Turkkuseen!

Poiketen omasta kategoriastani, ehkä mukavuusalueeltakin osittain, olin nyt perjantai-illan ja koko lauantaipäivän ohjaajana Sylvan perheille tarkoituksessa viikonlopussa Meri-Karinassa, ja perheiden jälkikasvu oli nimenomaan alaikäistä, eli eivät nuoria aikuisia joka on se mun omin, ja omalta kohdalta tapahtumarikkain mitä tulee sairastamiseen. Vaikken ns. suuntautunut lapsiin, sain silti lyhyellä varoitusajalla kutsun tulla mukaan ohjaajajaksi - sekä samalla suorittamaan pientä osaa työharjoittelustani, sillä nallekarkkien jako on vihdoin kohdannut: olen Sylvan virallinen työharjoittelija ollut viime tiistaista, 25.10. lähtien ja voin sanoa, että elämä on mahtavaa. Mulla on kiire, stressaan mutta nautin tästä - on pahaa stressiä mutta myös hyvää stressiä, ja se kertoo että on halua päästä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja, ottaa riskejä, uskaltaa tavoitella sitä taivaan korkeinta tähteä, pistää itsensä likoon. Elämä tuntuu asettuneen niin oikealle uralle, että saa ihan itsekin ihmetellä että mitäs ihmettä!

Koen olevani lapsirakas, joskin sillä rajoituksella etten haluaisi työskennellä lasten kanssa päivittäin, sillä pidän enemmän niistä vähän hiljaisemmista, taiteilijamaisista persoonista, mutta eihän tällaista pääse itselleen aina valitsemaan, oli se sitten yksi tai kaksi, tai kokonainen ryhmä. Joten, olen tänä viikonloppuna temmeltänyt lasten kanssa kuin 10-vuotias konsanaan, muistellut mieleen vanhoja temppuja lapsuusajalta esim. hulavanteen kanssa, leikkinyt leluautoilla, askarrellut enemmän yhden päivän aikana kuin moneen vuoteen, ja näin ohjannut Halloween-koristeiden valmistamista, ja koristeet tottakai lähtevät lasten kanssa huomenna kotiin, toivottavasti pääsevät hienot lepakot ja kurpitsat hetkeksi ikkunoihin, vaikka Halloween onkin jo kohta ohi. Sain kyllä myös pari sellaista rauhallisempaa taitelijatyyppiä seurakaveriksini, ja teimme yhdessä mm. Star Wars kuvavärityksiä, tehnyt Hama-helmistä Halloween hämähäkkejä, ja juuri ennen juna-asemalle lähtöä jopa origameja porukassa. Päivä on mennyt ohi aivan vilauksena, ja hauskaa on ollut vaikka myös uuvuttavaa juosta lasten perässä ja olla monen lapsen kanssa vuorovaikutuksessa eri taideprojektien kanssa - mutta onhan tää aivan hemmetin palkitsevaa, kun huomaa miten lapset nauttivat olostaan, hymyilevät, tulevat uudestaankin pyytämään mukaan leikkeihin.

Kävin myös perjantaina ennen Turkuun lähtöä TAYSissa, vertaitukitapaamisessa ja sellaisen suunnitellun noin parin tunnin juttelu venyi neljäksi tunniksi, koska aika vaan liisi ja meillä riitti juttua aivan loputtomiin - syöpiksellä ei todellakaan ole kuollutta, kun päiväsali niin raikaa tunnista toiseen! Vertaistukihenkilönä toimininen tuo äärimmäistä palkitsevuuden tunnetta, olen voinut kääntää oman "pahani" hyväksi, ja auttaa muita. Liityin myös muutama viikko takaperin Sylvan Nuorisotoimikuntaan, ja olen vastuussa Sylvan pikkujoulumökkeilyn järjestämisestä myös toisen uuden jäsenen kanssa, meitä voisi sanoa ihan taistelupariksi, sillä olemme Tampereen vahvistus Sylvan piireissä. On suunnitelmissa niin mahtava pikkujoulumökkeily, etten malta odottaa! Ennen sitä kuitenkin lähden parin viikon lomalle Thaimaahan, joka on varattu jo kauan sitten, ja jonne lähden ikäänkuin myös vähän lapsenvahdiksi, sillä lähden reissuun siskon, tämän miehen, heidän vauvan eli kummityttöni kanssa, sekä messiin vielä oma poikkis. Sieltä myös ajattelin järkkärillä napsia ihanan lämmön huokuisia kuvia työportfolioitani varten kouluun.

Nivelet mulla jaksaa vaivata, niin paljon jopa että lääkäri päätti tehdä lähetteen reumatologille, koska tämä vaiva ikäänkuin leviää - enää ei ole vasemman käsen peukalonivel kipeä, vaan nyt myös oikean käden myös. Nyt alkaa raksumaan kädet vähän liikaa, kun vielä molemmat kädet. Mutta, en mä jaksa tätä ihan hirveästi murehtia, eikä nää vaivat ole sitä tasoa että pitäisi tumput suorina istua, mitä en todellakaan ole tehnyt, kuten voitte tästä postauksesta lukea. Varmaan tämä on jonkinlainen artriitti eli niveltulehdus, jota hoidetaan sitten asianmukaisesti, ja se valitettavasti kuuluu Nivolumabin mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Mutta, elämään hienosti olen päässyt kiinni tämän lääkkeen ansiosta, ja tästä jatketaan etiepäin!

The English Episode

Hejsan!

Thats about it for my Swedish! :D Now, I decided to write an English post of its own of mostly the same subject: Nordic Cancer Survivor 2016 and the latest happenings, but as a now blog post that also has new content. I still have issues with my keyboard, I cant download the necessary keyboard layout modifications, so whilst its still easier to write in English, Im still missing apostrophes and such, so excuse me for my "flawed" English right now. Not that it would be perfect anyways.

So, a small recap about the Nordic Cancer Survivor 2016 meeting. In short: it was amazing! But too short, but that was partly due us Finns, we couldnt stay for the Ung Cancer festival that took place after our two official meeting days from Wednesday till Friday. Even though Sweden aint that far, though 2 planes or 1 plane + train ride is needed to get to Malmo specifically, due to my thyroid condition I did feel a little worn out with all the hectic days and all the new info, teambuilding, brainstorming and all. But still for the most part I felt as if "came home", you know the expression? You are with a group of different sort of people that they feel like your own people. They get shit, like in a deep shit kinda way. And theyre also fun!

