeen, en keksi mitään muuta. Hmm.

Lääkettä tosiaan saan vasta ensi viikolla, loppuviikosta. Menee siis yli viikon yliajalle. Asialle ei mahda oikein mitään, enkä tiedä tarkempia syitä, miksi lääkettä ei olla saatu tulemaan aikataulun mukaan Suomeen.

Keskittymisvaikeutta tuntuu olevan ilmassa, vaikka kääntämistä olenkin saanut tehtyä, mutta oon saanut ruoskia itseäni tekemään sitä. On ihan fletkumato olo, enkä tiedä miten saisin potkittua itseäni taas eteenpäin. Paluu hoitoihin tuntuu jotenkin laukaisseen mussa taas sellaisen stand by -tilan, on vaikea saada mitään aikaiseksi "kun ollaan vaan hoidoissa" vaikka pitäisi nyt edes vähän jotain puuhailla, ja on velvoitteitakin. Mutta on myös iskenyt tajuntaan, että täytän ensi kuussa, 17. päivä, 27 vuotta ja oon edelleen vain syöpäpotilas. Kaksikymppisestä lähtien, tässä on mun "ura". En tiedä itkeä vai nauraako, vai kumpaakin samaan aikaan.

Olen ollut nyt kaksin pikku-Nessan kanssa kotona, neidillä on juoksu, joten huushollin herra, Leo, on hoidossa ettei vain käy hassusti. Me kaksi Nessaa, meistä tulee tosi rauhallisia kun ollaan kaksin, välillä tuntuu ettei talossa olisi yhtäkään koiraa kun toinen katoaa jonnekin sängyn alle vetäisemään 3 tunnin päikkärit, hyvä kun saa keittiöön kutsuttua päivälliselle. Yöksi neiti kyllä pönkeää viereen nukkumaan, hyvä ettei ihan naamaan kiinni, ja aamulla pureskelee luuta jossain lähistöllä melkein kuin tarkoituksellisesti todella äänekkäästi, kuin sanoen: "Hei mami, kello on melkein kymmenen, kyllä ny vois jo nousta!", ja mä nousen ja valitettavasti joka aamu saan tuta alaselkäsäryn, jonka luulen johtuvan mun skolioosista. Pitäisi yrittää liikkua vieläkin enemmän, ilmeisesti.. ottaa ihan päähän aamuisin kun joka aamu alaselkä on mäsänä. En tosin syö Panadolia vahvempaa, ellen yöksi joudu illan tuntojen perusteella ottamaan relaksanttia, enkä kyllä Tramalia haluakaan, ellei ole aivan pakko (ja Panacodia en tälle mun herkistyneelle mahalle en edes yritä, varmaan sanois KAPUT samantien).

Kyljen haavan voin sanoa nyt viimeistään, virallisesti olevan ummessa. Ollut jo hidas pitkään mutta nyt aivan takuuvarmasti ummessa. Onneksi edes se on nyt poissa alta! Huushollista löytyy vaikka minkämoista haavatarviketta, joita en enää tarvitse mutta menneisyyden ottaen huomioon, en tietenkään mitään pistä pois, vaan varastoin, ei sitä koskaan tiedä jos vaikka tarvitseekin, tämän tai jonkin muun syyn vuoksi. Eikä hyviä, käyttämättömiä haavatarvikkeita kannatakaan pois laittaa, säilyyhän ne. Tarvii vain saada itsestä irti järjestää ne johonkin hyvään paikkaan säilöön.

Joten, tällaista. Me pikku-Nessan kanssa jatkamme Ultra Miami 2015 esitysten katselua Youtubesta, kesän festareista (Weekend!!) haaveillen. Ja ylipäätänsä kesästä.

