Vastauksia osa 5 (the finale!)

- Mitkä on sun suosikkipaikkoja Tampereella? :) (Saat vastata ihan kuinka laajasti haluat, tyyliin kaupunginosista kahviloihin ja vaikka omaan sänkyyn :D)

Hauska kysymys :) Ekana tulee mieleen Hämeenkatu 3:en Wayne's Coffee - siellä tulee käytyä kahviloista eniten ja sieltä saa parhaan chai latten - niin kuumana kuin kylmänä ♥ Tykkään myös kovasti Metsosta, kirjastosta, vaikka en ole siellä niin usein esim. tämän vuoden puolella käynyt, harvemmin kuin yleensä kun on tuo lukeminen vähän tökkinyt (vaikea keskittyä) ja myös siksi, että tykkään ostella kirjoja itselleni lainaamisen sijaan. Josta pääsee kirjakauppoihin! Harmittaa, että Akateeminen Kirjakauppa on muuttanut ja muuttunut Stockmannin remontin myötä, mutta odotettavissahan se oli.. mutta kirjakauppana se ei ole enää jotenkin niin viihtyisä kuin mitä se oli ennen, siellä tuli vietettyä aika paljon aikaa, hyllyjen väleissä tutkimassa kirjoja. Ehkä totun uuteen, we'll see. Sokoksen kauneusosasto, erityisesti kosmetiikka, on kans mun suosikkeihin kuuluva, yleensä suunnistan aina sinne jos jotain on hakusessa, sieltä vaan löytyy yleensä kaikki mitä tarvitsen. Tässä nämä ekana mieleen tulevat sitten olikin!

- Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla oli ennenkuin sait kuulla sairaudestasi? Haaveilitko jostakin tietystä ammatista tms.? Onko tietyt unelmasi yhä voimissaan eli haluat ne vielä toteuttaa sairaudesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia? 

Mä olisin nyt mitä todennäköisimmin lukenut tai juuri lopettelemassa sairaanhoitajan opintoja ja tekemässä terveydenhoitoalan duunia. Kouluun olin päässyt juuri ennenkuin sain syöpädiagnoosia, ja parisen vuotta myöhemmin pääsin uudestaan, kun vielä luulin että tästä parannutaan. Mutta eipä tämä unelma enää ole hengissä eikä toteutettavissa. En myöskään voi matkustella, asua ulkomailla kuten olin haaveillut ja suunnitellut, enkä myöskään voi perustaa perhettä. Että on nämä suuret unelmat aika vähissä, valitettavasti.. mutta sitten sairastumisen myötä kun tuli juuri tämänlainen bloggaaminen mitä teen nykyään, olen käynyt puhumassa Suomen Syöpäpotilaat ry:n verkostotapahtumassa itsestäni ja sairaudestani ja muut tahot ovat kiinnostuneet musta ja mun tarinasta, niin ehkä siinä sitten sikiää jonkinlainen unelma, että jospa tästä vielä joku päivä poikisi jotain vielä isompaa.

Vastauksia osa 4

- Millä tavalla hoidot on tuhonnut hedelmällisyyden? Onko siis jokin tietty lääke tms joka tämän tuottaa?

Kaikki syöpään liittyvät myrkyt uhkaavat hedelmällisyyttä, varsinkin mitä pidempään niitä tarvitsee käyttää. Multa ei ehditty keräämään munasoluja pakastukseen ennen ensimmäisten hoitojen aloittamista 2009, koska tilanne oli sen verran akuutti lääkäreiden mielestä, että taudin hoitaminen, kun sitä ei pystytty leikkaamaan, piti aloittaa samantien. Sain tietysti päättää itse, mutta lääkärit vakaasti suosittelivat hoitojen aloittamista pikimmiten. Nyt kun on vuosia takana, kaikenlaisia myrkkyjä, niin mun munasolut ovat kuolleet, ei ole mitään mitä hedelmöittää, vaikka en mä tietysti muutenkaan voisi (tai haluaisi) lasta kantaa tässä kropassa, ettei lapselle kävisi huonosti tms sen takia, että olen saanut niin paljon syöpähoitoja, kroppa on tällainen ns. myrkkyjen kaatopaikka.

- Kiinnostaisi tietää sairautesi alusta. Miten sait tietää siitä? Miksi menit esim. Verikokeisiin? Miten sinä ja läheisesi otti asian? Entä kun se muuttui parantumattomaksi? Kuvittelisin olevan todella vaikea asia. Kuinka opit elämään sen kanssa?