What you need to know about Nordic Cancer Survivor meet in general: its originated from Finland from a some odd years back, and first it was just Finland and Sweden, but nowadays our ranks have grown and we include also Norway, Denmark and Iceland. As the name suggests, this is a meet with nordc countries working with young adult cancer patients (tho some kid involvement too, since some of the organizations include both minors and young adults), wanting to share experiences, come up with new ideas, work together, share goals and dreams. Last years meet in Denmark set the bar quite high, although I personally dont require that fancy hotels or such in order to take part in this kinda activity, of course I appreciate the heck out of it, but dont deem it compulsory. (coz we really had an awesome hotel: Clarion Hotel Malmo) I know it was been a some what of an worry with smaller countries organization wise how to "live up to the demands when its their turn", Finland being one of them. But were here to do good, not bask in a fancy hotel or costly activities. That being said, I thank Sweden for all the experiences they provided us!

I personally took a great liking to the Icelanders that came this year, social people, and this time we had more guys in general taking part on this meeting, cool! Next year its Icelands turn to host, and I so hope that Im on the team again, Im dying to visit Iceland and also get to see their system close up, such inspiring people and volunteers doing so much of the work! We are in a way very similar with Iceland, but IMHO theyre more active in a way that Finland should be too. Were still too scattered and "keeping to ourselves". Of course thats on our "wishlist" on what to change, bit by bit. Also, I joined Sylvas gang in one of their Instagram updaters! Im translating them also in English, so go ahead, follow us, you have no reason not to, right :) IG: sylva_ry1982

Lots of activities were also uploaded on my Snapchat (littlethings_7), yet I still have a whole lot of pics and videos on my phone that (still) havent sorted out. I did have an actual camera with me but since Im a terrible packer and packed in a hurry, I of course forgot the charger for it at home. But no worries, I have a 23mpx camera on my phone! All of the material though aint gonna come available to all, but Ill get em once Ive sorted it all. (read: I took a hella lot of pics and videos!)

Next week is gonna be my first time officially as an peer support person, were gonna visit Tays with another volunteer, so if youre a patient there next week 16.5. monday, or youre a loved one of someone there, if you wish us to come specifically visit you, tell the nurses and the message will go to our contact person. Or, you can also send me email (thelittlethingsblogi@hotmail.com).

Today was treatment day, if you recall it was postponed last time due to my new(ish) food allergy incident which ended up in going to the ER. It had nothing to do with Nivolumab although that was the first concern, but Ive had these episodes with fish, and now with asparagus, for so many times that I could write you a timed list of how everything goes down, every time.

Yesterday I had routine labs, though since nobody specifically told me NOT to take my thyroido medication before labs, it didnt occur to me in the morning mostly coz I was just so happy that I actually remembered to take it, Im terrible at remembering morning meds since I rarely have any. So, the results werent that on point due to this mistake but still, doctors get some sorta info about this too, and now it seems my thyroid is on overdrive instead of being laggy. Oh what fun... there really is no one right dosage, its all about finding the best. And for me finding the best is like finding a four leaf clover since nobody, not even me, has a clue most of the time what possible symptom is caused by what. So, Im tired and irritated, bloated, sweating, heart palpitations, greasy hair, the list is looooong. Some have been around for a long time, some shorter, not all caused by Nivo, some stronger due to it but try to comb it with a fine pick, nope, youd have to me a magician or something. Right now Im real tired of being the "pet project", even though my life sorta depends on it. Everybodys allowed to be totally worn sometimes, right.. needless to say, Im still very, very grateful to have received this med.

In the future Im gonna try to write an English summary, even a little one, but since Ive promised this before and then discontinued after awhile when the translation process starts to irritate me, I will promise to do my best with the wits end and free time that I have, if not on every post, then at least most. Lets start from there, shall we.

Its getting real late and Im feeling tired, so peace out for tonight!

Nordic Cancer Survivor 2016

Hejsan!

Siina olikin mun ruotsi. :D ja nain heti alkuun taytyy kertoa, etta mun oma kannettava on edelleen huollossa, joskin hyvalla tuurilla voin saada sen loppu viikosta jo takaisin, mutta nyt on poikkiksen kone kaytossa kun tama lahti reissuun, mutta valitettavasti on nappaimiston kanssa vahan ongelmia eika multa loydy oikeuksia tehda tarvittavia muutoksia siihen, seka poikkiksen kone on erittain modattu etten loyda edes joka asiaan pitavia vastauksia Mr. Googlen avulla. Eli ei ole aakkosia, mutta kaippa tama nainkin menee..!

Kotiuduttua tuli perjantaina myohaan illalla, ja on tullut vietettya suhteellisen loysa viikonloppu kun menoa, pitkia iltoja ja aikaisia aamuja Ruotsissa oli. Tosin ei nyt sillein ns. taviksen asteikolla varmaan kovin poikkeavaa, mutta mun vahan, enka ole aamuihminen ja tiedan nyt, etta osa mun puhdin loppumisesta johtuu kilpparista. Mutta suoriuduttiin kaikki siella joka tapauksessa hyvin oli vasytilaa tai ei! Ruotsalaiset olivat erittain tehokkaaseen kayttoon suunnitellut kaiken meidan ajan, vaikka tottakai ohessa oli vapaata seurustelua, ruokailua jne. Oikeastaan ohjelma vapautui enemman perjantai-iltapaivasta lahtien, jolloin alkoi Ung Cancer- festarit, joihin me suomalaiset ei valitettavasti otettu osaa, mutta on kuulemani ja nakemani mukaan ollut aika mahtava eventti! 

Mutta, mika Nordic Cancer Survivor- tapahtuma oikeasti on? Suomesta useampi vuosi sitten lahtoisin oleva konsepti, joka kasitti ensiksi vain Suomen ja Ruotsin, mutta on nyttemmin laajentunut kattamaan myos Norjan, Tanskan seka Islannin. Tarkoitus on nimensa mukaisesti pohjoismaiden valinen kumppanuus, ystavyys, kaikenlainen toiminta. Niin viime vuonna (Tanska) kuin tana vuonna tuli todella paljon hyvaa settia, etta mita jokainen jarjesto on viime vuoden aikana saavuttanut, mita on suunnitteilla, mita on haaveissa. Ja ennenkaikkea mita me kaikki haluttaisiin tehda yhdessa. Tuli myos tavattua taysin uusia naamoja mutta myos vanhoja tuttaviakin. Islannin vaki teki tana vuonna muhun henkilokohtaisesti suuren vaikutuksen porukkana, vaikka tosin kaikki osallistujat tana vuonna oli todella sosiaalisia keskenaan. Ja ensi vuonna olisi Islannin vuoro jarjestaa ko. miitti! Toivon mukaan, ehka jo mahdollisesti, olen ensi vuonnakin tiimissa mukana, joka sinne lahtee. Meita oli tana vuonna siis 3 henkea, joista yksi Sylvalla ihan kunnolla toissa, ja sitten me kaksi muuta vapaaehtoisia, tukihenkiloita etta sitten toinen viela nuorisotoimikunnasta, johon todennakoisesti itsekin olen pyrkimassa ihan lahitulevaisuudessa. 