// ENGLISH SUMMARY

Wish I could tell that I'd been doing something interesting, cool, funny. but nooo, the days are greyish and blended to each other, just the same trying to wrangle with English studies, translate, being cooped up in the library nearly bashing my head to the table for feeling so distracted and frustrated. (and who cares about haiku's anyway?? I don't) So it's just been looking at this weird/shitty weather here in Finland, and watching my face light up like a teenager's on a hormone surge, like my pimples have ADD :D Haven't had this kinda skin dilemmas since maybe like ten years ago! So weird, wondering if this is also a part of the new med, since the start of this kinda lines up with starting the med. Tummy appreciates the pause too, I guess.

And yeah, finally got the call about Nivolumab, and the IV sesh is probably late of next week. So over a week overdue. Don't know in more detail why the drug hasn't arrived to Finland on schedule.

I've been so distracted lately, been traslating stuff but really have to whip myself to get it done. Getting back on the treatment train has somehow triggered a sort of stand by mode in me, I feel flegmatic, can't get stuff done though I should. And kinda freaking out that next month, at the 17th, I'm turning 27. Been at this "cancer career" of mine since I was 20yo. That's kinda.. eff'd up.

But, home with Little Red aka Little Nessa, just us girls since it's Red's ladytime. It's soooo quiet, we're like 2 hermits, she disappears somewhere under my bed for a 3 hour long nap and barely shows up at meal time. But at night she sleeps in my bed, somewhere close by, almost on my face if I'd let her and in the morning oh so subtly chews a bone near by, as if saying "mama, it's almost 10am, isn't it time to get up already?", and I do get up, and my lower back aches every morning... probably due to my scoliosios, kinda puts you on a bad mood already. I don't prefer stronger than Panadol (paracetamol) tho if I can just avoid it, maybe a relaxant for the night depending how my back feels when I finally get to sleep. I'll avoid Tramal and especially Panacod the best I can, my again sensitive tummy probably couldn't take the latter without giving out totally!

The wound is officially, totally closed, no visible hole anymore so at least that's done and over. My apartment is like flooded with bandaging stuff now, I'll have to store 'em efficiently somewhere, good stuff and you never know when you might need 'em again...

But, Little Red and I will continue on Ultra Miami 2015 marathon, and dreaming about the summer and the up coming Weekend Festival here in Finland!

December/49

Mitäpä viime päivinä on tapahtunut? Ei mitään kovin ihmeellistä, muutakuin että tammikuun etelänreissu on lähes viittä vaille lyöty lukkoon, mutta kertoilen siitä huomenna lisää, jolloin se varmistuu.

Näin muuten, olen käynyt mulle uudessa kahvilla herkuttelemassa maukkaalla salaatilla - aina loistavaa käydä testailemassa eri paikkoja! Sehän on Hämeenkatu 14 osoitteessa majaileva Kulmakonditoria. Viihtyisä ja todella mukavaa henkilökuntaa, ja hinnatkin tuntuvat olevan ihan kohdillaan! Täytyy suunnistaa sinne pian uusiksi. Samaan syssyyn, samana iltana kävin katsomassa Plevnassa The Maze Runnerin, joka on scifi toimintaa, ja olihan se aika hyvä! Kuten lähes kaikki leffat, mitä tällä hetkellä pukataan ulos, perustuu tämäkin kirjaan, itseasiassa kirjasarjaan joten voipi hyvin olettaa, että tämä tulee jatkumaan, loppukin oli sellainen. Looking forward to it.

Lunta ei ole nimeksikään, kuten Marissa siellä Australiassa vähän toivoi, josko olisin voinut lähettää sinne kuumuutta lievittämään..! ;) Ehkäpä se kunnon talvi tänne Suomeen vielä tulee, sitten yleensä sitä lunta tulee vaikka muille jakaa.

Koirien kanssa köllötellessä, nenä kirjassa tai kaivaten hyvien sarjojen perään, kuten juuri pikavauhdilla läpi katsottu Salem, josta on tullut 1. tuotantokausi ja näyttää jatkuvan ensi vuoden puolella vasta. Odotuksen tuska! Mutta erittäin bueno sarja, jos Salemin noitavainot 1600-luvulla kiinnostaa hyvän draaman parissa.

