Stadista Manseen, ja kaikkea siltä väliltä

Tuntuu että Helsingin reissusta olisi jo pidempi aika kuin viikko, mutta näin se aika vaan rientää..! Aika tuntui sielläkin rientävän kamalaa vauhtia, kun yritän etsiä sopivaa nimiäislahjaa kummitytölleni, mutta Timanttisten tarjonta olikin yllättävän vaihtelevaa myymälöittäin, joten päädyin sittenkin ostoksille Tampereelle, Koskikeskuksen Timanttisille, paria tuntia ennen nimiäisiä.. :D viime hetken häsellystä, mutta oikea lahja löytyi ja lahjan saajat olivat oikein ilahtuneita :)

Helsingin yksi parhaimmista puolista on Picnicissä käynti! Tampereella ei ole ollut enää yli vuoteen yhtäkään Picniciä (Hämeenkadulle tämän tilalle tuli aikoinaan Burger King... boikotoin edelleen sitä mestaa), joten Helsingin reissuilla tulee käytyä sitten herkuttelemassa salaateilla ja useimmiten myös jokin kahvi oheen. On muuten hyvää, ja mielestäni hinta-laatusuhde on erittäin kohdillaan. 3 täytteen salaatti maksaa vajaa 10e.

Puolikuivatut tomaatit 3. täytteenä oli mitä positiivisen yllätys, niin järjettömän hvyää! 

Helsingissä ei valitettavasti ollut hyvää säätä läpi siellä vierailun, mutta ajoittain jonkusen tunnin putkeen saatiin myös auringon paistetta ja lämpöä, vaikkakin kera tuulen mutta se vaan auttoi viilentämään porottavan aurigon alla. Terassille ei tullut ehdittyä niin vaihtelevan sään vuoksi, mutta onhan tätä kesää vielä jäljellä..!

Om nom nom, paahtopasti-feta-puolikuivattu tomaatti -salaatti ♥

Helsingissä tuli myös äkkiä käytyä Forumin Victoria's Secret -myymälässä mutta ei tullut ostettua mitään, olin jotenkin kuvitellut että tarjonta olisi ollut laajempi mutta lähinnä samaa tarjontaa oli kuin lentokentillä, joilla olen vierallut VS:än myymälöissä. Tuoksut on toki ihania, mutta ne saivat jäädä toiseen kertaan tällä kertaa.

Tämä kuva onkin täällä jo vilahtanut, mutta omasta mielestäni niin ihana kuva musta ja kummitytöstä, että se ansaitsee uuden kierroksen. Nimiäiset menivät smoothisti, ydinperheen ja ihan lähisuvun läsnäollessa, 4 polvea saman katon alla, ihastelemassa uutta tulokasta. Itse olen käynyt vierailemassa kummitytön luona, tai lähtenyt hoitotädiksi mukaan, ainakin kerran viikkoon, en saa tästä pienestä söpöläisestä tarpeekseni, en edes silloin kun koliikki kipristää masua, vaipasta löytyy hajupommi ja itkua vähän tihrustetaan. Yleensä ottaen pikkuinen on todella rauhallinen ja nukkuu paljon, ja itkut ovat nopeasti ohi eivätkä ole sellaisia pitkään jatkuvia episodeja, ainakaan mitä itse olen ollut todistamassa.

Näin ennen Jussi aattoa, tuli käytyä lähimmän Prisman Oksassa testaamassa "artesaani pizzat" (á 7,90e grande-kokoinen pizza) ja olihan ne ihan jees, taikina oli hyvää mutta täytteitä suhteessa kokoon oli kyllä totuttua vähemmän. Antaisin vahvan 7,5 pojot tälle pizzalle, joka oli siis kinkkupizza. Parempi vaihtoehto kuin wokki, sitä tuli testattua ihan ensimmäisenä muutama kuukausi sitten, mutta omani ja poikkiksen annos oikein ui rasvassa, josta emme kummatkaan erityisemmin pitäneet.

Helsingissä tuli myös testailtua todella uutta suomalaista, Helsingistä lähtöisin olevaa, sovellusta nimeltä Crowst, joka tarjoaa yrityksille tilaisuuden tuoda omaa bisnestään esille, ja kuluttajille tilaisuuden hauskojen, lyhyiden missioiden suorittamisessa tutustua näihin bisneksiin ja ansaita näin lahjakortteja, jotka käyvät mm. S- ja K-kauppoihin (fyysiset lahjakortit), tai sitten erinäisiin nettikauppoihin kuten Fitnesstukku, Nelly.com, Zalando ja monta muuta. Missiot ovat joko GPS-pohjaisia ("mene tähän lokaatioon, koe, vastaa pariin kysymykseen, ota tarvittaessa kuva) tai paikasta riippumattomia missioita joissa vastaillaan vaikkapa kuluttajatottumuksiin, esimerkkinä kesäjäätelön ostotottumukset. Hauska app, joka laajenee koko ajan pääkaupunki seudulta myös muihin kaupunkeihin, kuten Tampereelle. Suosittelen!

>> Käy tutustumassa! https://play.google.com/store/apps/details?id=com.crowst.crowstapp

Skaba ja tietoisuus

Nyt kuulkaas arvoisat lukijat!

Fuck Cancer -kampanjasta jaksan toitottaa, mutta hei, kuulun sen kamppisjengiin niin sehän on mun duunia ;) Jos joltain on mennyt vallan ohi, niin 8.4. perjantaina on Stadin Nosturissa mahtavat kekkerit, jolla huipennetaan tää mahtava kamppis, ja nyt sinne voi voittaa lippuja olemalla aktiivinen! Meeppä siis tykkäilemään ja jakamaan Facessa. Tai käy edes tutkimassa, voi löytyä vaikka mitä pohdinnan aihetta. Tietoisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeätä, että vaikka nämä kemut eivät niinkään kiinnostaisi, niin silti rohkaisisin edes tykkäämään, ellei jopa jakamaan eteenpäin Fuck Cancerin sanomaa.

Itse olen myös näihin bileisiin suuntaamassa, jotka ovat siis täysin avoimet kaikille, syövästä viis, joten tule säkin!