Meilla oli tottakai suurena menestyksena esiteltavana Fuck Cancer -kampanja, ja se herattikin kovin kiinnostusta, varsinkin nain vahempi resurssisena maana jarjestettyna - esimerkiksi Suomen ja Ruotsin valisia mittakaavoja ei melkein voi edes verrata, heilla on niin paljon enemman resursseja kaytossa, ja viela toiminta on jaettu erikseen lasten ja nuorten aikuisten valilla, toisin kuin Suomessa talla hetkella mutta silti pitaisi kumpaankin riittaa vakea etta rahaa. Mutta, kylla me suomalaiset taalta ponnistellaan! 

Viikonlopun aikana myos ryhdyin, tai ennemminkin paadyin, myos Sylvan remmiin paivittamaan Instagram-tilia (sylva_ry1982) koska nyt mulla sattuu olemaan some hallussa, tykkaan kuvata niin puhelimella (23mpx kamera) seka ihan jarkkareilla, joskaan kumpaakaan jalkimmaista eli jarkkareita ei tullut reissulla kaytettya - toinen oli mukana mutta olin unohtanut laturijohdon kotiin, joten akku ihan finito. Tuli pakattua niin hirvealla kiirella, etta tallainen oleellinen asia jai sitten matkasta. 

Meidan menoa pystyi myos seuraamaan erityisesti mun Snapchat-tilin kautta (littlethings_7) mutta sinne ei tietenkaan ole tullut kaikkea pukattua, puhelin on taynna video- ja kuvamatskua jota en ole saanut purettua. Kaikki ei tosin tule yleiseen jakoon, tarvitsee tutkailla mita kaikkea sielta nyt loytynee :)

Ensi viikolla olisi tarkoitus vihdoin paasta virallisesti toimimaan vertaistukihenkilona, eli TAYSin Radiukseen matka kay. Jos taalta sattuu loytymaan nuoria aikuisia lukijoita  jotka ovat silloin Radiuksessa, maanantaina 16.5. noin puolen paivan jalkeen tai jos vaikka olet siella olevan potilaan laheinen, niin osastonhoitajille kannattaa vinkata toivetta, etta mina ja toinen tukkari tulisimme kaymaan. Meilla on yhteyshenkilo ainakin vuodeosastoille, joten viesti menee kylla perille jos meita tukkareita halutaan kaymaan. Mulle voi toki laittaa vaikka sahkopostiakin, (os. thelittlethingsblogi@hotmail.com), itse olen TAYSissa todennakoisesti jo aamusta omilla asioilla, ja sitten kahvilassa kupposella kuumaa, ennen virallista vierailuaikaa.

Nyt ei ehdi lataamaan ja laittelemaan kuvia reissusta, mutta Instasta ja Facesta loytyy niita jonkin verran, jos on hinku menna katselemaan!


// Prance yourself over here to read in English!

Hey

"Oletko huomannut olevas väsyneempi, vaikeampi tehdä asioita, väsyt helposti?"
"Öö, no tota, mulla on penskasta asti ollut hemppa alakanttiin, oon tottunut oleen aina väsynyt, en tiedä missä menee vielä väsyneemmän raja, enkä taida enää tietää millaista on olla ns. normaalin pirteä.."

Tällaista on tullut pyöriteltyä mm. sairaala henkilökunnan kanssa. Kun tätä kilppari vajista nyt lääkitään ja muutenkin oloja kysellään. Mä en rehellisesti tiedä. Mä olen niin tottunut olemaan ainakin vähän väsynyt, enkä tiedä mikä on normaalin pirteä - voin olla pirteä jos sitä jollain piristävällä, kuten kahvilla tai energiajuomalla, onnistun vireystasoa nostamaan.

"Auttaako [kunnolla] nukkuminen?"
"Ei välttämättä, vaikka nukkuisin omasta mielestäni tarpeeksi. Unentarve per yö on 9 tunnin luokkaa, mutta silti aamut takkuaa, on takunnut aina."

Muuten olen toki kunnossa, antibiootit loppuu tällä viikolla, perjantaina on keuhkoröntgeniä että verikokeita tämän lievän tulehduksen kontrolloimiseksi. Kilppari vajikseen ei tyroksiini heti vaikuta, mutta jospa sen kanssa lähitulevaisuudessa pääsisi vaiheeseen, olotilaan, jossa voisi sanoa tuntevansa jotain eroa, muutosta parempaan. Puuh.

Eilinen kouluun paluu takkusi, tuntui kamalalta informaatio ähkyltä, koulun tuolit on erittäin epäergonomisia, oli tosi huono ilma luokassa, silmät rupes punoittaan ja oli vaan olo, että hitto, tää on kyllä aika karmea maanantai, paluu kouluun viime viikon jäljiltä. Oli niin helpottunut olo kun ilta päättyi ja sai suunnata kotiin.

Mutta, eipä kaikki ole yhtä kuraa. Pikkusiskon babyshowerit oli viime viikonlopun valopilkku! Assarin/kuvaajan roolissa, ja tietenkin innokkaan tulevan (kummi)tädin myös ♥

WKND2015

Tänään lähtee...! Kattellaan sit sunnuntaina tai maanantaina kun olen palautunut Stadista ja muutenin ;> (ellen ole ahkera bloggari ja ehdi pistää jotain tulemaan tämän viikonlopun aikana reissun päältä!)

12 Seconds In A Day 2/8/15

Vähän jotain erilaista, videolla leikkimistä ja video editoriin tutustumista, ei ole mun alaani, noviisi huitoo käsiään..! Enjoy ;D 

(ripset kaipaa niin uusimiskierrosta, lopussa onkin esittely kuinka ne vetelee aivan viimeisiään, huomenna uudet ripset taas ♥ ja sunnuntai meikittömyys on pop!)

Something a bit different, playing with a few second videos from today and with a video editor in general, a newbie rasing one's hands here..! Enjoy ;D

(lashes totally need a re-do, you can see how they get when they're on their expiration date, tomorrow new lashes again ♥ and Sunday make-upless rules!)

Just chilling

Nessa ja Pikku-Nessa toivottaa hyvää viikonloppua ;D

#NEWLOOK

Tartuin eilen saksiin ja hiuksista kiinni ja....

..ja näin siinä kävi ;)

Tänään on ihana ilma joten tässä lyhyesti sunnuntain postaus tällä erää, mä lähden ottaan arskaa! Hyvää sunnuntaita! 