Mä lähden viikonlopuksi Pieksämäelle Sylvan +18v. pikkujouluviikonloppuun, voinee siis odottaa mukavaa viikonloppua mökillä viettäen, lähtö sinne on siis perjantaina.

Nyt toivottelen hyvää yötä, tai siis vielä nenä kirjaan, ja sitten toivottavasti leppoisasti unten maille!

Lightning wazzup

Tässä muutama uusi kuva Bellasta! (Instagramiin päivittyy ekana, kannattaa seurailla jos Bella-neidin elämä kiinnostaa)
Palailen huomenna kunnon postauksen kanssa, sillä tänä iltana on päästävä nukkumaan ajoissa, ei valvomista 01-02 asti, menee mun yöunoset ihan harakoille. Huomenna mm. miten valo- sekä sädehoidossa on mennyt, mikä on vointi kummankin jäljiltä sun muita kuulumisia. Hyvää yötä!

Jääkarhun elämää

Tällaista täällä! #awesomeweekend

KOIRANKAKKAPUSSIT.FI

Kyseinen ilmiö, liike, kampanja ansaitsee mielestäni aivan oman postauksen, ja kun tiedän että täällä munkin blogissa vierailee koiranomistajia, niin tämä postaus on erityisesti heille!

Koirankakkapussit.fi - ajatuksena on lähettää jokaiselle tilanneelle BioBagin 40 vuorokaudessa maatuvia koirankakkapusseja joka kuukausi 25 kappaletta ilmaiseksi, siis oikeasti, ilmaiseksi! Tietenkin jos kyseisiä maatuvia pusseja haluaa lisää, niin niitä voi tilata sitten erikseen maksua vastaan, ja näiden ilmaistenkin pussien tilaus pitää tällä hetkellä uusia 3kk välein.

Itse liityin tälle sivustolle jo kesäkuussa, jolloin alettiin ottamaan vastaan ennakotilauksia ja mulle tupsahti tämä maksikirjeenä lähetetty lähetys eilen postiluukusta.

Mä olen vahvasti sitä mieltä, että oman koiran jätökset on kerättävä joka ainut kerta, kun oma karvakasa ulkona pusertaa - oli sitten pieni koira, keskikokoinen tai iso koira, silti on kerättävä. Mun vakiolenkki alueilla on yleensä aika siistiä, mutta aina välillä näkee just noita isojen koirien jätöksiä, joita ei ole viitsitty kerätä pois, mutta olenpa myös nähnyt todella pienien koirien, esim. chihuahuan omistajien keräämättä jättämistapauksia, koska jätökset on niin pieniä niin mitä sitä vaivautua keräämään, ilmeisesti. Mulla alkaa heti kiehumaan, koska se on a) ruman näköistä b) joskus kokonaan tai osittain jalkakäytävällä ja siihen ihmiset vahingossa astuu c) toisten karvaturrit ihmettelee kakkajämiä, tunkee nenänsä niihin ja toiset koirat yrittää jopa syödä niitä - not cool!!

Toinen syy, miksi tämä liike on niin mahtava on se, että tarkoitusena olisi herättää myös ajatuksia näiden kompostoinnin puolesta - tällä hetkellähän koirankakkapussit on sekajätettä, ja tällä hetkellä eniten tarjolla olevat kakkapussit eivät ole kovinkaan hyvin maatuvia. Jos pussit saisi kaikki hyvin maatuviksi, niin tulevaisuudessa voisi jopa olla oma kompostointi koirien jätöksille - tämä on musta todella hieno idea vaikken mikään jätteiden lajittelija friikki olekaan (tunnustan, että mun pitäisi muuten tähän paneutua tarkemmin).

Sponsoreita tietenkin on tähän hommaan lähtenyt mukaan, hienoa, joten lähetyksen mukana tuli nyt Purinan näytepussi koiran nappuloita, ja kakkapussit on brändätty Peten Koiratarvike -nettikaupan mukaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että liittykää te koiranomistajat kyseiselle sivustolle, ja tukekaa tämän hienon liikkeen ajatusta ympäristösiisteydestä!