SKABA!Sinulla ja kaverillasi on mahdollisuus voittaa liput 8.4.2016 Nosturissa ja Elmun baarissa järjestettävään hyvä...
Posted by Fuck Cancer Suomi on Tuesday, March 22, 2016

Chasing Life, Again

Muistatteko kun kerroin löytäneeni jenkki-Netflixistä mahtavan syöpään liittyvän sarjan nimeltä Chasing Life? Kirjoittelin siitä kesäkuussa, meneppä lukemaan muistin virkistykseksi, jos haluat. No, nyt on toinen tuottari myös Netflixissä (lisään, tai siis korjaan, 13 jaksoa on, sarja on tauolla!), ja edelleen painotan, että jenkkipuolella, sitä ei suomipuolelta valitettavasti löydy, tarkistin juuri etten puhu ihan palturia, ja aloitin toista tuottaria. 

HUOM -- tämä postaus sisältää vähän spoilausta, joten jos et halua tietää yhtään mitään liittyen tähän sarjaan, ÄLÄ LUE (mutta lupaan että spoilausta on vaan ihan vähän).

Toinen tuottari on ollut jonkusen aikaa saatavissa, mutta vasta nyt tartuin siihen, koska koin etten pysty tai halua, tai viitsi, katsoa sitä kun oma rumba mahdollisen kantasolusiirron kanssa oli päällä. (ja pidemmäksi aikaa oikeasti unohdin koko sarjan, koska sarja-addiktina mulla on aina joku sarja, köh köh, sarjoja, meneillään tai sitten en välillä ole ehtinyt pysyä missään sarjoissa ajan tasalla) Nytkin sen teema tässä sarjassa osuu vielä enemmän kotiinpäin, mutta koska tykkäsin niin hirveästi ensimmäisestä tuotantokaudesta ja päähenkilön, Aprilin, hahmosta, en todellakaan halua jättää katsomatta. Enkä ole niin kärsivällinen ihminen että nyt kun hokasin taas, että sehän on helposti tarjolla Netflixissä, niin haluan sitä katsoakin silloin kun aikaa on. 

Olen vasta ensimmäisen jakson katsonut toista tuottaria, ja sarja on taas napannut mut mukaansa. Ja tietämättä mitä muuta tulee tapahtumaan, muistan lukeneeni juuri viime viikolla että kyseinen sarja päätettiin lopettaa tähän toiseen tuotantokauteen, ja se jo valmiiksi surettaa mua. Jep, syöpä ei ole kaunista tai hurmaavaa, mutta se on todellista elämää. Tai ehkei tarinaa vaan ollut enempää kerrottavaksi, en tiedä, sen saan itsekin nähdä kun jaksoissa etenen. 

Mä siis suosittelen tätä sarjaa, mutta huomautan kyllä että onhan se mahdollisesti rankkaa käsiteltävää, oli sitten itse tai vaikkapa läheinen se syöpäpotilas, tai miksei muutenkin. Mutta sarja sisältää paljon muutakin, dramaa, romantiikkaa, käänteitä, hurttia huumoria, itseironiaa - hyviä sarjan aineksia ilman että sen täytyisi tukeutua vain yhteen teemaan; syöpään.

Mikäli jenkki-Netflixiä ei ole käytettävissäsi, niin suomipuolelta löytyy sellainen syöpä-teeman ympärillä pyörivä Kate Hudsonin tähdittämä leffa kuin A Little Bit of Heaven, jota todellakin suosittelen myös. Ja kyllä, sekin sisältää itkumateriaalia mutta mun mielestä myös paljon ajatuksen aiheita ja oivalluksia. Tästäkin leffasta olen joskus muistaakseni blogissa maininnut.

Kuvauksia & pusuhuulia

Tiistaita. Trafiikkia täällä on riittänyt bloggerin statistiikkojen mukaan, kenties odotellen niitä tuloksia viimeisimmistä kuvauksista. 

Edelleen menee hyvin, aktiivisuus on edelleen pysähtynyt ja kyljen, eli se aktiivisin (jos joku ei muista/tiedä), on vieläkin pienentynyt hitusen. Vasemman lapaluun seudulla oleva, joka ei siis ole vaivannut mua pitkään aikaan, on kuulemma vähän epämääräinen mitattava, muotonsa vuoksi joka vähän vaihtelee mutta siitä osan ellei enemmistön arvellaan olevan nestekertymää ympärillä, eli itse kasvaimen arvioidaan olevan pienempi kuin miksi se kuvissa yrittää kummasti naamioitua. Selvyyden saisi varmaan vain ottamalla näyte mutta koska sellaiselle ei ole tarvetta, niin miksi sellaista tehdä. Puhumattakaan että esim. neulanäyte ei ole mikään kiva homma edes kovan puudutuksen alaisena, joten jos se kerran on hiljakseen ja pysähtynyt solutoiminnaltaan, I don't care mikä osuus siitä on nestekertymää ja mikä ei. 

Lääkäri oli siis kovin tyytyväinen ja myös mun verikoetuloksiin, kilpparitasot pysyy normaaleina, hemppakin on jaksanut nousta 125:een, trompparit on vähän päälle 300, tulehdusarvo eli cerppi mulle todella alhainen, inasen päälle 25 ja leukkarit oikein normitasolla. 

Mutta... Nivo kiusaa mun mahaa. Mun oireet ilmeisesti luokitellaan gradus II -luokkaan, (onko niitä 1-4 vai 1-5? en ole ihan tarkkaan selvillä tästä enkä muistanut kysyä tarkennusta) joka tässä tapauksessa yleensä antaisi viiteohjeen tauottaa lääkkeen tai popsia kortsonia. MUTTA, mulla kun on IBS eikä tavis maha, niin osa tästä oireilusta on ns. normaalia mulle, vaikka oireilu sinänsä ei ole toivottavaa millään tasolla. Mulla on ylivilkas maha, mun maha reagoi tiettyihin ruokiin ja välillä vailla logiikkaa myös tuttuihin ruokiin, ja kyllä, se on provosoitunut Nivosta mutta mä olen edelleen valmis elämään tämän kanssa, säätää ruokavaliota. Nivolumabin yksi riski on siis koliitti, joka on mahan tulehdustila, jonka vuoksi tätä tilannetta seurataan tarkkaan eikä sen missään nimessä saa antaa päästä liian pahaksi. Mä en kuitenkaan koe, että mun tilanne on erityisen huono vaikka huonoja päiviä löytyykin nyt enemmän sitten Nivon aloituksen, mutta IBS dg:n kun on saanut, on se yleensä loppuelämän riesa enemmän tai vähemmän, ja sen kanssa voi mennä ylös-alas. välillä ollen oireet erittäin hanskassa ja välillä sitten taas ei todellakaan. Multa on aikaisemmin poissuljettu muut vatsasairaudet kuten vaikkapa keliakia, ja tietenkin se että vatsassa olisi syöpää. Mulla on jo kauan ennen Nivoa nähty kuvausten ja koepalojen perusteella, että mulla on aktiivista, enemmän tai vähemmän jatkuvaa pientä tulehdustilaa suolessa ja se menee IBS (ärtyneen suolen oireyhtymä) -kategoriaan kun muuta vikaa ei löydy. Ja jonkin tasoinen laktoosi-intoleranssi löytyy koska se menee meillä koko perheessä, ja mun pikkusiskollahan on myös IBS jota ei ole aiheutettu lääkkeillä, kuten mulla syto+antibiootit+ibuprofeeni coktaililla vuosia sitten. Senkin herkkyys on siis olemassa.