Miten se kaikki alkoi -postaus valaisee aikaa juuri ennen sairaalaan joutumista. Miten sain tietää, no, mä tiesin jo ennen lääkärit suostuivat myöntämään että syöpä se on, oli vain sellainen vahva tunne, ja olin tivannut asiaa lääkäreiltä useamman kerran kun tutkimuksia tehtiin. Kaikki lähti tuosta akuutista keuhkokuumesta, jonka jälkeen röntgen kuvissa vasen keuhko ei siistiytynytkään, jotain oli siis vialla, ja kaikkien tutkimuksia jälkeen sieltä se syöpä paljastui.

Kaikille, itseni mukaan lukien, tää on tietysti ollut shokki, järkytys, ei sitä mitenkään "hyvällä" voi ottaa. Huoli ja stressitasot nousivat kattoon. Parantumattomaksi muuttuminen ei mulle sinänsä tullut yllätyksenä, olihan jo pitkään mennyt suhteellisen huonosti hoidoissa, mikään ei tehonnut kuin hetken tai ei ollenkaan, en siis pitkään aikaan ollut haaveillut enää parantumisesta, sen vain tietää kun tuollaisessa tilanteessa on, ja on saanut pettyä tarpeeksi monta kertaa. Tämän kanssa on oppinut elämään koska on pakko, muita vaihtoehtoja ei vain ole.

- Mitä luulet onko sairautesi muuttanut ajatusmaailmaasi muiden ihmisten tekojen suhteen. Jos vaikka sinulle selviäisi, että ystäväsi puoliso on pettänyt häntä, niin kerrotko välittömästi vai ajatteletko, että toivottavasti oppii virheestään ja kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Tai jos tiedät jonkun varastavan työpaikaltaan tai olevan humalassa töissä? Luuletko, että miettisit samoin ilman sairauttasi.

Ei mun sairaus ole muuttanut mun moraalikäsityksiä millään tapaa, en usko sen olevan olennaista, enkä ajattele tuollaisista asioista yhtään eri tavalla kuin olisin ajatellut ennen sairastumista, mä olen kuitenkin mä, sairastumisesta huolimatta.

- Miltä se tuntuu, kun saat positiivisen elämänvaiheen jälkeen taas jonkun syöpäpesäkkeen, jota pitää lähteä sädettämään? Siis tuollainen, että menee hyvin aikansa ja kohta taas iskee syöpä jostain?

Pesäkehän on siis koko ajan ollut olemassa, ei tämä mikään "uusi" ole. Eikä syöpäkään tässä missään vaiheessa ole pois mennyt, se vain ollut hetken rauhallisempi, ja siitä huolimatta mulla on ollut selvät realiteetit, että näin voi käydä ja todennäköisesti käykin, ja niin kävikin. Mutta eihän se kivaa ole, ei todellakaan, varsinkaan tällaisenä vuodenaikana jota rakastan, ja haluaisin olla vain nauttimassa kesästä. Syöpä mulla on lopunelämäni, joten jos hyviä kausia tuleekin, sen tietää että niin tulee olemaan myös niitä huonoja kausia.

Vastauksia osa 2

.. ja vastaukset jatkuvat. Edelleen, jos tulee mieleen kysymyksiä tai haluat esittää postaustoiveita, jätä ne tähän postaukseen! :)

Toivepostaus kirjoista, mitä luen tällä hetkellä ja ylipäätänsä kirjoista, joita suosittelisin, menee nyt työn alle, eli se luvassa sitten kun saan valmiiksi.

>> Blogin facebook-sivu  & Instagram @thelittlethingsblogi

- Montako sellaista läheistä ystävää sinulla on joille voit täysin ilman filtteriä kertoa mieltä painavista suruista, kivuista yms.?

Muutama, ehkäpä sanoisin että yhden käden sormien verran. Ja tärkeitä ihmisiä ovatkin, mun tukipilareita mutta minä myös heidän ja useimpien kanssa ollaan tunnettu vuosia, mutta nekin jotka ovat tulleet myöhemmin kuvioihin, ovat aivan yhtä tärkeitä ja olen onnellinen, että olen heidät tavannut - sitä kun siis sanotaan, että ns. vanhemmalla iällä on vaikeampi saada ystäviä, joka mielestäni pitää ihan paikkansa, mutta mahdotonta se ei ole :)

- Kerro miten otit koirat, mistä ja miksi? Missä ne on hoidossa esim. sun matkojen aikana?