Back on track; future on the horizon

Jyväskylästä on kotiuduttu eilen illalla, ja vaikka jaksan hehkuttaa kuinka ihana on päästä reissaamaan, näkemään vanhoja että uusia tuttuja, kokeilla kaikkea uutta kivaa vaikkapa urheilun merkeissä jne, niin on kotiinkin aika ihana tulla. Sitä osaa taas arvostaa, varsinkin tällainen välillä pakkokotinysvääjä, joka ei muuta toivokaan kuin kotoa pois pääsyä - kyllä tänne on ihan jees palatakin ;)

Meitä oli suhteellisen iso porukka Jyväskylässä, Ränssin Kievarin hoivissa, joka oli todella idyllinen maalaispaikka, ja käytiinpä jopa pienellä jengillä tsekkaamassa ihan lähistöllä olevan suositun tanssilavan meininki ja yöelämä. Mielenkiintoista :D Syötyä tuli hyvin, lilluttua paljussa - savusaunaakin olisi ollut tarjolla mutta jopa parempi keuhkoiset kuin minä sanoivat että otti kurkkuun ja/tai keuhkoon, joten mä en mun juuri operoidulla äänihuulella tai yhdellä keuhkolla sitten viitsinyt lähteä kokeilemaan onneani. Mutta mahtava palju korvasi sen, en muutenkaan ole saunaihminen! Meillä oli pelejä ja aktiviteettejä mutta myös ihan vain vapaata aikaa hengailla, olla, jutella. Ja kunnon kotiruokaa, jolla vetää masu sellaiseen ähkyyn kun ei pystynyt vastustamaankaan :D

Vasen äänihuuli tosiaan myös täytettiin perjantaiaamuna, kuten sen edistymistä pystyi seuraamaan mm. blogin Facebook-sivun kautta. Se oli tunnissa ohi, eli äänihuulen täyttö ei ole mikään monimutkainen juttu vaikka sitä varten tarviikin nukuttaa. Mua ei jännittänyt ollenkaan, lähinnä vain nälkä vaivasi ja heräämössä heräämisen jälkeen vaan kyttäsin kelloa, että koska täältä pääsee pois :D Eli mä toivuin siitä ihan mahtavasti, ja tunnen kuinka kurkku paranee ja ääni alkaa taas olemaan enemmän se "mun ääni", joka ei petä. Välillä saattaa olla vähän rouhea jos ei ole puhunut useampaan tuntiin ja kurkku edelleen kaipaa kovin vettä, eli voi vähän kuivahtaa, mutta kyllä se tästä. Lääkärinkin mukaan meni ihan jätte bra, mitään erillisiä kontrolleja tätä varten ei sovittu.

Ja, kuten olen ehtinyt esim. parissa vastauskommentissa kertomaan, olen saanut koulupaikan! Painotuotantoassistentin, jonka opiskelut painottuvat websuunnitteluun, alkavat siis syksyllä.

Ulkoasun toteutuksen osaamisalaan kuuluu erilaisten painettavien ja sähköisten julkaisujen suunnittelua ja taittoa, tuotekuvausta digitaalikameralla sekä kuvien käsittelyä paino- ja nettikäyttöön, tulostusta, digitaalipainamista, verkkosivustojen ja e-kirjojen valmistusta ja päivitystä sekä asiakaspalvelua.

Käytettävistä ohjelmista tärkeimpiä ovat kuvankäsittelyssä PhotoShop, grafiikan käsittelyssä Illustrator, verkkosivujen valmistuksessa Dreamweaver sekä taitossa InDesign.

Painotuotantoassistentin työpaikka voi olla digi- ja kirjapainossa, mainostoimistossa, graafisessa kuvankäsittely- ja tulostuspalvelussa tai yritysten mainos- ja tiedotusyksikössä. Ammattinimikkeitä voivat olla kuvankäsittelijä, työasemataittaja, www-sivujen suunnittelija, tulostaja ja digitaalipainon operaattori.

-- Tredu 

Mulla on tottakai haaveissa, suunnitelmissa, unelmissa kehittää edelleen blogia mutta myös sukeltaa enemmän viestintä- ja media-alan puolelle, markkinoinnin ja somen maailmaan, ja tehdä avata vielä vaikka mitä ovia, joita en ole vielä edes keksinyt olevan olemassa. Vaikka oli ensin vaikea punnita, haluanko yliopistoon lukemaan englantia vai painoviestinnän tutkintoa suorittamaan, niin ahaa-elämys tuli vähän ennen jälkimmäisen infotilaisuuteen kutsumista, sekä koulun puitteiden esittelyä, jonka jälkeen mut valtasi tunne, että mä olen vihdoin päätynyt oikeaan paikkaan. Joten, haastatteluun ja ennakkotehtävään panostin ihan täysillä, ja siitä jäi todella hyvä fiilis, ja koulupaikkahan mulle sitten irtosi. JESSSSSSS!!!!!!! Elokuussa musta tulee opiskelija. whoa.

Olen siis lipunut pilvenhattaralla, onnellisena uusista käänteistä. Tiukan loppuviikon ohjelman vuoksi, yllätyskutsu äänihuulen täyttöön ja kaikki, eivät vielä blogin Facebook-sivun tykkäysskaban palkinnot vielä ole lähteneet onnekkaille, mutta tuolla ne laukussa odottavat kyllä, joten huomenna viimeistään törkkään matkaan, teitä ei ole unohdettu! :)

Tänään tuli käytyä taas rutiiniverikokeissa, ja näyttäisi asiat olevat ihan jees, ne arvot jotka nyt puhelimeen normaalisti lähetetään. Olokin on jees, eli hyvin täällä jaksetaan Nivolumabin kanssa, joka jatkuu nyt ainakin kesän yli ja sen jälkeen arvioidaan sen antamistahtia uudelleen, ja tottakai tutkitaan kuvauksia. Seuraavien tarkkaa ajankohtaa en vielä tiedä, mutta tiedän että sitä ollaan taas varailemassa.

Ja, mitä parin viikon päästä on edessä: reissu Kööpenhaminaan! Mutta ei mikä tahansa reissu, vaan edustamaan Sylvan syöpänuoria, olen yksi viidestä onnekkaasta joka lähetetään sinne Nordic Cancer Survivors 2015 -tapahtumaan Juhannuksen aikaan. Siellä on vaikka mitä ohjelmaa, luentoja, keskusteluja, työryhmiä, Köpikseen tutustumista, muihin pohjoismaiden nuoriin tutustumista - vaikka mitä. Tää on myös just jotain sellaista, mitä haluan päästä tekemään ja kokemaan. Tulee varmasti mahtava reissu, sekä mielenkiintoinen! 