En myöskään suostu syömään kortisonia, ainakaan tässä vaiheessa vaikka satunnaiset vatsakivut, pallomaha eli kaasumaha, vilkas suoli ja muuten vain kettuileva maha voikin saada osan ajattelemaan, että syö nyt sitä kortisonia jos siitä on apua. Sen on todettu muistaakseni noin 30% potilasta korjaavan täysin vatsaongelmat, muilla auttavan vähän tai sitten ei ollenkaan, näiden prosentteja en tiedä. Mulla ja kortisonilla on kivinen menneisyys, ja nykyään olen sille niin herkkä että jatkuva pelkän 5mg annoskin voi saada mut ihan sekaisin. En nuku, vatsa on kipeä - tässä ei siis voiteta mitään jos kortisoni itsessään rupeaa aiheuttamaan vatsakipua. Se vatsakipu pohjautuu siihen pohjattomaan näläntunteeseen, jota kortisoni voi aiheuttaa ja näinollen se myös vie yöunet joko sen vuoksi tai sitten siksi, että tunnet itsesi niin hyperaktiiviseksi ettei nukkumisesta tule mitään. Kortisoni myös periaatteessa maskeeraa ongelmaa, ei korjaa sitä. Samasta syystä en tykkää käyttää sitä mun ihonhoitoon, mutta välillä on pakko (kuten tällä hetkellä ennenkuin valohoito kunnolla pääsee tekemään tehtävänsä) ja ulkoisesti se ei aiheuta näitä ongelmia, vaikka ulkoisesti käytettynä sen pitkäaikainen haittavaikutus on mm. ihon oheneminen, sekä siihen jää helposti koukkuun. Kamalaa tavaraa, mutta joskus välttämätön paha.
Lääkäri tutki vatsaystävällisempiä kortisoni vaihtoehtoja, mutta sopivaa ei löytynyt, joten toistaiseksi tällä mennään, ja olen tottakai vannotettu ottamaan heti yhteyttä jos oireet pahenevat. Koliitin kanssa ei tule leikkiä. ymmärrän sen itsekin vaikka olen suurta joukkoa (vatsa)vaivoja tottunutkin kestämään. Ja onneksi on olemassa Librax, Litalgin sekä Cuplaton. Ja Samarin.

Kaiken kaikkiaan, asiat on ihan jees. Mulla on valitettavasti myös suurempaa taipumusta pieneen, nalkuttavaan päänsärkyyn sitten Nivon aloituksen, se on sellaista lievästi migreenimäistä mutta yleensä ei äidy kunnon "kohtaukseksi". Tänäänkin on särkenyt päätä lievästi useamman tunnin. Useimmiten iso kerta-annos vatsaystävällisempää ibua eli Celecoxibia auttaa, joskus ei jolloin se vaatii yöunet ja mahdollisesti relaksantin, koska mun migreeni linkittyy myös mun niskaan, hartioihin ja selkään eli kroonisiin lihasjännityksiin joita kaikki leikkaukset on jättänyt jälkeensä. Triptyl on tällä hetkellä nollattu pois koska se ei tunnu tekevän mitään, olo ei muutu miksikään söi sitä tai ei. Ehkä tauon joka kestää x-määrän, voi taas kokeilla josko se toimisi migreenin estäjänä ja/tai niskajännityksen lievittäjänä. Tauotus on joskus avain lääkkeiden uudelleen toimivuuteen.

Tässä terveyspäivitys tältä erää, hoito jatkuu, tuloksista ollaan hyvillään, valmistavan lääkefirman kanssa ollaan tekemässä sopparia suoraantoimituksesta maahantuojavälikäden sijaan, joten yhteistyö tulevaisuudelle, eli mun lääkkeen saanti, on taattu. Eikä tietenkään hyvältä vaikuttavien tuloksien että tutkimusmatskua suovaa kandidaattia kannata evätäkään, tärkeää tietoa kerätään kaikista ja Nivon maailmanvalloitus, apu muille ihmisille eri syöpien kanssa on hienoa nähtävää ja kuultavaa.

OT: Nro 1 punainen matta huulipuna IKINÄ! MAC:iltä saa tietyistä huulipunista valita ilmaisen kantislahjan kun on palauttanut 6 käytettyä tuotetta takaisin heille, ja rakas Lilla halusi antaa mun valita itselleni huulipunan, koska hän ei itse niitä käytä, mutta tietää mun etsineen sitä täydellistä punaista huulipunaa jo pitkään. Tämä päihittää hitusella sen Isadoran huulipunan, jonka löysin muutama kk sitten (ja myös käytän edelleen), joskin nämä ovat erittäin läheisiä serkuksia, tämä MACin Retro Matte Ruby Woo on vielä vähän kuivempi, eli pysyy jopa vielä paremmin huulilla, joka on erittäin tärkeä kriteeri mulla. LOVE IT! Kehuja tuli punaisista pusuhuulista tätä käyttäessäni ekaa kertaa viime viikonloppuna ;> (huomautan kuitenkin, että huulien kuorinta ja/tai vähintään hyvä kosteutus ennen tämän käyttöä on suositeltavaa!)

Kirkkaana kohti kesää

Hymy on tärkeä ja jokaista kovin ilmaiseva osa sekä ele - jokainen meistä hymyilee, ja varmaan usea toivoo että hymy on nätti ja hurmaava, eli hampaat suunnilleen oikeinpäin sekä vaaleat. Itsehän juon Pepsi Maxia ja toisinaan kahvia sekä teetä, ja näistä kaikki pidemmällä aikavälillä voi aiheutua hampaiden kellertävyyttä, ja niin on käynyt mullekin. Olen kotona käytettävällä hampaanvalkaisutekniikalla vajaa 2 vuotta sitten vaalentanut hampaitteni keltaisuutta, ja nyt sain tilaisuuden tehdä niin uudestaan Zental-merkin kanssa, ja vaikka valkaisuprosessi ei ole aivan vielä lopussa, on vielä muutama päivä jäljellä, niin olen aikas tyytyväinen tuloksiin!