Äitini kasvattaa, omistaa mun koirien emän joten ihan äidiltäni, koska halusimme pitää kaikki pentueen pennut itsellämme, emme myydä. Nämä olivat todella suunniteltuja ja ennenkaikkea odotettuja koiria - miksi siis en ottaisi koiraa (alunperin piti ottaa vain yksi) elämän ilostuttajaksi. Mä olen kasvanut koirien kanssa, ja vasta muutettuani omilleni ei ole taloudessa aina ollut koiraa, joten nelijalkaista kaveria oli ikävä. Luonnollisesti pikkuset menee hoitoon mun vanhemmille, siitä olen maininnutkin useamman kerran täällä blogissa, vanhempani kun eivät asu kaukana musta - siksi myös itse käyn siellä usein, esim. viikonloppuisin syömässä iskän herkkukokkailuja.

- Mistä saat tulosi? Eläkettään sulla ei voinut hirveesti kertyä. Olen itsekin ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, joten tunnen termit.

Kela ja Varma ovat mun tulolähteeni; työkyvyttömyyseläke ja eläke, joka pitää sisällään kansaneläkkeen, asumistuen ja hoitotuen.

Vastauksia osa 1

Aloittelen vastaamaan jo muutamaan kysymkseen nyt, mutta edelleen saa kysymyksiä sekä toivepostausehdoktuksia jättää tähän postaukseen, jos jotain mieleen tuleepi.

Toivepostaus päivästä mun matkassa kuvien kera on huomioitu, ja toteutan sen pian jonain sellaisena päivänä kun on menoa ja tekemistä - turha sitä on sellaisena päivänä toteuttaa kun löffään kotona sarjojen ja kirjojen parissa, ei tule paljoa kuvamatskua siitä ;)

- Sinulla on ilmeisesti laaja ystäväpiiri, mutta haaveiletko parisuhteesta? Mitä ajatuksia se herättää? 

En ole ihan varma, mistä tällaisen mielikuvan olet saanut, mutta sanoisin että ei, mulla ei ole laaja ystäväpiiri. Nimenomaan ystäviä on kourallinen, näitä kaikista läheisimpiä ja rakkaita, ja sitten loput ovat kavereita tai tuttuja, joiden kanssa ei tule esim. treffattua usein tai koskaan, moikkaillaan kun törmäillään. Tokihan sitä varmaan jokaisella on jossain vaiheessa ainakin mielessä parisuhde, enkä mä ole mikään poikkeus. Ja koska niin yksityiset asiat eivät tänne blogiin kuulu kuin deittailut sun muut, muutakuin että mainitsen että olen käynyt treffeillä, niin sen enempää en tilannetta valaise. Ei vaan ole seurustelusuhdetta muodostunut kenenkään kanssa, ja itse olen vähän nirso, tai ehkä paremminkin voisi sanoa etten tyydy vain keskikertaiseen suhteeseen, olen mieluummin yksin jos näyttää silti, ettei aivan täysin homma natsaa.

- Mikä tekee sut onnelliseksi?

Ystävät, perhe, mun koirat, näin lyhykäisyydessään. Ja ehkä ns. elämän pienet ilot, tai arjen pienet ilot koska niillä(kin) on erittäin suuri merkitys, varsinkin silloin kun on meneillään vaikeampi kausi ja niitä positiivisia asioita saa hakea, ja myös osata tarttua niihin ja nauttia niistä.

- Hirveän raskas kysymys, mutta mitä ajattelet kuolemasta? Ja jos sellainen tilanne tulee eteen, niin haluatko viettää loppuajan sairaalassa vai kotona? 

- Se on edessä meillä jokaisella - toiset lähtee aikaisemmin kuin toiset, mutta edessä se on kuitenkin. Mä en kuitenkaan jaksa juurikaan viettää aikaani peläten kuolemaa, musta se on vähän turhaa, aikansa voi käyttää paremminkin. Enemmän surisin sitä, että sitten jää ystävät, perhe ja koirat taakse. Todennäköisesti kotona (vanhemmillani, sitten kun ei voi enää yksin olla omassa kodissa) koska silloin saisin olla koirieni kanssa - ne on uskomattoman tärkeä henkireikä mulle. (Ja kotona/vanhemmilla saa parempaa ruokaa..! ;>)