The whole story

Iltoja iltoja.

En tosiaan näin pitkään jumittanut osastolla vaikka tämä (luvattu) postaus tuleekin näin myöhään; pääsin lähtemään osastolta puoli neljän maissa, kotona ja koirat käytettynä ulkona puoli viiteen mennessä, äkkiä ruuanlaittoa, syömistä ja soffalla löffäilyä, josta hiivin muka "pikku päikkäreille" makkarin puolelle, josta heräsinkin sitten iltapalalle ja ilta-antibiootteja ottamaan tuossa ysin maissa.. :D

Mutta näin pikakertauksena niille, jotka eivät ole lukeneet tämän päiväistä Fb-päivitystä:

13.4. klo 9:03 

"Jouduin tosiaan rajun ruoka-aine allergiareaktion takia ma iltana Acutaan - nyt jo toinen randomisti kehittynyt allergia sitten sairastumisen; kala ja tankoparsa. Samalla kaavalla 2t syömisen jälkeen 5-6 tuntia putkeen oksentamista ja pöntöllä istumista samaan aikaan. Kuivuin niin heikkoon kuntoon että huulet siniset, naama valkoinen. Valitettavasti mua ei ensiavussa oikein hoidettu mitenkään, ottivat kyllä sisään mutta portin omaavana syöpäläisenä perus nesteytyskin jäi antamatta, saatikka mitään peittoja en saanut vaikka kylmää valittelin ja lopulta puin ulkotakinkin päälle kun teki niin pahaa. Vasta 3t odottelun jälkeen sain siirron radiukseen jossa alkoi tapahtua heti, ja sielläkin pyöriteltiin päätä kuinka huono koppi tilanteesta oli otettu, kuumekin 38.5 ja nousi vielä 39 asti samana iltana. sen lisäksi labroista ja kuvauksista löytyi muutakin ihmeteltävää mutta kirjoittelen blogiin kun pääsen tämän päiväisten verikokeiden ja lääkärin haastelun jälkeen kotiin. (Eilen pääsin kotilomalle pois osastolta) mutta olo kohenee kyllä koko ajan!"

Olen nyt siis randomisti kehittänyt kaksi ruoka-aine allergiaa sitten sairastumisen.. erimahtavaa, varsinkin kun pitää kantapään (tai ensiavun, heh heh) kautta nämä oppia, kuin sokkotreffeillä! Valitettavasti joudun kyllä toteamaan, että sinänsä ihan turha reissu Acutaan, siellä mua ei hoidettu oikeasti mitenkään. Olokin rupesi koheneen kun oksentelu sinne päästessä oli loppunut, sitä nesteytystä olisin kipeästi kaivannut mutta kukaan ei uskaltanut muhun koskea, ja kun vielä portin käytöstä kyselin, niin minäpä sitten itsenäisesti nesteytin itseäni juomalla noin 1,5 litran edestä, laukussa kun oli mukana Spriteä ja vettä. Sanoinkin näin tekeväni mutta sitä ei oltu kirjattu edes ylös papereihin kun 3 tuntia myöhemmin sain siirron Radiukseen, jossa vasta oikeasti ruvettiin kyselemään ja tekemään jotain mun olon kohentamiseksi. Siellä oli vastassa mitä mahtavan mies yöhoitsu, vaikka vasta ensi kertaa tavattiin niin voin jo lukea tämän yhdeksi parhaimmiksi hoitsuiksi mihin olen koskaan törmännyt. Hyvää läppääkin heitettiin vaikka kuume vaan koveni 39 asteeseen, sitäkin naureskeltiin että eipä ole ennen näin pirtsakkaa 39 asteen kuumeen omaavaa tullut vastaan. Jotenkin se kuume mulla ei tuntunut, olo oli parempi kuin Acutaan tullessa (jolloin mitattu kuume 38.5) mutta nousua se silti mitattaessa näytti. 

No, oli siellä Acutassa onnistuttu jotain tekemään oikein, meinaan ottamaan verikokeita ja vertaamaan niitä maanantaiaamuna otettuihin, kun olin käynyt rutiiniverikokeissa. Mulla on nyt todettu jonkin asteinen kilpparin vajaatoiminta, ja tänä aamuna on aloitettu siihen tyroksiinin syönti. Mulla myös oli viime viikkoisissa kuvauksissa näkynyt keuhkossa vähän tulehdusta, ei siis lymfoomaan liittyvää, vaan ihan vain tulehdusta, josta johtunee mun yskimiseni ja muutama huonovetoinen ilta koulussa viime viikolla. En siis ollut missään flunssassa, mutta muutamana iltana kyllä imeskelin Strepsilsejä ja myös hankin koulusta kyydin kotiin kaikista kylmimpinä/sateisimpina iltoina. Oon siis ollut vähän kipeänä sen tarkemmin sitä itse tajuamatta. Happisaturaatio oli Acutaan tullessa jossain 94% paikkeilla mutta sen jälkeen korjaantunut mulle ominaiseksi 98-99% heti seuraavana aamuna, enkä ole kokenut mitään hengenahdistusta tai vastaavaa. Ja kaiken muun oon pistänyt koulustressin piikkiin koska viime viikolla tuli vihdoin päätökseen yksi isompi projekti, joka piti koululla esitellä, ja jonka eteen oli hommia tehty. Ja ainakin aiheen puolesta vähän oma kehu haisten: meidän (parityö) projekti oli paras!

