Poiketen omasta kategoriastani, ehkä mukavuusalueeltakin osittain, olin nyt perjantai-illan ja koko lauantaipäivän ohjaajana Sylvan perheille tarkoituksessa viikonlopussa Meri-Karinassa, ja perheiden jälkikasvu oli nimenomaan alaikäistä, eli eivät nuoria aikuisia joka on se mun omin, ja omalta kohdalta tapahtumarikkain mitä tulee sairastamiseen. Vaikken ns. suuntautunut lapsiin, sain silti lyhyellä varoitusajalla kutsun tulla mukaan ohjaajajaksi - sekä samalla suorittamaan pientä osaa työharjoittelustani, sillä nallekarkkien jako on vihdoin kohdannut: olen Sylvan virallinen työharjoittelija ollut viime tiistaista, 25.10. lähtien ja voin sanoa, että elämä on mahtavaa. Mulla on kiire, stressaan mutta nautin tästä - on pahaa stressiä mutta myös hyvää stressiä, ja se kertoo että on halua päästä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja, ottaa riskejä, uskaltaa tavoitella sitä taivaan korkeinta tähteä, pistää itsensä likoon. Elämä tuntuu asettuneen niin oikealle uralle, että saa ihan itsekin ihmetellä että mitäs ihmettä!
Koen olevani lapsirakas, joskin sillä rajoituksella etten haluaisi työskennellä lasten kanssa päivittäin, sillä pidän enemmän niistä vähän hiljaisemmista, taiteilijamaisista persoonista, mutta eihän tällaista pääse itselleen aina valitsemaan, oli se sitten yksi tai kaksi, tai kokonainen ryhmä. Joten, olen tänä viikonloppuna temmeltänyt lasten kanssa kuin 10-vuotias konsanaan, muistellut mieleen vanhoja temppuja lapsuusajalta esim. hulavanteen kanssa, leikkinyt leluautoilla, askarrellut enemmän yhden päivän aikana kuin moneen vuoteen, ja näin ohjannut Halloween-koristeiden valmistamista, ja koristeet tottakai lähtevät lasten kanssa huomenna kotiin, toivottavasti pääsevät hienot lepakot ja kurpitsat hetkeksi ikkunoihin, vaikka Halloween onkin jo kohta ohi. Sain kyllä myös pari sellaista rauhallisempaa taitelijatyyppiä seurakaveriksini, ja teimme yhdessä mm. Star Wars kuvavärityksiä, tehnyt Hama-helmistä Halloween hämähäkkejä, ja juuri ennen juna-asemalle lähtöä jopa origameja porukassa. Päivä on mennyt ohi aivan vilauksena, ja hauskaa on ollut vaikka myös uuvuttavaa juosta lasten perässä ja olla monen lapsen kanssa vuorovaikutuksessa eri taideprojektien kanssa - mutta onhan tää aivan hemmetin palkitsevaa, kun huomaa miten lapset nauttivat olostaan, hymyilevät, tulevat uudestaankin pyytämään mukaan leikkeihin.
Kävin myös perjantaina ennen Turkuun lähtöä TAYSissa, vertaitukitapaamisessa ja sellaisen suunnitellun noin parin tunnin juttelu venyi neljäksi tunniksi, koska aika vaan liisi ja meillä riitti juttua aivan loputtomiin - syöpiksellä ei todellakaan ole kuollutta, kun päiväsali niin raikaa tunnista toiseen! Vertaistukihenkilönä toimininen tuo äärimmäistä palkitsevuuden tunnetta, olen voinut kääntää oman "pahani" hyväksi, ja auttaa muita. Liityin myös muutama viikko takaperin Sylvan Nuorisotoimikuntaan, ja olen vastuussa Sylvan pikkujoulumökkeilyn järjestämisestä myös toisen uuden jäsenen kanssa, meitä voisi sanoa ihan taistelupariksi, sillä olemme Tampereen vahvistus Sylvan piireissä. On suunnitelmissa niin mahtava pikkujoulumökkeily, etten malta odottaa! Ennen sitä kuitenkin lähden parin viikon lomalle Thaimaahan, joka on varattu jo kauan sitten, ja jonne lähden ikäänkuin myös vähän lapsenvahdiksi, sillä lähden reissuun siskon, tämän miehen, heidän vauvan eli kummityttöni kanssa, sekä messiin vielä oma poikkis. Sieltä myös ajattelin järkkärillä napsia ihanan lämmön huokuisia kuvia työportfolioitani varten kouluun.
Nivelet mulla jaksaa vaivata, niin paljon jopa että lääkäri päätti tehdä lähetteen reumatologille, koska tämä vaiva ikäänkuin leviää - enää ei ole vasemman käsen peukalonivel kipeä, vaan nyt myös oikean käden myös. Nyt alkaa raksumaan kädet vähän liikaa, kun vielä molemmat kädet. Mutta, en mä jaksa tätä ihan hirveästi murehtia, eikä nää vaivat ole sitä tasoa että pitäisi tumput suorina istua, mitä en todellakaan ole tehnyt, kuten voitte tästä postauksesta lukea. Varmaan tämä on jonkinlainen artriitti eli niveltulehdus, jota hoidetaan sitten asianmukaisesti, ja se valitettavasti kuuluu Nivolumabin mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Mutta, elämään hienosti olen päässyt kiinni tämän lääkkeen ansiosta, ja tästä jatketaan etiepäin!