Sunnuntai kuulumisia 19/10/14

Ah autuutta, kun päänsäryt ovat hellittäneet! Vaikka särkyä muuten ilmenee selän vuoksi, niin silti vapauttavaa että päätä ei kivistä, eikä näinollen ole huono olokaan koko ajan, edes autossa ei nyt ole tullut kehnoa oloa. Tähän iso hurraahuuto!! Lihasrelaksantit ovat palauttaneet hieman tämän hetkisen arjen elämänlaatua, ja eivät väsytäkään enää niin kovin vaikka otan päiväsaikaankin pitkävaikutteisen relaksantin. Toki kahtena edellisenä päivänä olen nukkunut 1-2 tunnin päikkärit (jes, päikkärit ilman päänsärkyä!) mutta tänään taas ei ole ollut päikkäreillekään tarvetta, koska olen saanut nukkua viime yön aika rauhassa. ♥

Muuten elämän ihastuttajan on tällä hetkellä tällainen ihana, valkoinen pikkukaveri, tai oikeastaan pikku prinsessa, nimeltään Bella. Kova hinku oli ottaa tämä prinsessa mukaan kotiin, mutta toistaiseksi en ole tehnyt niin koska olen ollut niin väsynyt ja hypännyt tämän tästä sairaalalla, mutta ehkäpä lähitulevaisuudessa olisi otollinen aika tuoda tämä pörrökasa luokseni. Sisko vei perjantaina tämän veljen mukanansa, kaveriksi ensimmäiselle koirallensa, joka mun koirien, Nessan ja Leon, veli. Ja pikku-Bella ja -Samu ovat näiden...pikkuserkkuja? En ole varma tarkalleen sukulaissuhteesta, pikkuisten emä on Nessan ja Leon emän jälkeläinen.

Chill weekend

Chilli viikendi, tässä muutaman kuvan pläjäys:

Porukoiden omasta luumupuusta luumuja, nam!

Uudet saappaat - entisistä meni toisesta kengästä sisältä vuorikangas niin rikki etten millään meinannut enää saada kenkää pois jalasta kun kantapää jäi sinne kiinni! Ihme ja kumma sekin.. sain revittyä vuorikankaan auki kokonaan mutta kenkä tuntui ihan kummalliselta jalassa sen jälkeen, äh. Mieltymys pakotti hankkimaan lähes samanlaiset uudet, kuten kävi myös sen sinisen talvitakin kanssa :D

Syossin "Los Angeles Blond" -väri sai mun karmean juurikasvun kaikkoamaan. Olisin kuitenkin toivonut vähän vähemmän punaiseen vivahtavaa lopputulosta, tarvii varmaan kokeilla hopeashampoolla vähän korjata sävyä. Mutta joka tapauksessa parempi, hiukset näytti koko ajan likaisilta sen hillittömän tumman juurikasvun kanssa.

Tyynyvuoren kuningatar.

Paijaamassa pikku jääkarhun pentuja ♥ (eli siis kleinipentuja)

Kestin kokonaiset 5 päivää ilman tekokynsiä, joten taas press-on kynnet, tällä kertaa musta/hopea graffiti, joita tosin olen käyttänyt aiemminkin, on niin kivat.

Pose jälleen pölyisen peilini kautta.

Word Dive -sivustolla voi 2 viikkoa kokeilla harjoitteluohjelmaa valitsemansa kielen kanssa, mä olen siis pelannut espanjan kanssa, kohta oon niin pro..! ;)

Cuteness therapy

Sunnuntain söpöysterapiaa myös teille:

Jääkarhuilta näyttäviä valkoisia kleinspitzpentuja! 2 kappaletta siis, tyttö ja poika, noin 3vk ikäisiä nyt. Pikkupentujen tuoksu on niin ihana ja niiden hyljemäinen, vielä vähäinen, taapertelu eteenpäin on niin suloista katseltavaa. Ja aina pitää saada sormea suuhun ja antaa pusuja jos kuonoon vähän puhaltaa. LOVE ♥

Dogs - awesome companions

Tänään mielessäni on ollut koirat. Mun omat mutta myös muiden, erityisesti syöpäpotilaiden. Miksi - no, olen lukenut ja keskustellut muutaman ihmisen kanssa joilla myös eläinkumppani on huomannut esimerkiksi pian oireita esittävän kasvaimen, ennenkuin sitä on tajunnut itse.