BIG 27

Espoosta palattu, ja hienoa oli, jengi, synttärit, maisemat, kaikki. Tuli hurahdettua luontoonkin taas eri tavalla kuin pitkästä aikaa, vaikka lapsuuden vietinkin metsässä leikkien - nyt koirat kainaloon messiin ja metsäpolkuja valloittamaan. Polvetkin kesti jokseenkin, ei kestojomotusta, vain jyrkät ylämäet vaati oman veronsa. Mutta, lyhyesti virsi kaunis, aion chillata tämän sunnuntain kun torstaista asti ollut menossa. 

Muistakaa osallistua edelleen pyörivään blogiarvontaan!

Hold on!

Viikonloppu tuntu sujahtaneen ohi, vaikka vielä onkin vähän sunnuntaita jäljellä. Leffailtaa, hyvää ruokaa, tänään vähän sukuloimassa. Ei mitään ihmeellistä mutta selvästi kivempaa tekemistä kuin mitä viikolla, jumittaa pelkän lukemisen, tekstin käännön ja itseään toistavan arjen kanssa, joka pistikin sitten mielialaa vähän maahan. Jospa ens viikosta yrittäis saada vähän mielekkäämmän, niin ei tuntisi tarvetta hakata päätä tiiliseinään :D

NERVO - Hold On

Taas värkkäillyt vähän hiuksia, sivulettiä. Ja näin paremmalla kameralla otettuna huomannut, kuinka mun hiuksista puskee taas tuo punapigmentti esiin. Valaistus ja kaikkea joo, mutta silti, voi törky miten oranssilta näyttää! Vaaleimmat hiukset alimmaisena, jotka kans raidoittaa kokonaisuutta, ovat pidennykset, eli mun omat ja pidennnykset ovat käytännössä saman pituiset. Ens viikolla pois, ja mietintämyssy päähän, mitä tämän reuhkani kanssa haluan tehdä...

Cailap-merkiltä Prismasta löysin näitä ohuita, läpinäkyviä kumiponnareita, joilla on hyvä tehdä näitä lettijuttuja, eivät näy ja ovat tosiaan tarpeeksi pieniä. Ei maksanut kuin muutaman euron, ja voi käyttää ainakin muutaman kerran uudestaan. En oo vuosiin tällaisia ostanut vaikka oon miettinyt asiaa, oon tehnyt lettejä sitten muilla konsteilla, mutta nää on kyllä käteviä! 

Letti on tehty puoliksi kalanruototekniikalla, eli toiselta sivulta eli letin alapuolelta, olen ottanut muutaman hiussuortuvan mukaan jotta se ikäänkuin kannattelee itseään, mutta vielä sitä tukemaan sörkkäsin yhden vaalean pinnin, ja nyt on toista päivää sama letti edelleen päässä.

Plantagenissa kukkia katselemassa, kaikkea ihasteltavaa riitti, ja tuli keväinen fiilis vaikka aurinko vetikin pilveen heti Plantagenin pihaan saapuessa, tottakai! :D

Eipä mulla oikeastaan ollut ihmeitä tässä höpistä, uusi sarja The Messengers, pilotti katsottu ja sitä sarjaa jään seuraamaan kyllä, ja Orphan Black myös palasi uuden tuotantokauden kanssa, jes!

// ENGLISH SUMMARY

Comin' up, folks.

Yo, hello!

Tänä aamuna sai nukkua pidempään ja vaikka oli menoa sairaalan puolelle (ihan valohoito), niin ai että kun tuntuu moni solmu auenneen, jättäneen mut rauhaan ja se normaaliminä pomppaa pintaan, joka on hyväntuulinen, energinen, innoissaan auringosta ja tulevasta kesästä, ei halua purra kenenkään päätä irti eikä menetä hermoja rakkaiden koiralapsien ollessa enemmän tai vähemmän pönttöjä. Yo, hello, it's me again!

Iho ei kutise, ei väsytä ja viikonloppukin, ei ainakaan tarvi herätä yhtään minnekään ennenkuin huvittaa! Olo on hyvä, normaali.

Piti tsekata Sokoksen 3+1 päivää, ja sieltähän löytyi mun luottomerkin eli Lumenen Arctic Aqua päivä- ja yönassurasvat oikein muikeassa alessa, 6,90e/50ml, norm. 9,90e. YAY! Pieni kaaos siellä oli päällä, en tykkää shoppailla tollaisessa kaaoksessa vaikka tasan tarkkaan tiesin mitä hain, mutta silti. Mutta, alen johdosta kestän!

Varsinaisestihan olin keskustassa näkemässä ystävää, oltiin Kulmakonditoriassa salaatilla ja kahvilla, ah ihanuutta, mä vaan niin rakastan tota paikkaa!

Ja olihan sitä käytävä äkkiä Koskarinkin kautta, koska siellä oli Kicksissä membereille 20% ostoksista, joten sieltä tarvi hankkia Isadoran oikein punainen huulipuna, jonka pitkällisen tutkimuksen tuloksena olin todennut juuri oikean sävyiseksi ja tarpeeksi mataksi, että pitkäkestoiseksi. En ollut väärässä! Sävy Summer Red 47.

// ENGLISH SUMMARY

I'm back, I'm me again! Slept long enough in the morning, finally and I just feel rejuvenated. Had to prance to the hospital tho, but had just UV-treatment. My skin ain't itching like crazy anymore, I'm energetic, back to me basicly, happy and not so fricking angry anymore :D

Swinged by the centrum, to first have a delish salad with one of my best friend's, loooove Kulmakonditoria so much. Then hit Sokos for 3+1 päivää, beauty happening, a small circus but got my fave skin day&night lotions, Lumene Arctic Aqua, on a very nice discount. YAY! Had to hit Koskikeskus too, since I knew there was 20% discount for members at Kicks, and my perfect superred lipstick from Isadora, after a long search and investigation, was the one I wanted, and damn, this is good.  Even better live, of course, but lemme tell ya, I've never been so happy with a lipstick! Shade Summer Red 47.

Now, chilllllll and sleep late tomorrow morning!