Mun hampaat ei ole täydelliset, tosin onneksi ylärivistö, joka näkyy eniten hymyillessä, on paremmassa järjestyksessä kuin alarivi. Ala-yläasteen taitteessa käytin noin 2 vuotta telaketjuja eli hammasrautoja, mutta niistä ei valitettavasti ollut mitään hyötyä, vain väkivaltaisen, isokätisen mieshammalääkärin käsissä kärsimistä, ja vuosien kuluessa varsinkin alahampaat ovat liikkuneet takaisin siihen tilaan, mitä yritettiin silloin aikoinaan korjata. Mutta, aidolla hymyllä silti hurmaa tilanteessa kuin tilanteessa, ja itse pidän siitä että hampaat eivät olisi vallan keltaiset mutta myös siitä, ettei tarvitse käyttää suurta könttäsummaa valkaisussa hammaslääkärissä.

Nämä ovat siis liuskoja, vähän kuin tarroja, jotka laitetaan hampaiden päälle 30 minuutin ajaksi vaikuttelemaan, ylä- että alahampaisiin. Yksi pakkaus sisältää:

28 x hampaiden valkaisuliuskoja (ylä- ja alahampaisiin)

1 x käyttöohjeet
14 x käsittelykertaa

Näitä siis voi käyttää kaksi kertaa päivässä. Itse aloittelin kerran päivässä mutta nyt olen käyttänyt kaksi kertaa päivässä, ja hampaiden kirkastumistahti on nopeutunut.

Kavereilta sain kehuja viikonloppuna vaaleista hampaista, ennenkuin nämä edes tiesivät että par'aikaa käytän tätä Zentalin tuotetta, ja nyt itse verratessa ylempänä olevaa ennen ja jälkeen -kuvaa, on hampaat vähemmän keltaiset ja tasaisemman vaaleat. Hienoa!

Tässä on kuva ylä- että alahampaiden valkaisuliuskoista, näyttävät kuin tarroilta. Itse en ole kokenut mitään ikenien ärsytystä tai vastaavaa, joita saattaa joidenkin valkaisumetodejen kanssa olla, kuulemani mukaan. Zentalin sivuilta suoraan lainattua, kertoen heidän valkaisuliuskoista:

Zentalin ainutlaatuinen valkaisugeeli sisältää aktiivista happea ja sen patentoitu koostumus on yli kymmenen vuoden tutkimuksen tulos. Peroksiditon ja pH-neutraali koostumus auttaa asiakkaitamme ratkaisemaan arkoihin ikeniin ja vihlontaan liittyvät haasteet, joita perinteiset peroksideja sisältävät valkaisuaineet voivat aiheuttaa.

Itse siis olen tyytyväinen ja jatkan loppuun jäljellä olevat liuskat. Zentalin kotivalkaisuliuskoja voi käyttää 6-12kk välein, mikäli tarvetta ilmenee.

Nyt myös koodilla kevät (pienillä kirjaimilla!) saa 15% alennuksen ostoksen yhteydessä, joten se kannattaa hyödyntää mikäli haluat itsekin kokeilla näitä valkaisuliuskoja! Tästä Zentaliin >>>  


** Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Zentalin kanssa

Chasing Life

Katsoin binge-meiningillä ihan muutamassa päivässä aivan mahtavan sarjan ensimmäisen tuotantokauden, ja onneksi toinen on tulossa, koska ensimmäinen tuottari päättyi niin jännästi. Ja miksi tämä sarjahullu nimenomaan tästä sarjasta kertoo myös teille, on se, että se käsittelee syöpää. Tunnistan itseni sarjan päähenkilöstä vaikka toki eroja meistä ihmisinä, ammatilta, vähän iältäkin (vain muutamalla vuodella) löytyy, ja sarja on yksinkertaisesti muhun vaan niin vetoava, että sen kanssa olen itkenyt että nauranut joka päivä siitä lähtien, kun sen löysin.

Liikaa spoilaamatta, sarjan päähenkilö April vahingon kautta saa tietää sairastavansa leukemiaa, josta lähteekin suuri karuselli sekoittamaan tämän koko elämän, elämän prioriteetit kokee remontin, elämä potkii, elämä antaa - tiedän ettei kaikki pysty tai halua katsoa tällaisia sarjoja, joko koskettaa itseä liian läheltä jos on tai on ollut itsellä syöpä tai vaikka läheisellä, mutta.. mä näen tän myös erittäin havainnollisena, informatiivisena ja osoituksena elämästä, joka ei katoa vaikka sairastuisikin. Ja mitä kaikkea sitä voi löytää sen seurauksena, vaikka syöpä suoraan sanottuna paska sairaus onkin. Ja sarja sisältää paljon muutakin kuin vain syöpäjuttuja, joka mun mielestä antoi vain lisäpotkua ja kiinnostusta sarjalle. Sen 2. tuotantokautta kuumeisesti odotellen, syksyllä pitäisi tulla.

Itse katselin tämän jenkki-Netflixistä, että sieltä ainakin pääsee samantien aloittamaan tämän sarjan maratonin, jos Netflix tunnarit löytynee. Suosittelen, oikeasti. Hieno sarja, tässä Chasing Lifen IMDb-sivut.

// ENGLISH

I found this great cancer themed series through Netflix just a few days ago, and I just had to binge watch it, it just hit home with me. Not to spoil too much, it's about a woman called April who by accident finds out she has leukemia, and her life takes a whirlwind carousel ride turn, and I just really related to this character, though we have some differences but so many things alike too.

I know some people can't or just don't like watch series like this, that are about cancer, because they've had or still have cancer or maybe a loved one has, but I find it really informative, demostrative and just a real example that life doesn't stop or just disappear even if you get sick. Life takes but it also gives, and I myself can say that I've gained a lot, though cancer still is a totally shitty disease.

I binge watched the first season from Netflix, and season two should be coming in the fall, and I can't wait for it! The show has many other topics other than cancer too, so it's not just about cancer which I think gave it even more of a intresting kick to it. I highly recommend it! Watch Chasing Life.

Vappumeininkejä ja uusia suosikkeja!