Mullahan on 2 kertaa ollut vasemmassa kyljessä nesteontelo, aktiivisen imusolmukkeen päällä. Tästä kirjoittelin enemmän entiseen blogiin, kutsuma (tai haukkuma)nimellä Monsteri - se oli kamalasti nestettävä erittävä, suoranainen luola mun kyljessä, joka ensin leikattiin ja tämän palatessa uudestaan, sädetettiin, ja sen jälkeen ei ole uusinut. Aktiivisuus sen alapuolella olevassa imusolmukkeessa ei tosin ole vastatoimista huolimatta loppunut täysin, se hiipuu ja kasvaa vuorotellen, ja viimeksihän ollut sädehoito oli kipusädehoitoa sitä varten. Tällä hetkellä se on taas ainakin jonkinlaisessa lepotilassa, kyljen pullistuma lähes täysin laskenut ja vasen käsikin liikkuu taas aika hyvin, joskaan ei kyllä nouse ylös yhtä vaivattomasti kuin oikea, terve käsi.

Koirat rupesivat ihmeissään haistelemaan mun vasenta kylkeä jo ennenkuin itse tajusin, että jotain on vialla. Ensimmäinen nesteontelo oli kehitteillä useamman kuukauden, ainakin 2-3 eikä sitä myöskään ensin sairaalassa huomioitu ihan hirveästi, siis kesti kauan ennenkuin sitä todella ruvettiin tutkimaan ja mitään tehtiin. Se oli mulle erityisen stressaavaa aikaa kun tiesin jotain olevan vialla, en tarkalleen mitä, mutta jotain. Koirat nuuskivat mun kylkeä vähän väliä, niitä sai ihan töniä pois. Vihdoin kun suuri nestemäärä päätti puhkoa ihon ja ruveta vuotamaan, selvisi mikä ihme tämäkin oli ollut ja sain täyden huomion sen pois hoitamiseksi.

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen nesteontelo kuitenkin uusi melkein tarkalleen kuukauden päästä, ja muistan sillä välillä koirien edelleen olleen kiinnostuneita mun kyljestä. Ja sitten se taas eräänä yönä purskahti auki, muistan heränneeni yöpaita todella märkänä, sillä se oli auennut yöllä ja ehtinyt jonkin aikaa vuotaa pitkin kylkeäni. Todella, todella ällöttävää ja varsinkin alkuvaiheessa kun se vuosi niin hirveästi, olin yöllä pystyssä muutaman tunnin sitä tyhjentämässä ja putsaamassa. Sädehoito viimein hoisi homman, ja nesteontelo on nyt pysynyt poissa vajaan vuoden., vaikka kasvain ei, kuten sanoin.

Koirat on tietysti muutenkin mahtavia kumppaneita arjessa, ne ovat mun karvalapsia jotka usein arjessa ovat se eteenpäin potkiva syy pitää itsestäni huolta, jotta voin pitää koiristani huolta. Nämä pikkukaverit osaavat myös omalla tavallaan lohduttaa kun on huono päivä meneillään, on surullinen ja apea - ne tulevat hengailemaan vuorotellen mun kanssa vaikkapa sängylle ja käyttäytyvät tietyllä tapaa, jota en osaa edes kunnolla kuvailla, tiedän vain että ne yrittävät olla mun seurana rauhallisesti, lohduttaa, katsoa että mami on ihan okei. Välillä tottakai ottaa nuppiin niiden aamupuuhastelut, jotka saattavat herättää mut kun nukun niin kevyesti, siitäkin huolimatta että ne nukkuvat keittiössä ja minä makuuhuoneessa, ovi kiinni. Ja pystykorville ominaiseen tapaan eivät nämä höpöt ole ihan niitä hiljaisimpia yksilöitä, ja tuppaavat usein vahtimaan esimerkiksi rappukäytävää. Mutta onneksi ovat myös sen verran fiksuja, että opetus ja käskyt menevät perille, vaikka välillä toki saakin muistutella niistä. On ne silti mun elämän rikastuttajia ♥