Stadiin

Matka kohti Stadia on alkanut - eilen tuli noita jännittäviä varmistusuutisia tulevasta lääkkeestä, mutta ennen sen alkua karkaan Stadiin Lillan luokse viettään mitä mahtavinta viikonloppua! TGIF! ;)

Säätäminen auttaa

Säätäminen, nyt puhutaan siis lääkkeiden, auttoi ja auttaa! Oon saanut herätä ilman niitä jäätäviä päänsärkyjä ja päiväsaikaan on kaikenkaikkiaan parempi olla, ei mikään särky pääse puskemaan läpi sillein, että tarvisi paljoa extra nappuloita ottaa, aamu- ja iltalääkkeet. Kiitokset tästä parantuneesta tilanteesta menee varmaan eniten Lyrica-annoksen noston piikkiin. Tämän johdosta oon tietenkin ollut erittäin hyvällä tuulella, ja eilen illalla olin kaverin kanssa istuskelemassa espanjalaisessa tapas-ravintolassa nimeltään Inez - kiva paikka, sellainen seurustelu mesta ja se paikka on erikoistunut siidereihin, joten siiderin ystäville voin suositella että käykää kokeilemassa (Tampere nyt kyseessä, jos joku ei tiedä missä asustelen ;>), kovin asiantuntevaa väkeä myös, meillä oli ihan espanjalainen tarjoilija joka puhui englantia, mun mielestä ainakin ymmärrettävästi ja tämä meitä auttoi tapaksien tilaamisessa - mun masu on oikein huippukunnossa verrattuna siihen pahimpaan, mitä se on joskus ollut, mutta tulista ruokaa en kyllä uskalla syödä enkä toki ikinä ookaan kovin tulisesta tykännyt, joten tämän neuvojen avulla jätettiin sitten välistä yksi vaihtoehto, joka olisi tullut kovin mausteinen.

Kävin myös tossa keskiviikkona juttelemassa kipupsykologille, jolle oltiin tehty sitten lähete kun olin käynyt kipupolilla lääkärin vastaanotolla - täysin vapaaehtoinen vaihtoehto mutta mä ajattelin, että mikä ettei, ei siitä nyt haittaa ainakaan ole. Siellä tulikin sitten juteltua kaikesta jopa kahden tunnin verran, meillä riitti kovasti juteltavaa, synkkasi siis hyvin. Siellä käytiin läpi ihan alusta, ja alulla tarkoitan ihan jo aikaa ennen diagnoosia tai edes sitä sairaalaan joutumista, eli alku milloinka ensimmäisiä oireita rupesi ilmenemään, ja siitä sitten edettiin nykypäivään. Käytiin läpi tukiverkosto - mulla erittäin hyvä sellainen, tein myös mielialatestin ajatellen nyt mennyttä kuukautta eikä siinä nyt mitään hälyttävää ollut, vaikka onhan mulla murehdittavaa ja pohdittavaa, ja on mahtunut surkeita päivä enemmän kuin pari näiden uusien kipujen vuoksi. Mutta palaute oli että olen nekin kuitenkin handlannut ilmeisen hyvin, mulla on muita(kin) keinoja käsitellä mun kipuja kuin vain lääkkeellisesti, joka enimmäkseen tarkoittaa sitä että osaa ikäänkuin hämätä itseään, keskittyä muihin asioihin joilloin aivoihin tuleva kipusignaali ei ole se ainoa, vaan aivoissa risteilee muitakin signaaleja jolloin se kipu voi jäädä taka-alalle vaikka kipulääkkeiden maximitehoja edelleen odotellaan. Ei toki aina mikään hämääminen onnistu ja jos todella kovaa sattuu, niin multa kyllä pääsee itku, mutta vähän vähemmän rankan kivun osaan käsitellä, mulla auttaa kun keskityn johonkin tosi hyvään tv-sarjaan ja vaan makoilen rauhassa, kylmäpussia tarvittaessa jos kipu johtuu sellaisesta jumituksesta, johon kylmähoidolla voi vaikuttaa. Oli mukava käynti mutta vain tämä ainoa, mulla oli kaikki sen verran hyvin kuitenkin tällä hetkellä, että ei ole tarvetta varata toista aikaa, ja ymmärsin että ei tuolla kipupsykologilla käydäkään kuin ihan kerran tai muutaman. Puhuttiin myös rentoutumistekniikoista, joista mulle paras oli selkeästi musiikki, mutta sain pari tulostetta muistakin vaihtoehdoista joita kokeilla, jos haluaa.

Tänään oon viettänyt taas aikaa kirjastossa, tehden käännöstöitä ja ollut taas sellaisessa ihanassa flow-moodissa - ajantaju katoaa, kaikki ympärillä tapahtuva katoaa, on vain minä ja mun kirjoittaminen, sekä musiikkia tulee korvanapeista, koska mua häiritsee paljon enemmän muiden ihmisten keskustelu kuin musiikki, musiikki on tasaisempaa kun taas ihmisten puheensorina vaihtelevaa. Mä pääsen musiikin avulla ihan omaan maailmaan. Ja voin iloisena ilmoittaa, että olen lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön! Ilmoittauduin Plan Lastensuojelujärjestölle vapaaehtoiskääntäjäksi, pistän nämä englanninkielen taitoni hyvään käyttöön, tätä kun voi tehdä etänä, Planin toimisto sijaitsee meinaan Hesassa, jonne olisin kyllä mielelläni mennyt paikan päällekin auttelemaan, sekin oli vaihtoehto, mutta asuinkaupunki on nyt vähän este.Saatan tulevaisuudessa olla kiinnostunut heidän kampanjoistakin, mutta aloitellaan tällä käännöstyöllä nyt.

Viikonlopulle ei ole erityisiä suunnitelmia toistaiseksi, porukoille ainakin menen murkinoimaan ja vähän auttelemaan koirien kanssa, sillä äiti on par'aikaa Briteissä ottamassa osaa Cruftsiin Birminghamissa, siis siihen koiranäyttelyyn.

Hyvät viikonlopun alut kaikille, mulla on meneillään Shameless (US) maratonkatselu! ;)


// (A BIT) SHORTER VERSION IN ENGLISH

Adjusting my medication has been a success, over all I feel so much better, no headaches, don't feel too stiff from my back or my shoulders either and don't need any more meds during the day, just my morning meds and then evening meds. Since I've been feeling so great, last night I was out with a friend in a Spanish tapas bar called Inez (location Tampere), which was very nice and specializes in ciders, so if you're a friend of ciders I'd recommend you to check it out! The waiter we had was Spanish himself and spoke okay English, and was very informative and also helped us with our tapas order, since I really don't want to ruin my stomach which has been so great nowadays, something too spicy might not be that good of an idea.

I visited a pain psychologist on Wednesday, and ended up talking with her for two hours, we seemed to have so much to talk about! It was a rehash from the beginning of everything, from the start of my symptoms, everything in between 'till to the present. My support network is very good, one of the important topics, and also I seem to have good tools to manage my pain more than just medically, although sometimes if it just hurts like hell, I'm gonna cry at least for a bit, but other than that, I'm good at distracting the pain signal that's going to the brain by giving it other signals to deal with, so then pain can subside even though it's still there, but you find yourself concentrating on a good tv series while waiting for the pain meds to kick in, and that's great! Music is also a forte of mine, I can just get lost in it and forget the bad stuff.  We also covered some other relaxation techniques, printed a couple pages that contained all kinds of methods if I ever were to be interested in trying something new for a change.