Vappu tuli ja meni, itse otin parin ystävän siivellä osaa vappubileisiin, joissa oli todella hauskaa :) valitettavasti kuvamatskua ei oikein ole, on täysin unohtunut uusiin ihmisiin tutustuessa ja hauskanpidossa, mutta muutama kuva löytyy ennen vappumeininkien aloitusta, tässäpä ne teille:

Tykkään ihan hirveästi Isadora-merkistä, sillä tuntuu olevan niin hyviä kosmetiikkatuotteita, varsinkin eyelinereita sekä nyt tää mun uusin ostos ko. merkiltä: Face Sculptor. Tän takana on jopa selkeä kuvapiirros, ohjeet mistä korostaa ja mistä varjostaa, ja sävyt ainakin mun omalle ihosävylle antaa ihanan kuullon, freesin meikin (tästä löytyy kahta eri sävyä, mulla on tummempi nimeltä 01 Warm Peach, joka sopii vähän päivettyneemmälle iholle). Nyt mulla ei ole kuvaa havainnollistaa tätä, mutta otan sellaisen muutaman päivän sisään, niin näette, millaista jälkeä tällä saa. Tää on just nyt Sokoksella tarjouksessa á 19,90e, normaalisti hinta on noin 27-30 euroa. Kyseisen paletin pitäisi kuulua myös Kicksien valikoimaan, sekä on nyt myös tarjouksessa K-Citymarketeissa (mutta ei Tampereella, valitettavasti, mutta esim. Stadissa kyllä).

Vappuaattoon valmistauduin Ziajan entsyymikuorinnalla, joka jättää ihon ihanan pehmeäksi ja käytön jälkeen myös todella vastaanottavaiseksi itselle sopivalle kasvorasvalle, kasvojen iho oikein imaisee kaiken, ja meikki pysyy freesinä koko illan eikä iho kuivahda meikkivoiteen alla. Tykkään Ziaja merkistä kovasti, tähän tuotesarjaan tutustuin Livboxin kautta, ja tämä nimenomainen entsyymikuorija maksaa vähän vajaa 9 euroa ja löytyy ainakin Tampereen Sokoksen kosmetiikkaosastolta.

Kynnet piti myös laittaa bilekuntoon - en oo voinut käyttää minkäänlaisia tekokynsiä nyt kohta kuukauteen, koska Thainyrkkeilyssä pitää olla lyhyet, eli ei-terävät kynnet (pätee myös varpaankynsiin, pitää olla lyhyet ja pyöristetyt) mutta näin pitkäksi viikonlopuksi laitoin torstaina lyhyet tekokynnet ja lakkasin Essien ihanalla hot pink sävyllä nimeltä "Funny Face". Essien lakat on tällä hetkellä vajaa 11 euron tarjouksessa K-Citymarketeissa (normi hinta vaihdellen 14-17 euroa). Itse olen ostanut tämän lakan viime vuonna muistaakseni tarjouksesta Sokokselta.

Kuva on valitettavasti vähän epätarkka, peilin kautta otettu, mutta tässä oli mun vappuasu, ja olin myös keskiviikkoiltana värjännyt mun kauhean juurikasvun pois, sekä latvoja vaalentanut koska niihin oli hiipinyt taas punapigmenttiä  - se on ilmeisen vahvaa mulla ja mun pikkusiskolla, ärsyttävää kun yleensä haluan vähän kylmempiä sävyjä, tai kultaisia mutta en todellakaan punaiseen vivahtavia. Mutta Schwarzkopfin Million Colors -värisarja (ilmeisesti aika uusi, en ole ennen nähnyt?), joka sanoo sisältävänsä "kultahippusia" oli todella hyvä värivalinta, valitsin värin nimeltä Ultra-Blonde mutta se ei silti ollut vahvin blondi (eli ei sinistä hiuksia värjätessä, blondit tietää mitä vahvaa tavaraa siniset blondivärit on!), vaan lämminsävyisempi mutta peitti kaikki punapigmentit mun latvoista - oon tosi tyytyväinen! Otan parempaa kuvaa näytille pian, lähden meinaan kohta porukoille syömään ja viettämään aikaa heidän kanssaan.

Palaillaan, yritän edelleen keksiä luovaa, toimivaa tapaa tehdä teille sitä kovin toivottua ripsipostausta, vaihtopäivä on edessä viimeistään maanantaina tai tiistaina, joten yritän saada tehtyä tutoriaalin kuvilla tai edes pienellä videonpätkällä (multa lähti taas ääni nyt vappuna, johtuen tästä mun osittaisesta äänihuulihalvauksesta, jos ääni ei palaa parin päivän sisään niin sitten en ainakaan voi tehdä videota, jossa selostan mitä teen ripsien kanssa :/) ! Tässä näette vielä mun ripset juuri laitettuna viime keskiviikkona:

Myös työn alla viimeisimmästä, eli huhtikuun Livboxista, tuotetestailujen tuloksia, olen vasta nyt loppukuusta ehtinyt testata näitä kaikkia, ja varsinkin RFSU:n tuotteita, kuten höylää, halusin kokeilla useamman kerran, tietääkseni kuinka hyvin se oikeasti sheivaa, eli kuinka pian rupeaa sänki säärissä tuntumaan, tästä ja muista tuotteista siis postausta tulossa ihan pian!

Miten teidän vappu meni, oliko kivaa? :)


// ENGLISH SUMMARY

Very shortly: I bought a new, fabulous highlight and controur palette by Isadora, which is now on discount, and it even has really good instructions to use it, a picture on the back of the palette. I'll provide a picture once this lazy weekend is behind.

Vappu evening was partying for me, before that I did a gentle but oh so effective enzyme peel with a product by Ziaja, it really leaves the skin so soft and takes in all the moisturiser so your make up is flawless all night long and your skin doesn't dry under the foundation. I also put on short fake nails after a month's break, since you have to have short finger and toenails at Thaiboxing. I painted my nails with the fab hot pink color by Essie, shade "Funny Face".

You can also see my evening attire, though the picture is quite murky, sorry for that, don't have a better one. I also dyed my terrible roots away on Wednesday and all the redness that I seem to have in my haircolour if you leave it "on it's own", my little sister has a strong redness undertone too. But Million Color by Schwarzkopf in color Ultra-Blonde was a good choice, and still not the blue kind that is really, really strong bleacher, I try to avoid those.