Mä olen nyt sitten myös antibioottikuurilla, keuhkon takia mutta kai ilmeisesti myös mahan, vaikka lääkäri kyllä uskoi mua veteraanina, että tiedän kyllä mikä oli kyseessä Acutaan tullessani; ei reaktio Nivolumabin takia vaan ruoka-aine allergian. Mutta Metrodizanolee meni eilen 1500mg ja tänään 1000mg + 500mg Tavanicia. Lääkäriä en tänään nähnyt lainkaan vaikka tulin osastolle klo 8, josta passitettiin Radiuksen alakertaan verikokeisiin, mutta oikeasti olisikin pitänyt olla osastolla koska musta tultiin sitten toisen kerran ottamaan verikokeita just ennen kymppiä. Oon siis istua tapittanut päivähuoneessa (kun en halunnut mennä mulle varatulle petipaikalle, vieruskaveri oli juuri saanut syöpädiagnoosin, vuosien röökin polttelija jolla keuhkosyöpä, enkä tämän shokkivaiheen keskellä oikein tuntenut itseäni mukavaksi jäädä paikalle jos ei olisi ollut aivan pakko) tunti toisensa jälkeen. Lääkäri lähti koulutukseenkin eikä ehtinyt katsoa mun labroja, joten mä odottelin vielä melkein 4 tuntia lisää, kunnes vihdoin joku muu katsoi ne ja vapautti mut kotiin. 

Huomenna taas takasin, joskaan ei niin aikaisin tarvitse raahautua eikä verikokeet ole tällä kertaa niin kattavat etteikö varmasti kaikki tulisi otettua alakerran labrassa, varmistin 3 kertaa että eihän niiden kanssa nyt huomenna sekoilla, että kerralla samassa paikkaa otetaan kaikki. Hoitajat oli ymmärtäväisiä ja pahoillaan, mäkin toki vaikka rupesin käpy jo palamaan kun useamman tunnin istuin turhanpanttina. Ja kun en siis ole enää mitenkään kipeä, koen itseni terveeksi, eri asia olisi jos olisi kipeä olo, kuumetta, yskää tms mutta ei ole mitään. Joten, mulla näin yksinkertaisesti esitettynä olisi muutakin tekemistä, kuten tehdä koulutöitä etänä kun en kouluun tällä viikolla pääse, väsäillä juttuja pikkusiskon tulevaan baby showeriin ja tätä rataa. 

Että näin, tässä pitkä versio. Toivon mukaan huomenna mut vapautetaan virallisesti osastolta, nyt olen edelleen ns. "kotilomalla", eli mulla on vieläkin petipaikka RS1:llä (siellä poikkeuksellisesti vaikka olenkin kotoisin RS2:lta, mutta maanantai-iltana oli sen verran kuulemma ruuhkaa että mut otettiinkin poikkeuksellisesti sisään RS1:lle) mutta kotona olen jos toista yötä. Ja onneksi olenkin, se vähä sairaalaruoka mitä söin osastolla, laittoi mun mahan rankaisemaan mua seuraavat 24h.. toki vatsa muutenkin ollut koetuksella mutta ne vehnämöttöleivät sun muut ei kyllä yhtään auttaneet asiaa! Onneksi siis asun lähellä ja pääsen himaan syömään ruokaa joka sopii mulle, sänkyyn jossa selkä ei tule kipeäksi ja poikaystävän valvovan silmän alle ja kainaloon, jossa on hyvä olla.

Peace out for tonight.

18.10.2012: Hidasta rääkkäystä

Mitäpä tässä. En ole juuri ollut "juttutuulella", tänään on edelleen menty vähän niin ja näin oloissa. Nukuin yöni rauhassa ilman vessareissuja, mutta mahan toiminnan käynnistely eli syöminen ja ihan vähäinen puuhaaminen aiheutti myöhemmin iltapäivällä jonkin verran möyrimistä eli huonoa oloa. On taas niin äärimmäisen epäkiitollinen olo siitä, että olen elossa..  En vaan jaksaisi tätä touhua.

