Blogiarkisto

perjantai 16. tammikuuta 2015

Up we go, then down we come...

Lääkäri juuri soitti, että tarviikin ensi viikolla ultrata tämä mun kylki, kuvia oli tutkailtu lisää, tottakai kun siellä sädepuolella suunnitellaan sitä sädehoitoa, niin siellä oltiin tultu siihen tulokseen, että tää nyt näyttää kuvissa jotenkin vähän kummalliselta, että siellä olisi ehkä NESTETTÄ. Siis Monster nro... 3? Pysynkö enää laskuissa mukana. Voi olla että tämä ulospäin työntyvä kasvu onkin taas jälleen kudosnestettä, joka vuotaa mun kylkeen, kun mulla ei ole oma iho, kudos, parantunut niin hyvin kaikkien tehtyjen kyljen avausten jälkeen kuin normaalisti voisi olettaa, kaikki myrkyt jotka muhun on vuosien varrella on dumpattu, ovat vähentäneet mun kropan kykyä paikata itseään, eli parantua.


clarkkent - rewind erase relive
^^ tajusin just että nää jätkät jotka soittaa kys. mahtavan biisin, on suomalaisia! taisin rakastua ♥



Tämä siis saattaa meinata myös sitä, että kylkeen sitten tuikataan sellainen saamarin iso neula, jolla sieltä imetään näytettä ja/tai imetään kokonaan ylimääräistä nestettä pois, ja potilashan, minä siis, olen hereillä tätä tehdessä. Olis voinu vaikka jättää lääkäri kertomatta nämä ultraus ja nesteuutiset näin viikonlopun kynnyksellä, nyt hermoilen taas tulevaa viikonloppuna, jolloin ei tietenkään mitään asian suhteen voi tehdä...

Jos joku ei hiffanut mun hikeentymisen syytä, niin mähän pelkään hereillä tehtäviä toimenpiteitä ihan kuollakseni, eikä siinä mitkään esilääkitykset kuten Dormicumit auttele... Tiedän että siitä selviää hengissä mutta itse tilanne saa mut paniikkiin. Mulla on pari-kolme vuotta sitten tuikattu sellainen meganeula selän kautta mun poistetun vasemman keuhkon sinne jäämään onteloon, jotta voitiin tutkia sitä nestettä joka sinne täyttyy keuhkonpoiston jälkeen - sen täyttyminen nesteellä on normaalia, mutta sekin voi tulehtua ja sitä silloin tutkittiin ja imettiin aikamoinen määrä sillä meganeulalla. Vaikka en nähnyt sitä, joka oli vähän helpottavaa, niin mut oli tuupattu täyteen rauhoittavia ja kipulääkkeitä, mutta silti se neulalla ihoon pistettävä puuduttava kirvelee ja sattuu, ja mulla on vaikeuksia pysyä paikallani, en hallitse kunnolla esim. jalkojani jotka saattaa ruveta vatkaamaan, kun niin pelkään näitä tilanteita. Silloin hoitaja oli koko ajan vierellä, yritti rauhoitella, kun mä hiljaa itkin ja inahtelin, puristin tyynyä ja yritin kestää sen kamalan imun tunteen tuolla syvällä sisällä.

Tällaista. Mahtavaa perjantaita. Mä lähden kohta kunnon ravintolaan syömään tyttöjen kanssa, on pöytävaraukset ja kaikki, mut on kyllä se hyvä fiilis lässähtänyt jota tunsin eilen ja vielä tänäänkin, ennen tätä puhelua ja mihin ajatuksen juoksuun se mut johdatti.


#VOIHELVETTI