Today I spent most of my day at the library, in a good flow mode, just me and my translation work, and blocking the outside world by listening to some music at the same time. Time just flies by without me even noticing it. I'm loving this flow mode I've discovered, feels good to be productive. And being on the subject of productive, I can proudly say I've volunteered for Plan, which is a children's rights organization, I'm going to be a volunteer translator from now on, eager to start and put my English skills to good use! Would've loved to go help around their head office too, but it's in Helsinki so unfortunately not doable. Might be interested in their campaigns and such in the future, but for now I'm gonna start with the translation work.

No specific plans for the weekend for now, I'm gonna go to my folks to dine and help out with the dogs, since my mum is currently in England attending Crufts, the huge dog show in Birmingham.

TGIF everybody, I'm gonna continue binge watching Shameless (US), I'm so hooked! ;)

You gotta find the little things, and find light in them

Antibioottikuuri taas päällä, kefaleksiinia naamaan - onneksi mun maha on paremmassa kunnossa että se ei juurikaan reagoi huonolla tapaa antibiootteihin enää, kunhan nyt ei ihan tyhjään mahaan vetele. Mutta toimi kyllä ilmiömäisen vauhdikkaasti, kuuri päälle tiistai-iltapäivästä lähtien ja jo keskiviikkoiltana havaitsin haavaa puhdistaessani että se lemahdus, jonka olin havainnut ja jonka vuoksi olin ilmaantunut taas mun osastolle ilman ennakkovaroitusta, oli vähentynyt ja nyt tänään on täysin hajuton eli kyllä siinä oli varmasti jonkin asteinen pinnallinen tulehdus, verikokeissahan tulehdusarvoa tutkimalla se ei ilmennyt, se oli meinaan jopa vähän matalampi edellisiin tuloksiin nähden, mutta lääkärini tokaisikin että jos se on pinnallinen (mikä on toivottavampaa tässä tapauksessa) niin se ei välttämättä verikokeissa näy. En siis ollutkaan vainoharhainen vaan oikeassa! Ehkä nyt uskallan taas luottaa omiin tuntemuksiini ja kokemuksiini enemmän, tiedän milloin jotain on vialla ja milloin ei ole, ainakin suurimman osan ajasta.

Panikointia sitten onkin ollut itse haavan hoidon osalta, nyt on ne mun nimittämät superhaavalaput menettäneet super-tittelinsä, eli haavan vuodon määrä tuntuu jopa vähän lisääntyneen - voin ihan kuvitella kuinka te lukijat siellä ruudun takana manaatte tätä, te jotka jaksatte niin kamalasti tsempata mua, josta muuten olen todella kiitollinen! Varsinkin aamuisin jos on jähmeä ja jäykkä olo, ja levoton yö takana, on aamulla piristävää lukea uusia kommentteja, joissa tsemppaillaan eteenpäin. Mutta palatakseni tuohon panikointiin, jouduin vierailemaan siellä hoitotarvikejakeluyksikössä uudestaan jo keskiviikkona, vaikka olin käynyt siellä maanantaina ja saanut vaikka mitä tarviketta, koska ongelmaksi muodostui juurikin haavan erittämän nesteen määrä, eli ainoa jotenkin toimiva ratkaisu sen hallitsemiseen oli tuo pussi, joka kerää sen nesteen ja sen voi tyhjentää. Niitä meni hukkaan 3, siis 3!!!, kappaletta koska en saanut sitä tarttumaan kunnolla ihoon! Ryntäsin sinne sitten keskiviikkona puolitoista tuntia ennen sen sulkemisaikaa, ja selostin väsyneenä ongelmani. Onneksi oli jälleen ihana työntekijä vastassa, eri kuin maanantaina, mutta tämäkin todella empaattinen tapaus. Sain suihketta joka muodostaa iholle kalvon, johon myös sitten liimattavat jutut tarttuvat paremmin, sekä sitten sellaista elastista teippiä jolla nyt saan sinetöityä tarkkaan ja kunnolla tuon pussin reunat tiiviisti mun ihoon, ja tottakai sitten lisää noita pusseja. Aikamoista kikkailua ja opettelua, ja kuitenkin teen tämän kaiken itse käyttämällä kokovartalopeiliä apuna. Eilen laitettu pussi valitettavasti petti tämän päivän puolella oikeasta reunasta, mutta nyt sain uuden paikoilleen vieläkin huolellisemmin laittaen, teipaten, nyt tarkalleen tietäen sen ongelmakohdan, koska saattaa päästä sitä nestettä puskemaan läpi, ja näin irrottelemaan liimapintoja. Onneksi olen näppärä sormistani.

Perjantai; tyttöjenilta ystävän kanssa! Leffaa pyörimään ja rouskutellaan ranch- ja taco -nimisiin dippeihin dipattuja porkkana, kurkku ja paprika suikaleita. Terveellisempää mättöä mutta kuitenkin jotain hyvää - meillä kummallakin on projektina parempi olo, parempi minä. Onni on ystävät, joiden kanssa on hauskaa ihan vain kaksin hengailemalla, ei tarvitse lähteä baariin tai vastaavaa, voi vetää lökärit päälle, hiukset sotkuponnarille, olla meikittä ja olla parhaassa seurassa täysin hyväksytty juuri sellaisenaan.

Hyvää viikonlopun alkua, levätkää, nauttikaa, nukkukaa pitkään! :)

Ringluvah

Above & Beyond & OceanLab - On a Good Day (Above & Beyond Acoustic Mix)

Oon pitänyt itseni kutakuinkin kiireisenä tämän viikonlopun, kuten mulle ihanat lukijat vinkkasivatkin, että tee niitä normaaleja juttuja, ajattele muuta, keksi tekemistä. Ja näihän tein, ei paljoakaan aikaa märehtiä liikaa ensi viikkoa, vaikka on se takaraivossa koko ajan mielessä. Ei sille mahda mitään. Mut mut, tänään käväisin äipän kanssa Veskan Henkassa, ja mun piti olla vain seuraneiti, mutkun... siis mutkun x100! :D ne prkl alet! No, jos mä saan 3 paitaa, rintsikat ja sormuksia tasan 41 euron hinnalla, niin not bad at all, ja mieli mahtava. Worth it.

Liityin tuhat sormusta maniaan, vai olisko kenties tuhat sormusta maFiaan? ;)

Oikean käden (eli teille näyttää vas) erikoinen tuplakakkossormus on ostettu jo aikaisemmin, mut jotenkin mun mielestä sopi mukaan jengiin, vaikka on vähän tummempi kuin muut hopeanväriset (kuva vaalentaa inasen). Kyllä nyt riittää sormuksia! Kynsilakkana se Sokoksen alesta ostettu Rimmelin 853 Pillow Talk.