I'm trying to work on the highly asked lash post, with pictures or a short video, but at least I still haven't got back my voice that I lost on Vappu evening, due to my partial vocal cord damage. It keeps on doing this more and more frequently :/ I've been to the voice doctor, over a month ago but still no answer will they do a new refill. But I'm starting to get eg. water going to the wrong place almost daily now, so I think I really need it, or I will inhale it to my lungs, and that can get it infected (I have experience on this from a couple years back, I inhaled infected mucus).

But, so trying to get somewhere with the lash post and also post(s) about the latest Livbox, I've been testing the stuff really at the end of April, so I'm working on those posts and should get them out soon. And try to  be more punctual with these English translantions, I'm sorry, guys!

Hel Sin City, looking pretty, are u with me

Kesäaika!
Aurinko pilkahtelee ihan pienesti jos sattuu olemaan sopivassa kohdassa jonkin pienen pilvirepeämän hoodeilla. Kesä, tulisitko jo?


Tämä random sunnuntaipostaus on omistettu Stadissa ravaamiselle, jota tulen harrastamaan enemmänkin - miniloma vaihtaa maisemia edes päiväksi, mielellään tietysti useammaksi. Ja siellä on Starbucks. Tässä asiassa olen lammas joka menee muun jengin mukana - on vaan niin hyvää! Ja yleensä hyvää palvelua, paitsi viimeksi 26.3. aamupäivästä kun siellä kipaisin, kassalla oli aikas törkeän tyly nuori tyttö vuorossa. Paha päivä, kenties, en tiedä mutta tuli ikävä sitä mahtavaa miespuolista työntekijää, jonka olen useamman kerran aikaisemmin ko. kahvilassa saanut asiakaspalvelijakseni, nimi on Jukka tai Jussi (selvitän tämän vielä!), aivan huippu!

Jos ei ole tullut kokeiltua, niin uudehko Maple Syrup Macchiato, eli macchiato kera vaahterasiirapin, on aivan taivaallista. Olen ex-kahvin-semivihaaja, vaikka nyt jo parisen vuotta kahvia enemmän tai vähemmän juonut, mutta erikoiskahvit on edelleen se mun juttu ja tällaiset herkut erityisesti. (en edelleenkään juo tavallista pannukahvia, ellei ole jostain syystä todella pakko, hyi hyi) Kokeilkaa, te onnekkaat, jotka voitte vierailla Starbucksissa kun mieli tekee!

Vasemmalla onpi mun venti-kokoinen maple syrup macchiato, ja oikealla maukas raspberry yoghurt eli vadelma jogurttia, vähän kermaista. En ole jogurtin ystävä mutta tää on kyllä aikas hyvää, kaikki on mulle kiiltävän uutukaista kun Tampereella ei Starbucksia ole, joten pakko kokeilla pikkunälän iskiessä.

Forumissa oli Henkan re-open viikonloppu mun sattuessa sinne pari viikkoa aikaisemmin, ja siellä oli näitä mun suosikkifarkkuja 30% alessa, heti nappasin 2 paria messiin sen ihmeemmin miettimättä. Kahdelle parille tuli sitten hintaa 70e, täyshintaisena olisi tullut 100e, ja bonuksena yli 50e ostoksista -10 euroa, joten 2 paria farkkuja 60e. Ja nää on TÄYDELLISET. Multa ei löydy läheskää niin mahtavia belfie-kuvia näistä kuin Health's Kitchenin Pauliinalta, joten joudutte ainakin toistaiseksi tyytymään mun verbaaliseen ylistykseen näistä :D 

// ENGLISH

Summertime! 

Sun shines for a second or two, if you're on a lucky spot under the stuffy cloud mass that rules Finland at the moment. Oh dearest summer, would you arrive already?

This random Sunday post is dedicated to my time in Helsinki City, been there lately more than usually but will continue to do so for so many reasons, it's like a minivacation, even for just a day but preferably for more than one. Love it there. And love Starbucks as you can see from all the pics. Usually the service is very good too, but last Thursday around midday there was a very rude young girl as the cashier. Bad day or what, dunno, but that was harsh. I miss the awesome employee called Jukka or Jussi (will investigate and confirm this!) that's been such a wonderful and pleasant salesman! Points to you dude.  I really recommend the new-ish maple syrup macchiato, just can't get enough of it. I used to be a sort of coffee hater, and still don't drink regular coffee, I like lattes and other "fancy coffees" and this one's super yummy. Since Tampere is still deprived of a Starbucks of its' own, everything is new and shiny to me, so tried out the Starbucks raspberry yoghurt too, so good even though I'm not a yoghurt friend much!

Also did some jean shopping, since I happened to be visiting HKI on Forum's H&M re-opening weekend, and my favorite jean model had 30% discount - straight away grabbed 2 pairs, so I got them for 70 euros, but as a bonus discount for purchases over 50 euros -10 euros off the prize, so two jeans for 60 euros. Can't complain, and these jeans just fit so PERFECTLY. Check out the awesome belfies by Pauliina at Health's Kitchen ;) (link in the Finnish text)

So, Helsinki covered. More to come, especially during the summer! ;)

Säätäminen auttaa

Säätäminen, nyt puhutaan siis lääkkeiden, auttoi ja auttaa! Oon saanut herätä ilman niitä jäätäviä päänsärkyjä ja päiväsaikaan on kaikenkaikkiaan parempi olla, ei mikään särky pääse puskemaan läpi sillein, että tarvisi paljoa extra nappuloita ottaa, aamu- ja iltalääkkeet. Kiitokset tästä parantuneesta tilanteesta menee varmaan eniten Lyrica-annoksen noston piikkiin. Tämän johdosta oon tietenkin ollut erittäin hyvällä tuulella, ja eilen illalla olin kaverin kanssa istuskelemassa espanjalaisessa tapas-ravintolassa nimeltään Inez - kiva paikka, sellainen seurustelu mesta ja se paikka on erikoistunut siidereihin, joten siiderin ystäville voin suositella että käykää kokeilemassa (Tampere nyt kyseessä, jos joku ei tiedä missä asustelen ;>), kovin asiantuntevaa väkeä myös, meillä oli ihan espanjalainen tarjoilija joka puhui englantia, mun mielestä ainakin ymmärrettävästi ja tämä meitä auttoi tapaksien tilaamisessa - mun masu on oikein huippukunnossa verrattuna siihen pahimpaan, mitä se on joskus ollut, mutta tulista ruokaa en kyllä uskalla syödä enkä toki ikinä ookaan kovin tulisesta tykännyt, joten tämän neuvojen avulla jätettiin sitten välistä yksi vaihtoehto, joka olisi tullut kovin mausteinen.