Taaskaan ei tiedetä, miksi rupesin tiistai iltana oksentamaan kuin viimeistä päivää. Ainakaan kukaan ei ole ilmaissut mulle että jotain olisi löytynyt bakteeri- ja virusviljelmistä. Mutta mahakipu oli niin älytön että mut oli pakko hakea ambulanssilla ja antaa suoneen 2 ruiskua jotain tujua kipulääkettä, jotta mahakivut hellittäisi. Hellittihän ne mutta siinäkin meni aikansa. Oksentanut en niin montaa tuntia kuin aikaisemmin, joka oli 5-6 tuntia vaan nyt ehkä semmoisen 3 tuntia ja muutaman kerran sitten ensiavussa, joista viimeinen oli vain sellainen puklaus kun olin juonut vähän liikaa mehua janon sammuttamiseen. Mutta olin aivan valkoinen, siis kuin olisi jo Halloween ja mut olisi maskeerattu valkoiseksi. Vintissä meinasi pimetä koko ajan mutta  vatsakipujen aikana ei pystynyt edes sulkemaan silmiään enkä sitten myöhemminkään juuri unta saanut vaikka olo helpotti. Olin syväjäässä ja aikuisten vaipat jalassa sen varalta, että pidätyskyky ei kestäisi vetelää ripulia. Pääsin sentään yksin oleilemaan huoneeseen, jossa oli sänky aivan ihanan paksulla peitolla joka auttoi karkottamaan syväjäätymisen.

Kenties mä vaan olin syönyt jotain joka oli menossa huonoksi, en tiedä, mun maha ei muutenkaan tunnu enää kauheen hyvin sietävän mitään, eikä mulla ole vatsansuojalääkkeitäkään käytössä, niitä ei mulle määrätty aloitettuani tämän uuden syöpälääkkeen. Ainakin muutama hoitaja voivotteli niiden puutetta mutta mistäpä sen nyt tietää olisiko niistäkään juuri apua.. niin paljon myrkkyjä muhun on lykätty, ei ihme että kroppa ei vaan kestä.

Mä olen niin  väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Olen kateellinen niille jotka ovat eläneet normaalia, suht huoletonta elämää ja suurin murhe on, että tykkääkö joku tietty poika susta, mennäkkö viikonloppuna juhlimaan vai kumman mekon pistää päälle sukujuhliin.


---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaista 18. lokakuuta, vuonna 2012.

23.8.2012 : Acutasta, moi

Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu vanhanssa blogissa 23. elokuuta, vuonna 2012.

---

Joopa joo. Ei näköjään kalapuikoilla tai pakasteena ostettavasta punakatkakampelasta ole luotettaviksi testattaviksi, sillä niiden onnistuneen syömisen jälkeen luulin, että mun kummallinen kalareagointi olisi ohi. Toisin kävi. Eilen söin lohta ravintolassa kaverin kanssa, ja eikös mene se vakio pari tuntia niin rupee oksu lentämään, vähän ennen sitä rupee tuntumaan että vaatteet kummasti kiristäisivät ja kylmää hikeä rupee pukkaamaan. Ehdin just bussilla kotipysäkille, ryntäsin puiden lomaan oksentamaan ensimmäisen kerran, ja sitten kipitin äkkiä kotiin, revin vaatteet päällä ja vessaan jatkamaan raivo-oksentamista noin 3-5 minuutin välein. Oli kyllä tosi kivaa, rukoilin kuolemaa ensimmäisen tunnin kohdalla mutta se ihana hulabaloo jatkui 5 tuntia. Sen päätteeks olin niin huonossa kunnossa, isä oli tullut paikalle seuraamaan tilannetta, että oli pakko lähteä Acutaan. 

Onneks oksu ei enää lentänyt eikä sen puoleen vesiripuli toisesta päästä, mutta mahan ollessa niin tyhjä oli sitten senkin takia tosi huono olo. Vajaan tunnin sain odotella sisäänpääsyä, tuskaisena istuessa penkillä tai kyykyssä maassa, mahaa pidellen. Pikku hiljaa sekin olo rupesi hellittämään, ehkä sekin auttoi kun tiesi, että nyt musta pidetään huolta, mun ei tarvitse yrittää itse. Nesteytykseen ja seurantaan. Yöllä sain vähän syötävääkin, jota tosin söin pitkin yötä enkä kerralla. Aamullakin vähän aamupalaa tarjosivat mutta kun en ole puuronsyöjä eikä kylkiäisenä tullut vähän kuiva leipä ei-niin-houkuttelevine lisukkeineen (tais olla polarjuustoa, en vaan tykkää sen hajusta enkä mausta..), söin sen mitä pystyin ja nyt kotona vähän lisää. Maha on edelleen löysällä, rupesi toimimaan kun pääsin kotiin, mutta tällä kertaa kuitenkinn ehtii vessaan eikä tarvitse istua pöntöllä valmiiksi koko ajan, kuten eilen illalla piti, samaan aikaan oksentaessa sankkoon joka oli edessä. 

Tulehdusarvo mulla oli jonkin verran nousussa, voi tietysti johtua perussairaudestakin, mulla tätä limaa on jonkin verran tullut lisää. Annoin myös pissanäytteen ennenkuin pääsin pois, vaikkei mulla ollut mitään kirvelyä tai ongelmaa sen kanssa, kuten lääkäri kyseli. En sitten tiedä, voisiko siinä olla jotain. Tai, sitten vaan infektio yrittää iskeä rajun oksentamisen ohella, sittenhän pitää olla yhteydessä mun omaan osastooni jos kuume nousee tai muuta hälyttävää... Toivottavasti ei, haluaisin nyt vaan huilia rauhassa kotona.

EIKÄ ENÄÄ KOSKAAN KALAA.