Koirapitoinen lauantai

Eilen lähdin ystävän kanssa katselemaan koiria ja nauttimaan kauniista päivästä Kaupin vinttikoiraradalle, jossa pidettiin siis match show sekä leikkimieliset juoksukilpailut - osallistujia oli ihan kivasti, eri rotuja riitti katseltavaksi. Match show on siis myös leikkimielinen koirien näyttely, johon yleensä ottaa osaa nuoret koirat, joiden kanssa harjoitellaan kehässä käyttäytymistä ja esiintymistä virallisia näyttelyitä varten.
Valitettavasti mulla ei juuri tänä viikonloppuna ollut tuota järkkäriä lainassa, niin kuvasato on vähän tyngän oloista.

Ei onneksi ollut ihan kaikista paahtavin päivä, mutta lämmin kyllä oli ja onneksi päästiin seuraamaan kehiä varjosta. Mä tietysti hikoilin mun lääkkeiden vuoksi joka tapauksessa, ihan kuin olisi ollut lämmintä vähintään 30 :D

Vajaa 3 tuntia tuli katseltua touhua, ihan loppuun asti jolloin match show tietysti päättyi Best In Show -kehään. Tuli bongattua muutama pomeranian sekä mahdollisesti yksi kleinspitzikin - nää rodut tietysti kiinnostaa mua omien kleinien vuoksi, ja pommit sekä mittelspitzit myös, koska kaikki ovat tätä saksanpystykorvarotua, säkäkorkeus on näistä suurin erottaja millä määritellään onko koira pommi, kleini vai mitteli (tai grosspitz tai keeshond, jotka on kaikista korkeimpia, mutta nämä isoimmat ei mua oikein kiinnosta). Mulle koiranäyttelyt on kaikista mukavimpia silloin kun pääsee niitä kuvaamaan järkkärillä, mutta nyt tietysti oli hyvää seuraa jonka kanssa höpötellä, ja nappaista vain muutama kuva digikameralla, koska sillä ei saanut läheskään yhtä hyviä kuvia kuin järkkärillä olisi saanut.

Mukava, tavallisesta poikkeava tapa viettää lauantaipäivää :)

Vastauksia osa 2

.. ja vastaukset jatkuvat. Edelleen, jos tulee mieleen kysymyksiä tai haluat esittää postaustoiveita, jätä ne tähän postaukseen! :)

Toivepostaus kirjoista, mitä luen tällä hetkellä ja ylipäätänsä kirjoista, joita suosittelisin, menee nyt työn alle, eli se luvassa sitten kun saan valmiiksi.

>> Blogin facebook-sivu  & Instagram @thelittlethingsblogi

- Montako sellaista läheistä ystävää sinulla on joille voit täysin ilman filtteriä kertoa mieltä painavista suruista, kivuista yms.?

Muutama, ehkäpä sanoisin että yhden käden sormien verran. Ja tärkeitä ihmisiä ovatkin, mun tukipilareita mutta minä myös heidän ja useimpien kanssa ollaan tunnettu vuosia, mutta nekin jotka ovat tulleet myöhemmin kuvioihin, ovat aivan yhtä tärkeitä ja olen onnellinen, että olen heidät tavannut - sitä kun siis sanotaan, että ns. vanhemmalla iällä on vaikeampi saada ystäviä, joka mielestäni pitää ihan paikkansa, mutta mahdotonta se ei ole :)

- Kerro miten otit koirat, mistä ja miksi? Missä ne on hoidossa esim. sun matkojen aikana?