Kävin myös tossa keskiviikkona juttelemassa kipupsykologille, jolle oltiin tehty sitten lähete kun olin käynyt kipupolilla lääkärin vastaanotolla - täysin vapaaehtoinen vaihtoehto mutta mä ajattelin, että mikä ettei, ei siitä nyt haittaa ainakaan ole. Siellä tulikin sitten juteltua kaikesta jopa kahden tunnin verran, meillä riitti kovasti juteltavaa, synkkasi siis hyvin. Siellä käytiin läpi ihan alusta, ja alulla tarkoitan ihan jo aikaa ennen diagnoosia tai edes sitä sairaalaan joutumista, eli alku milloinka ensimmäisiä oireita rupesi ilmenemään, ja siitä sitten edettiin nykypäivään. Käytiin läpi tukiverkosto - mulla erittäin hyvä sellainen, tein myös mielialatestin ajatellen nyt mennyttä kuukautta eikä siinä nyt mitään hälyttävää ollut, vaikka onhan mulla murehdittavaa ja pohdittavaa, ja on mahtunut surkeita päivä enemmän kuin pari näiden uusien kipujen vuoksi. Mutta palaute oli että olen nekin kuitenkin handlannut ilmeisen hyvin, mulla on muita(kin) keinoja käsitellä mun kipuja kuin vain lääkkeellisesti, joka enimmäkseen tarkoittaa sitä että osaa ikäänkuin hämätä itseään, keskittyä muihin asioihin joilloin aivoihin tuleva kipusignaali ei ole se ainoa, vaan aivoissa risteilee muitakin signaaleja jolloin se kipu voi jäädä taka-alalle vaikka kipulääkkeiden maximitehoja edelleen odotellaan. Ei toki aina mikään hämääminen onnistu ja jos todella kovaa sattuu, niin multa kyllä pääsee itku, mutta vähän vähemmän rankan kivun osaan käsitellä, mulla auttaa kun keskityn johonkin tosi hyvään tv-sarjaan ja vaan makoilen rauhassa, kylmäpussia tarvittaessa jos kipu johtuu sellaisesta jumituksesta, johon kylmähoidolla voi vaikuttaa. Oli mukava käynti mutta vain tämä ainoa, mulla oli kaikki sen verran hyvin kuitenkin tällä hetkellä, että ei ole tarvetta varata toista aikaa, ja ymmärsin että ei tuolla kipupsykologilla käydäkään kuin ihan kerran tai muutaman. Puhuttiin myös rentoutumistekniikoista, joista mulle paras oli selkeästi musiikki, mutta sain pari tulostetta muistakin vaihtoehdoista joita kokeilla, jos haluaa.

Tänään oon viettänyt taas aikaa kirjastossa, tehden käännöstöitä ja ollut taas sellaisessa ihanassa flow-moodissa - ajantaju katoaa, kaikki ympärillä tapahtuva katoaa, on vain minä ja mun kirjoittaminen, sekä musiikkia tulee korvanapeista, koska mua häiritsee paljon enemmän muiden ihmisten keskustelu kuin musiikki, musiikki on tasaisempaa kun taas ihmisten puheensorina vaihtelevaa. Mä pääsen musiikin avulla ihan omaan maailmaan. Ja voin iloisena ilmoittaa, että olen lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön! Ilmoittauduin Plan Lastensuojelujärjestölle vapaaehtoiskääntäjäksi, pistän nämä englanninkielen taitoni hyvään käyttöön, tätä kun voi tehdä etänä, Planin toimisto sijaitsee meinaan Hesassa, jonne olisin kyllä mielelläni mennyt paikan päällekin auttelemaan, sekin oli vaihtoehto, mutta asuinkaupunki on nyt vähän este.Saatan tulevaisuudessa olla kiinnostunut heidän kampanjoistakin, mutta aloitellaan tällä käännöstyöllä nyt.

Viikonlopulle ei ole erityisiä suunnitelmia toistaiseksi, porukoille ainakin menen murkinoimaan ja vähän auttelemaan koirien kanssa, sillä äiti on par'aikaa Briteissä ottamassa osaa Cruftsiin Birminghamissa, siis siihen koiranäyttelyyn.

Hyvät viikonlopun alut kaikille, mulla on meneillään Shameless (US) maratonkatselu! ;)


// (A BIT) SHORTER VERSION IN ENGLISH

Adjusting my medication has been a success, over all I feel so much better, no headaches, don't feel too stiff from my back or my shoulders either and don't need any more meds during the day, just my morning meds and then evening meds. Since I've been feeling so great, last night I was out with a friend in a Spanish tapas bar called Inez (location Tampere), which was very nice and specializes in ciders, so if you're a friend of ciders I'd recommend you to check it out! The waiter we had was Spanish himself and spoke okay English, and was very informative and also helped us with our tapas order, since I really don't want to ruin my stomach which has been so great nowadays, something too spicy might not be that good of an idea.

I visited a pain psychologist on Wednesday, and ended up talking with her for two hours, we seemed to have so much to talk about! It was a rehash from the beginning of everything, from the start of my symptoms, everything in between 'till to the present. My support network is very good, one of the important topics, and also I seem to have good tools to manage my pain more than just medically, although sometimes if it just hurts like hell, I'm gonna cry at least for a bit, but other than that, I'm good at distracting the pain signal that's going to the brain by giving it other signals to deal with, so then pain can subside even though it's still there, but you find yourself concentrating on a good tv series while waiting for the pain meds to kick in, and that's great! Music is also a forte of mine, I can just get lost in it and forget the bad stuff.  We also covered some other relaxation techniques, printed a couple pages that contained all kinds of methods if I ever were to be interested in trying something new for a change.

Today I spent most of my day at the library, in a good flow mode, just me and my translation work, and blocking the outside world by listening to some music at the same time. Time just flies by without me even noticing it. I'm loving this flow mode I've discovered, feels good to be productive. And being on the subject of productive, I can proudly say I've volunteered for Plan, which is a children's rights organization, I'm going to be a volunteer translator from now on, eager to start and put my English skills to good use! Would've loved to go help around their head office too, but it's in Helsinki so unfortunately not doable. Might be interested in their campaigns and such in the future, but for now I'm gonna start with the translation work.

No specific plans for the weekend for now, I'm gonna go to my folks to dine and help out with the dogs, since my mum is currently in England attending Crufts, the huge dog show in Birmingham.

