Energiaa joogan jälkeen

Jooga vihdoin vapautti mun päivän jännitykset mielestä ja mahasta   - me IBS:läisethän reagoimme juuri mahallamme. Koko ajan oli sellainen puoliksi adrenaliinin ajama "flight or fight" fiilis, sydän takoen vähän vauhdikkaammin mitä tavallisesti. Tämä kaikki siksi että EN SAANUTKAAN niitä huonoja uutisia, ei tarvinnut itkeä, kuin korkeintaan ilosta. Ei tullut sitä muutaman sekunnin tai jopa muutaman minuutin kestävää huutoitkua, yksin kotona ollessa, jolla olen oppinut laukaisemaan mielen pahimpia lukkoja aika tehokkaastikin. Kauniilta se ei kuulosta, mutta helpottaa sitäkin enemmän.

Hassu kuvasarja kun pelleilin kameran kanssa - tosin liian aggressiivia joogaan, jooga on rauhanomaista eikä hyökkäävää

Jooga kuitenkin puhdisti mun tämän päiväisen lautasen, ja nyt on mieli rauhallinen. Energinen kyllä mutta rauhallinen. Mahassa ei enää jyllää perhoset. Jooga on kyllä ollut hillittömän hyvä löytö mulle, suosittelen! Ja olen todella päässyt yllättymään kuinka notkea mun alakroppa on, yläkroppa ei tietysti varsinkaan vasen puoli vielä, mutta alakroppa jaksaa ja pystyy tekemään haastavampiakin asanoita, mitä meidän ryhmässä saa kokeilla jos asanan esimuoto ei tunnu tarpeeksi venyttävältä ja haasteelliselta. Joogasta periaatteessa puuttuu se kilpailusuoritus vaikka sitä tuleekin välillä vilkaistua, että kuinka se naapuri taipuu sinne tai tonne, mutta lähinnä se on sitä omaa työskentelyä, usein silmät kiinni, tehden liikkeitä hengityksen rytmittäessä sitä. Kun pääsee alkuun, siellä avautuu ihan oma maailma, eikä päivän murheet jaksa enää vetää sua alas, se voi tyrkätä sivuun ja sivuuttaa.

Yoga is for me ♥

Syöpäläinen taipuu

Olin tänään joogassa - senhän tietävät jo ne, jotka ovat ehtineet blogin facebook-sivua kurkkailla.  Mutta tämäpä tunti oli ensimmäinen joogatuntini ikinä! Fiilikset on aivan mahtavat, ja se ylitti odotukseni hienosti.

Entinen tanssiin, ratsastamiseen, sulkapalloon ja pyöräilyyn mieltynyt taipuukin vihdoin harrastamaan jotain vähän rauhallisempaa, kun elämäntilanne on toinen ja kropan vaatimukset on mitä on. Mutta täähän on oikeasti kivaa! Joogassa saa mennä vähän omaan tahtiin ja kunnon mukaan, mutta hiljaa mielessäni olin tyytyväinen, etten todellakaan ollut porukan jäykin, ja ikähaarukka meni ihan noin 20-55 -vuotiaaseen, noin suurinpiirtein. Minä pystyn, minä taivun! Mitä ihmettä!

Hengitysharjoitukset ja vain rauhallinen oleilu, rauhoittuminenkin oli yllättävän helppoa. Se ei ole ollut näin helppoa silloin kun olen käynyt fysioterapiassa, ehkä siksi että tiedän silloin ohjaajan tapittavan mua koko ajan - ryhmässä ei ole ns. silmätikkuna.

On niin hyvät fiilikset etten millään meinaisi jaksaa odottaa viikkoa, että pääsee taas! :D