Tänään on taas tullut puuhasteltua sitä jotain uutta ja jännää, niinkuin päivä vol. 2, joka on siis salaisuus, joka paljastuu suht piakkoin myös teille lukijoille - kivaa pientä härnäystä, vai mitä? ;) Bestis otti myös osaa tähän spessupäivään tänään, ja hauskaa oli.
Muuten spesiaalia onkin sitten ollut myös yksityiselle lääkärille meno, meinaan tämän kamalan nahkani kanssa, olen taas aivan ihottuman peitossa, erityisesti raajoista (onneksi kasvot ovat vielä säästyneet, sitä kun ei vaatteilla voi mennä peittelemään), kuivaa ja hilseilevää, ärtyy hikoilusta, tästä nihkeästä säästä mikä ainakin Tampereella vallitsee, ärtsyilee vähän kaikesta. Ja yksityisen kautta jouduin nyt menemään siis siksi, että TAYSin valohoito yksikkö ei ota tällä hetkellä valohoitoon ketään kesälomien vuoksi, ja mä en tässä tilanteessa pystynyt odottamaan ensi kuun puoleen väliin, että pääsisin sinne lääkäriin, saatikka jos valohoitoakin pitäisi odotella vielä pidempään.. mutta yksityisellä lähete hoitui plakkariin hetkessä, selkeä juttu ja vielä viimeisin epikriisi ihotautipolilta kertoi, mitä tämän lääkärin tarvitsikin tietää. Näinollen mut ohjattiin samantien heidän valohoitoyksikön tiloihin, jossa päästiin aloittamaan tämä hoito, kun ensin peiteltiin sädehoitoaluetta ja jutskailtiin heidän käytäntönsä läpi. On kyllä jo niin surullista, että alle kuukauden sisällä niinkin aurinkoisesta etelänmatkasta kuin Mallorca, on iho jo näin huonossa kunnossa kun tää suomen "kesä" nyt ei mikään ihmeellinen kesä ole - ei yksinkertaisesti vain muutama kunnon aurinkoinen päivä riitä mun iholle.
Sädehoito, jossa kävin näin ilta-aikaan, oli taas aika tuskaista.. käden nostaminen ja pitäminen pään päällä.. keskusteltiin hoitajien kanssa että he sanovat eteenpäin, että josko lääkäri määräisi vielä jotain muuta kipulääkettä, mahdollisesti nopeavaikutteista jota vois erityisesti ottaa näitä sädehoitokertoja varten, että saisi tuskattomammin sen käden ylös ja pidettyä paikoillaan sillä välin kun hoitokone surraa ympärillä. On aikamoista itsensä psyykkaamista vääntävässä kivussa pysytellä aivan paikoillaan - lyhyt hoitosessio tuntuu kestävän ikuisuuden. Hoitajat toki ehdottivat heti kättelyssä, että kutsuvat päivystävän lääkärin jostain paikalle, määräämään jotain nopeavaikutteista kipulääkettä ennen tämän iltaista hoitorundia, mutta... mä päätin purra hammasta ja selvitä ilman, koska en vain jaksanut jäädä odottelemaan. Sitä absoluuttista kipurajaa ei siis olla saavutettu, vaikka todella pahaa tekeekin, mutta onneksi pahin kipu hellittää heti kun saa laskea kädet alas. Toivottavasti pian alettaisiin muutenkin päästä parempaan suuntaan, sillä sädehoitohan voi myös hetkellisesti pahentaa jo olemassa olevia kipuja, ennenkuin tilanne kääntyy paremmaksi. Haaveissa siintää taas rauhallinen, syvässä unessa nukutut yöt jolloin voi kääntyä kummalle tahansa kyljelle, eikä tarvi herätä mihinkään kipuihin...
Muuten spesiaalia onkin sitten ollut myös yksityiselle lääkärille meno, meinaan tämän kamalan nahkani kanssa, olen taas aivan ihottuman peitossa, erityisesti raajoista (onneksi kasvot ovat vielä säästyneet, sitä kun ei vaatteilla voi mennä peittelemään), kuivaa ja hilseilevää, ärtyy hikoilusta, tästä nihkeästä säästä mikä ainakin Tampereella vallitsee, ärtsyilee vähän kaikesta. Ja yksityisen kautta jouduin nyt menemään siis siksi, että TAYSin valohoito yksikkö ei ota tällä hetkellä valohoitoon ketään kesälomien vuoksi, ja mä en tässä tilanteessa pystynyt odottamaan ensi kuun puoleen väliin, että pääsisin sinne lääkäriin, saatikka jos valohoitoakin pitäisi odotella vielä pidempään.. mutta yksityisellä lähete hoitui plakkariin hetkessä, selkeä juttu ja vielä viimeisin epikriisi ihotautipolilta kertoi, mitä tämän lääkärin tarvitsikin tietää. Näinollen mut ohjattiin samantien heidän valohoitoyksikön tiloihin, jossa päästiin aloittamaan tämä hoito, kun ensin peiteltiin sädehoitoaluetta ja jutskailtiin heidän käytäntönsä läpi. On kyllä jo niin surullista, että alle kuukauden sisällä niinkin aurinkoisesta etelänmatkasta kuin Mallorca, on iho jo näin huonossa kunnossa kun tää suomen "kesä" nyt ei mikään ihmeellinen kesä ole - ei yksinkertaisesti vain muutama kunnon aurinkoinen päivä riitä mun iholle.
Sädehoito, jossa kävin näin ilta-aikaan, oli taas aika tuskaista.. käden nostaminen ja pitäminen pään päällä.. keskusteltiin hoitajien kanssa että he sanovat eteenpäin, että josko lääkäri määräisi vielä jotain muuta kipulääkettä, mahdollisesti nopeavaikutteista jota vois erityisesti ottaa näitä sädehoitokertoja varten, että saisi tuskattomammin sen käden ylös ja pidettyä paikoillaan sillä välin kun hoitokone surraa ympärillä. On aikamoista itsensä psyykkaamista vääntävässä kivussa pysytellä aivan paikoillaan - lyhyt hoitosessio tuntuu kestävän ikuisuuden. Hoitajat toki ehdottivat heti kättelyssä, että kutsuvat päivystävän lääkärin jostain paikalle, määräämään jotain nopeavaikutteista kipulääkettä ennen tämän iltaista hoitorundia, mutta... mä päätin purra hammasta ja selvitä ilman, koska en vain jaksanut jäädä odottelemaan. Sitä absoluuttista kipurajaa ei siis olla saavutettu, vaikka todella pahaa tekeekin, mutta onneksi pahin kipu hellittää heti kun saa laskea kädet alas. Toivottavasti pian alettaisiin muutenkin päästä parempaan suuntaan, sillä sädehoitohan voi myös hetkellisesti pahentaa jo olemassa olevia kipuja, ennenkuin tilanne kääntyy paremmaksi. Haaveissa siintää taas rauhallinen, syvässä unessa nukutut yöt jolloin voi kääntyä kummalle tahansa kyljelle, eikä tarvi herätä mihinkään kipuihin...