Äitini kasvattaa, omistaa mun koirien emän joten ihan äidiltäni, koska halusimme pitää kaikki pentueen pennut itsellämme, emme myydä. Nämä olivat todella suunniteltuja ja ennenkaikkea odotettuja koiria - miksi siis en ottaisi koiraa (alunperin piti ottaa vain yksi) elämän ilostuttajaksi. Mä olen kasvanut koirien kanssa, ja vasta muutettuani omilleni ei ole taloudessa aina ollut koiraa, joten nelijalkaista kaveria oli ikävä. Luonnollisesti pikkuset menee hoitoon mun vanhemmille, siitä olen maininnutkin useamman kerran täällä blogissa, vanhempani kun eivät asu kaukana musta - siksi myös itse käyn siellä usein, esim. viikonloppuisin syömässä iskän herkkukokkailuja.

- Mistä saat tulosi? Eläkettään sulla ei voinut hirveesti kertyä. Olen itsekin ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, joten tunnen termit.

Kela ja Varma ovat mun tulolähteeni; työkyvyttömyyseläke ja eläke, joka pitää sisällään kansaneläkkeen, asumistuen ja hoitotuen.

Vastauksia osa 1

Aloittelen vastaamaan jo muutamaan kysymkseen nyt, mutta edelleen saa kysymyksiä sekä toivepostausehdoktuksia jättää tähän postaukseen, jos jotain mieleen tuleepi.

Toivepostaus päivästä mun matkassa kuvien kera on huomioitu, ja toteutan sen pian jonain sellaisena päivänä kun on menoa ja tekemistä - turha sitä on sellaisena päivänä toteuttaa kun löffään kotona sarjojen ja kirjojen parissa, ei tule paljoa kuvamatskua siitä ;)

- Sinulla on ilmeisesti laaja ystäväpiiri, mutta haaveiletko parisuhteesta? Mitä ajatuksia se herättää? 

En ole ihan varma, mistä tällaisen mielikuvan olet saanut, mutta sanoisin että ei, mulla ei ole laaja ystäväpiiri. Nimenomaan ystäviä on kourallinen, näitä kaikista läheisimpiä ja rakkaita, ja sitten loput ovat kavereita tai tuttuja, joiden kanssa ei tule esim. treffattua usein tai koskaan, moikkaillaan kun törmäillään. Tokihan sitä varmaan jokaisella on jossain vaiheessa ainakin mielessä parisuhde, enkä mä ole mikään poikkeus. Ja koska niin yksityiset asiat eivät tänne blogiin kuulu kuin deittailut sun muut, muutakuin että mainitsen että olen käynyt treffeillä, niin sen enempää en tilannetta valaise. Ei vaan ole seurustelusuhdetta muodostunut kenenkään kanssa, ja itse olen vähän nirso, tai ehkä paremminkin voisi sanoa etten tyydy vain keskikertaiseen suhteeseen, olen mieluummin yksin jos näyttää silti, ettei aivan täysin homma natsaa.

- Mikä tekee sut onnelliseksi?

Ystävät, perhe, mun koirat, näin lyhykäisyydessään. Ja ehkä ns. elämän pienet ilot, tai arjen pienet ilot koska niillä(kin) on erittäin suuri merkitys, varsinkin silloin kun on meneillään vaikeampi kausi ja niitä positiivisia asioita saa hakea, ja myös osata tarttua niihin ja nauttia niistä.

- Hirveän raskas kysymys, mutta mitä ajattelet kuolemasta? Ja jos sellainen tilanne tulee eteen, niin haluatko viettää loppuajan sairaalassa vai kotona? 

