Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu vanhanssa blogissa 23. elokuuta, vuonna 2012.
---
Joopa joo. Ei näköjään kalapuikoilla tai pakasteena ostettavasta punakatkakampelasta ole luotettaviksi testattaviksi, sillä niiden onnistuneen syömisen jälkeen luulin, että mun kummallinen kalareagointi olisi ohi. Toisin kävi. Eilen söin lohta ravintolassa kaverin kanssa, ja eikös mene se vakio pari tuntia niin rupee oksu lentämään, vähän ennen sitä rupee tuntumaan että vaatteet kummasti kiristäisivät ja kylmää hikeä rupee pukkaamaan. Ehdin just bussilla kotipysäkille, ryntäsin puiden lomaan oksentamaan ensimmäisen kerran, ja sitten kipitin äkkiä kotiin, revin vaatteet päällä ja vessaan jatkamaan raivo-oksentamista noin 3-5 minuutin välein. Oli kyllä tosi kivaa, rukoilin kuolemaa ensimmäisen tunnin kohdalla mutta se ihana hulabaloo jatkui 5 tuntia. Sen päätteeks olin niin huonossa kunnossa, isä oli tullut paikalle seuraamaan tilannetta, että oli pakko lähteä Acutaan.
---
Joopa joo. Ei näköjään kalapuikoilla tai pakasteena ostettavasta punakatkakampelasta ole luotettaviksi testattaviksi, sillä niiden onnistuneen syömisen jälkeen luulin, että mun kummallinen kalareagointi olisi ohi. Toisin kävi. Eilen söin lohta ravintolassa kaverin kanssa, ja eikös mene se vakio pari tuntia niin rupee oksu lentämään, vähän ennen sitä rupee tuntumaan että vaatteet kummasti kiristäisivät ja kylmää hikeä rupee pukkaamaan. Ehdin just bussilla kotipysäkille, ryntäsin puiden lomaan oksentamaan ensimmäisen kerran, ja sitten kipitin äkkiä kotiin, revin vaatteet päällä ja vessaan jatkamaan raivo-oksentamista noin 3-5 minuutin välein. Oli kyllä tosi kivaa, rukoilin kuolemaa ensimmäisen tunnin kohdalla mutta se ihana hulabaloo jatkui 5 tuntia. Sen päätteeks olin niin huonossa kunnossa, isä oli tullut paikalle seuraamaan tilannetta, että oli pakko lähteä Acutaan.
Onneks
oksu ei enää lentänyt eikä sen puoleen vesiripuli toisesta päästä,
mutta mahan ollessa niin tyhjä oli sitten senkin takia tosi huono olo.
Vajaan tunnin sain odotella sisäänpääsyä, tuskaisena istuessa penkillä
tai kyykyssä maassa, mahaa pidellen. Pikku hiljaa sekin olo rupesi
hellittämään, ehkä sekin auttoi kun tiesi, että nyt musta pidetään
huolta, mun ei tarvitse yrittää itse. Nesteytykseen ja seurantaan. Yöllä
sain vähän syötävääkin, jota tosin söin pitkin yötä enkä kerralla.
Aamullakin vähän aamupalaa tarjosivat mutta kun en ole puuronsyöjä eikä
kylkiäisenä tullut vähän kuiva leipä ei-niin-houkuttelevine lisukkeineen
(tais olla polarjuustoa, en vaan tykkää sen hajusta enkä mausta..),
söin sen mitä pystyin ja nyt kotona vähän lisää. Maha on edelleen
löysällä, rupesi toimimaan kun pääsin kotiin, mutta tällä kertaa
kuitenkinn ehtii vessaan eikä tarvitse istua pöntöllä valmiiksi koko
ajan, kuten eilen illalla piti, samaan aikaan oksentaessa sankkoon joka
oli edessä.
Tulehdusarvo
mulla oli jonkin verran nousussa, voi tietysti johtua
perussairaudestakin, mulla tätä limaa on jonkin verran tullut lisää.
Annoin myös pissanäytteen ennenkuin pääsin pois, vaikkei mulla ollut
mitään kirvelyä tai ongelmaa sen kanssa, kuten lääkäri kyseli. En sitten
tiedä, voisiko siinä olla jotain. Tai, sitten vaan infektio yrittää
iskeä rajun oksentamisen ohella, sittenhän pitää olla yhteydessä mun
omaan osastooni jos kuume nousee tai muuta hälyttävää... Toivottavasti
ei, haluaisin nyt vaan huilia rauhassa kotona.
EIKÄ ENÄÄ KOSKAAN KALAA.