Jyväskylästä on kotiuduttu eilen illalla, ja vaikka jaksan hehkuttaa kuinka ihana on päästä reissaamaan, näkemään vanhoja että uusia tuttuja, kokeilla kaikkea uutta kivaa vaikkapa urheilun merkeissä jne, niin on kotiinkin aika ihana tulla. Sitä osaa taas arvostaa, varsinkin tällainen välillä pakkokotinysvääjä, joka ei muuta toivokaan kuin kotoa pois pääsyä - kyllä tänne on ihan jees palatakin ;)
Meitä oli suhteellisen iso porukka Jyväskylässä, Ränssin Kievarin hoivissa, joka oli todella idyllinen maalaispaikka, ja käytiinpä jopa pienellä jengillä tsekkaamassa ihan lähistöllä olevan suositun tanssilavan meininki ja yöelämä. Mielenkiintoista :D Syötyä tuli hyvin, lilluttua paljussa - savusaunaakin olisi ollut tarjolla mutta jopa parempi keuhkoiset kuin minä sanoivat että otti kurkkuun ja/tai keuhkoon, joten mä en mun juuri operoidulla äänihuulella tai yhdellä keuhkolla sitten viitsinyt lähteä kokeilemaan onneani. Mutta mahtava palju korvasi sen, en muutenkaan ole saunaihminen! Meillä oli pelejä ja aktiviteettejä mutta myös ihan vain vapaata aikaa hengailla, olla, jutella. Ja kunnon kotiruokaa, jolla vetää masu sellaiseen ähkyyn kun ei pystynyt vastustamaankaan :D
Vasen äänihuuli tosiaan myös täytettiin perjantaiaamuna, kuten sen edistymistä pystyi seuraamaan mm. blogin Facebook-sivun kautta. Se oli tunnissa ohi, eli äänihuulen täyttö ei ole mikään monimutkainen juttu vaikka sitä varten tarviikin nukuttaa. Mua ei jännittänyt ollenkaan, lähinnä vain nälkä vaivasi ja heräämössä heräämisen jälkeen vaan kyttäsin kelloa, että koska täältä pääsee pois :D Eli mä toivuin siitä ihan mahtavasti, ja tunnen kuinka kurkku paranee ja ääni alkaa taas olemaan enemmän se "mun ääni", joka ei petä. Välillä saattaa olla vähän rouhea jos ei ole puhunut useampaan tuntiin ja kurkku edelleen kaipaa kovin vettä, eli voi vähän kuivahtaa, mutta kyllä se tästä. Lääkärinkin mukaan meni ihan jätte bra, mitään erillisiä kontrolleja tätä varten ei sovittu.
Ja, kuten olen ehtinyt esim. parissa vastauskommentissa kertomaan, olen saanut koulupaikan! Painotuotantoassistentin, jonka opiskelut painottuvat websuunnitteluun, alkavat siis syksyllä.
Ulkoasun toteutuksen osaamisalaan kuuluu erilaisten painettavien ja sähköisten julkaisujen suunnittelua ja taittoa, tuotekuvausta digitaalikameralla sekä kuvien käsittelyä paino- ja nettikäyttöön, tulostusta, digitaalipainamista, verkkosivustojen ja e-kirjojen valmistusta ja päivitystä sekä asiakaspalvelua.
Käytettävistä ohjelmista tärkeimpiä ovat kuvankäsittelyssä PhotoShop, grafiikan käsittelyssä Illustrator, verkkosivujen valmistuksessa Dreamweaver sekä taitossa InDesign.
Painotuotantoassistentin työpaikka voi olla digi- ja kirjapainossa, mainostoimistossa, graafisessa kuvankäsittely- ja tulostuspalvelussa tai yritysten mainos- ja tiedotusyksikössä. Ammattinimikkeitä voivat olla kuvankäsittelijä, työasemataittaja, www-sivujen suunnittelija, tulostaja ja digitaalipainon operaattori.
-- Tredu
Mulla on tottakai haaveissa, suunnitelmissa, unelmissa kehittää edelleen blogia mutta myös sukeltaa enemmän viestintä- ja media-alan puolelle, markkinoinnin ja somen maailmaan, ja tehdä avata vielä vaikka mitä ovia, joita en ole vielä edes keksinyt olevan olemassa. Vaikka oli ensin vaikea punnita, haluanko yliopistoon lukemaan englantia vai painoviestinnän tutkintoa suorittamaan, niin ahaa-elämys tuli vähän ennen jälkimmäisen infotilaisuuteen kutsumista, sekä koulun puitteiden esittelyä, jonka jälkeen mut valtasi tunne, että mä olen vihdoin päätynyt oikeaan paikkaan. Joten, haastatteluun ja ennakkotehtävään panostin ihan täysillä, ja siitä jäi todella hyvä fiilis, ja koulupaikkahan mulle sitten irtosi. JESSSSSSS!!!!!!! Elokuussa musta tulee opiskelija. whoa.
Olen siis lipunut pilvenhattaralla, onnellisena uusista käänteistä. Tiukan loppuviikon ohjelman vuoksi, yllätyskutsu äänihuulen täyttöön ja kaikki, eivät vielä blogin Facebook-sivun tykkäysskaban palkinnot vielä ole lähteneet onnekkaille, mutta tuolla ne laukussa odottavat kyllä, joten huomenna viimeistään törkkään matkaan, teitä ei ole unohdettu! :)
Tänään tuli käytyä taas rutiiniverikokeissa, ja näyttäisi asiat olevat ihan jees, ne arvot jotka nyt puhelimeen normaalisti lähetetään. Olokin on jees, eli hyvin täällä jaksetaan Nivolumabin kanssa, joka jatkuu nyt ainakin kesän yli ja sen jälkeen arvioidaan sen antamistahtia uudelleen, ja tottakai tutkitaan kuvauksia. Seuraavien tarkkaa ajankohtaa en vielä tiedä, mutta tiedän että sitä ollaan taas varailemassa.
Ja, mitä parin viikon päästä on edessä: reissu Kööpenhaminaan! Mutta ei mikä tahansa reissu, vaan edustamaan Sylvan syöpänuoria, olen yksi viidestä onnekkaasta joka lähetetään sinne Nordic Cancer Survivors 2015 -tapahtumaan Juhannuksen aikaan. Siellä on vaikka mitä ohjelmaa, luentoja, keskusteluja, työryhmiä, Köpikseen tutustumista, muihin pohjoismaiden nuoriin tutustumista - vaikka mitä. Tää on myös just jotain sellaista, mitä haluan päästä tekemään ja kokemaan. Tulee varmasti mahtava reissu, sekä mielenkiintoinen!