- Se on edessä meillä jokaisella - toiset lähtee aikaisemmin kuin toiset, mutta edessä se on kuitenkin. Mä en kuitenkaan jaksa juurikaan viettää aikaani peläten kuolemaa, musta se on vähän turhaa, aikansa voi käyttää paremminkin. Enemmän surisin sitä, että sitten jää ystävät, perhe ja koirat taakse. Todennäköisesti kotona (vanhemmillani, sitten kun ei voi enää yksin olla omassa kodissa) koska silloin saisin olla koirieni kanssa - ne on uskomattoman tärkeä henkireikä mulle. (Ja kotona/vanhemmilla saa parempaa ruokaa..! ;>)

Spessupäivä

Tänään on taas tullut puuhasteltua sitä jotain uutta ja jännää, niinkuin päivä vol. 2, joka on siis salaisuus, joka paljastuu suht piakkoin myös teille lukijoille - kivaa pientä härnäystä, vai mitä? ;) Bestis otti myös osaa tähän spessupäivään tänään, ja hauskaa oli.

Muuten spesiaalia onkin sitten ollut myös yksityiselle lääkärille meno, meinaan tämän kamalan nahkani kanssa, olen taas aivan ihottuman peitossa, erityisesti raajoista (onneksi kasvot ovat vielä säästyneet, sitä kun ei vaatteilla voi mennä peittelemään), kuivaa ja hilseilevää, ärtyy hikoilusta, tästä nihkeästä säästä mikä ainakin Tampereella vallitsee, ärtsyilee vähän kaikesta. Ja yksityisen kautta jouduin nyt menemään siis siksi, että TAYSin valohoito yksikkö ei ota tällä hetkellä valohoitoon ketään kesälomien vuoksi, ja mä en tässä tilanteessa pystynyt odottamaan ensi kuun puoleen väliin, että pääsisin sinne lääkäriin, saatikka jos valohoitoakin pitäisi odotella vielä pidempään.. mutta yksityisellä lähete hoitui plakkariin hetkessä, selkeä juttu ja vielä viimeisin epikriisi ihotautipolilta kertoi, mitä tämän lääkärin tarvitsikin tietää. Näinollen mut ohjattiin samantien heidän valohoitoyksikön tiloihin, jossa päästiin aloittamaan tämä hoito, kun ensin peiteltiin sädehoitoaluetta ja jutskailtiin heidän käytäntönsä läpi. On kyllä jo niin surullista, että alle kuukauden sisällä niinkin aurinkoisesta etelänmatkasta kuin Mallorca, on iho jo näin huonossa kunnossa kun tää suomen "kesä" nyt ei mikään ihmeellinen kesä ole - ei yksinkertaisesti vain muutama kunnon aurinkoinen päivä riitä mun iholle.

Sädehoito, jossa kävin näin ilta-aikaan, oli taas aika tuskaista.. käden nostaminen ja pitäminen pään päällä.. keskusteltiin hoitajien kanssa että he sanovat eteenpäin, että josko lääkäri määräisi vielä jotain muuta kipulääkettä, mahdollisesti nopeavaikutteista jota vois erityisesti ottaa näitä sädehoitokertoja varten, että saisi tuskattomammin sen käden ylös ja pidettyä paikoillaan sillä välin kun hoitokone surraa ympärillä. On aikamoista itsensä psyykkaamista vääntävässä kivussa pysytellä aivan paikoillaan - lyhyt hoitosessio tuntuu kestävän ikuisuuden. Hoitajat toki ehdottivat heti kättelyssä, että kutsuvat päivystävän lääkärin jostain paikalle, määräämään jotain nopeavaikutteista kipulääkettä ennen tämän iltaista hoitorundia, mutta... mä päätin purra hammasta ja selvitä ilman, koska en vain jaksanut jäädä odottelemaan. Sitä absoluuttista kipurajaa ei siis olla saavutettu, vaikka todella pahaa tekeekin, mutta onneksi pahin kipu hellittää heti kun saa laskea kädet alas. Toivottavasti pian alettaisiin muutenkin päästä parempaan suuntaan, sillä sädehoitohan voi myös hetkellisesti pahentaa jo olemassa olevia kipuja, ennenkuin tilanne kääntyy paremmaksi. Haaveissa siintää taas rauhallinen, syvässä unessa nukutut yöt jolloin voi kääntyä kummalle tahansa kyljelle, eikä tarvi herätä mihinkään kipuihin...