(#VOIHANNAKKISORMI)

Bloggarin vapaapäivä, dam dam

Bloggarin vapaapäivä ja sitä rataa - no, ehkä mun kohdalla vain vapaapäivä salista mutta vapaapäivä kuitenkin ;) Tällä viikolla raahasin itseni sinne 3 kertaa, yay!

Sunnuntaibrunssilla kera bestiksen, Kulmakonditoria on uudestaan ja uudestaan visiteeraamisen arvoinen paikka, siellä on kiva istuskella ja tarjottavat on hinnoiltansa pop sekä tottakai maukkaita. Tosin lähinnä lattea ja salaattia mä siellä olen puputtanut.. :D

Vanilja latte on jotain niiiiin hyvää. Harvoin juon mitään kahvia mutta jos juon, niin yleensä tätä. NAM!

Itse koostettu salaatti, jossa siis härän rintaa, paprikaa, paahdettua sipulia ja kirsikkatomaatteja, muut rehut kuuluvat pohjasalaattiin (punasipuli, versot, salaatinlehdet, tavallinen tomaatti), ja päälle kermaviili saalatinkastike. Oikein bueno!

Huomenna on ohjelmassa verikokeet koska keskiviikkona on sitten lääkäri. Kylkijuttuja. Tulevaisuuden näkymiä, vaihtoehtoja, sitä rataa. Voisi nyt vaihtelun vuoksi tulla jotain hyviä uutisia joltain taholta... "sun skolioosi on kokenut ihme parantumisen!" (joo, tuskin näin käy, kuten ei itse syövänkään kohdalla, blah)

Palaan tämän hetkisen obsessssion-sarjani pariin, eli Royal Painsin. Ei mikään niin kummoinen mutta en malta olla klikkaamatta sitä vähän väliä lisää Netflixistä!

My gal

Viikonlopulta kuva joka on jo instragramin puolella ehtinyt vilahtaa, polaroid semmoinen, bestiksen juttu. Sillä ei otetakaan selfieitä kuten puhelimella tai digillä, toivotaan vaan että tähdätään jotenkin hyvin ja kerran NÄPS, ja sitten odotellaan heti että tuliko sitä räpsäistyä ihan päin metsää.. :D onneksi ei mennyt metsään, ihan hyvä kuva tuli.

Pieksämäki hei

Täällä on talvi! Ja sen vuoksi maisema kovin kaunistunut meidän mökin ympäristössä jossa käytiin juuri vähän iltapäiväulkoilemassa. Nyt lämmitellään uudelleen takkaa.

Väkeä ei määrällisesti ole paljoa mutta eipä se haittaa, mukavaa on, hengaillessa, pelejä pelatessa, syödessä ja niin pois päin.

Menenpä siis jatkamaan!

Mikä fiilis

Turusta palattu eilen alkuillasta ja viime yö omassa sängyssä oli jotain niin ihanaa. Kamala olla niin riippuvainen omasta sängystä, että saa nukuttua. Tosin unohdin ottaa korvatulpat messiin, ne olis ehkä auttanut mua jonkin verran, ainaki vähentänyt hieman mun liian kevyen unen reagointia kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu. Next time.

Tämä Meri-Karinan kurssi oli aika erilainen verrattuna aikaisempiin, joissa olen ollut. Lyhyesti, ytimekkäästi ja raa'asti ilmaistuna tämä jengi oli kaiken kaikkiaan sairaampaa. Mutta ei se kuitenkaan estänyt viikonlopun viettoa, joillakin oli avustajia, toisilla ei, toiset ovat parantuneet tai remissiossa mutta myöhäisvaikutuksia (Myöhäri-kurssi kun on) löytyy, jotka edelleen vaikuttaa elämään. Toiset, kuten minä, ei olla parantuneita mutta tällä hetkellä olemassa olevien oireiden määrä vaihteli myös kovin. Tunnustan, että aluksi kurssille saapuessani, tunsin hetken tunnetta siitä että mä en ehkä kuulu tänne, mä olen liian vanha, "liian terve", liian.. kaikkea. Enhän mä oikeasti ole terve ja mulla on vaikka mitä syövän mukana tulleita kylkiäisiä mutta ne ei useimmiten näy ulospäin, mä pärjään täysin itsenäisesti, syöpä ei ole radikaalisti vaikuttanut mun ulkonäköön ja mun henkiset kyvyt ovat edelleen jota kuinkin kasassa. Mutta, meillä kaikilla on oma stoori kerrottavana eikä suoraan toisiin vertaaminen kannata, ei edes vaikka olisi sama tai saman tyyppinen syöpä. Haluamatta kuulostaa liian brutaalilta, mä olin kuitenkin jotenkin huojentunut, ehkä onnellinenkin, että tapasin ihmisiä jotka ovat yhtä vihasia, ärsyyntyneitä, tuskastuneita omaan tilanteeseensa, eikä aina "no kyllä se siitä, oonhan mä elossa" ajatus riitä, jotta aamulla tuntuisi kivalta nousta ylös ja aloittaa taas uusi päivä.

Mun kohdalle tottakai piti sattua kipuja, nimittäin lauantai-sunnuntai aamuyönä iski aivan kamala päänsärky, jonka luulen olleen lääkepäänsärkyä, koska olin joutunut lauantai-iltana kiskomaan kipuläääkettä jos toistakin hartia- ja alaselkäkipuihin. Kivulias kivistys jatkui sunnuntain puoleen päivään asti, kävin kuvotuksen tunteesta kärsien niukalla aamupalalla ysin jälkeen, ja jättäydyin pois aamupäivän jutuista, maaten mun huoneessa, nukahdinkin hetkeksi ja sitten vihdoin rupesi olo helpottamaan. Oli aika ankea fiilis sen vuoksi kuitenkin, en päässyt sanomaan aivan kaikille kurssilaisille hyvästejä. Mutta toivottavasti näen vielä tiettyjä naamoja uudestaan.

All in all, kannatti lähteä Turkuun vaikka ensin tuntuikin etten sovi porukkaan, vaikka selkää särki, vaikka en saanut paljoa nukutuksi, vaikka päänsärky vaivasi. Parempi kuin jäädä himaan neljän seinän sisälle ja jättää tapaamatta muita elämässään kovia mullistuksia ja vastoinkäymisiä kokeneita kohtalotovereita.

>> Käyhän kurkkaamassa hivenen muokattua hauskaa Konjac Sponge -kilpailua!