TGIF everybody, I'm gonna continue binge watching Shameless (US), I'm so hooked! ;)

Freesinä Ystävänpäivään 2015

Oikein ihanaa Ystävänpäivää kaikille! / Happy Valentine's, folks!

Mulla suunnitelmat kokivat pienen takaiskun kun en voinutkaan lähteä Hesaan rakkaan Lillan luokse, mutta ei se mitään, en mä toimettomaksi jää vaan tunnun olevan ainakin "muka kiireinen" :D muutama lupaus deadlinet huomioon ottaen tarvitsee hoitaa pois alta, ja porukoiden herkkuruokien ääreltä himaan hoitamaan velvollisuuksia, puskea tätä postausta ulos, siivota ja kerätä itsensä vielä lähtemään iltasalille! Nukuin tänä aamuna taas myöhään, mutta enää ei ole kooma päällä päiväsaikaan, kuten valittelin ihan äskettäin, joten nyt tarvii vain lopettaa tuo liian myöhään valvominen, on muka edelleen yöaikaankin liikaa puuhattavaa - enimmäkseen mennen läpi kaikkia sarjoja joiden jaksot jäivät reissun aikana välistä, ja sitten pitäisi kahlata läpi kirjoja, jajajaja... lista jatkuu ;)

Mutta, nyt on aika vihdoin blogata jotain liittyen uusimpaan Livboxiin, jota pienen tauon jälkeen rupesin taas tilaamaan. Ja olipa äärimmäisen muikean iloinen fiilis, kun sieltä tuli oikein hyväsisältöinen pakkaus ;)

Olen tässä nimittäin testaillut ja leikkinyt alkuviikosta tulleen boxin kahdella tuotteella, jotka olivat muuten täys- eli normaalikokoisia!; Lumenen Nude Perfection kevytmeikkivoiteella sekä Nivean Daily Essentials Sensitive 3-in-1 Micellar Water -puhdistusaineella. Misellipitoinen puhdistustapa ei ole mulle outo, olen käyttänyt toisen merkin kovin vastaavaa tuotetta jo jonkusen kuukauden, ja sekin multa edelleen löytyy, joten tiedän että hyvä tavara on kyseessä. Nivea menee vähän pidemmälle tuotekehittelyssä, ja ainakin näin herkkäihoisen kannalta joka on tarkka kauneudenhoitotuotteistaan, enkä yleensä suosi vesipitoisia puhdistustapoja (jota nimenomaan misellipuhdistusneste EI ole) koska ihoni sitä karsastaa, voin kyllä puhua tämän puolesta, että tykkään. On tarpeeksi hellävarainen, riittoisaa eikä naama punoita meikkien putsauksen jälkeen. Se toki on mainittava, että mä käytän ehkä keskivertoa vähemmän meikkiä tällä hetkellä, mulle tärkein fokus on että on ripset kondiksessa, ja kasvojen iho vähän päivettynyt valohoidossa, joten en välttämättä juuri meikkaile liikahtaessa himasta asioille. Joku tärkeämpi meno, kuten vaikka ilta ulkona tyttöjen kanssa, yleensä sisältää enemmän meikkausta, tottakai.

Mikäli haluat lukea tarkemmin, mitä misellivesi oikein on (mä en osaa tätä selittää, tarkemmat faktat menee vähän yli hilseen ;D), niin suuntaa vaikkapa Nude-blogin postaukseen aiheesta.

Mun iho on varsin hyvässä kunnossa tällä hetkellä, joten suurta tarvetta varsinkaan millekään peittävälle meikkivoiteelle ei ole, joten tämä Lumenen kevytmeikkivoide oli kiinnostava, koska sen nimenomaan pitäisi olla ohut ja erittäin luonnollinen, kuitenkin tasoittaen ihonsävyä. Päätin myös kokeilla tätä vähän extremetilanteessa, eli kunnon salitreenin jälkeen (en toki normaalisti meikkaa salia varten enkä salin jälkeen!), jonka jälkeen BTW mä olen tomaattinaama, ja tämä todella riittoisa meikkivoide - varovaisesti siis sen kanssa, oikeasti saattaa tulla pumppupullosta otettua liian suuri määrä voidetta, näin kävi mulle! -  tasoitti kivasti kasvoja eikä myöskään kiristänyt iholla. Se, mikä pumppupullon kanssa todennäköisesti tulee myöhemmin vastaan, on se että sieltä ei saa kaikkea meikkivoidetta tulemaan vaikka kuinka yrittäisi, joten en ole itse pumppupullojen suosija, vaan putiloiden joita voi itse puristaa, ja tarvittaessa leikata ihan lopuksi auki, ja saada näin viimeiset rippeet meikkivoiteesta käyttöön.

Alla vasemmalta oikealle on nassukuvaa heti sen jälkeen kun olin puhdistanut naaman Nivean tuotteella, keskellä on alla Lumenen Arctic Aqua päiväkasvorasvaa sekä ohut kerros tätä Lumenen Nude Perfection meikkivoidetta, ja ihan viimeisenä oikealla on myös lisätty vähän puuteria, ja kulmia yritetty sukia ja täytellä ihan juuri finaalissa olevalla kulmakynällä (haha, miksi ne tärkeimmät tuotteet pääsee noin vain loppumaan?)
Hupaisat pahoittelut ilmeistä, ne on oikein.. no, hupaisia ;)

Tällaisella setilllä, lisäten vielä jotain vähän tai enemmänkin punaavaa huulikiiltoa, voisin lähteä asioilleni, keskustaan, lääkäriin, mitä nyt tarviikaan duunailla. Ei siis raskasta meikkiä peruspäivänä mulle.

Alla vielä viimeisin kuva uudestaan isompana

Freesiä ja simppeliä mun mielestä - toki tähän sopisi hyvin vielä lisäksi vaikka ohut musta eyeliner, mutta koska mun ripset on aika hyvässä kuosissa ja tiedän meneväni salille tänään, en moisia laittele, ja jep, kulmat eivät ole orjallisen siistit tällä hetkellä!

Kuvia ei ole muokattu millään tapaa, edes valotusta ei ole säädetty.

Oikein ihanaa tämän lauantai-illan jatkoa teille, mä painun kohta salille hikeä puskemaan ;) ♥

Packing chaos

Pakkauskaaos on alkanut, mutta hengissä täällä ollaan vaikka on taas ollut joku parin päivän hiljaisuus. Yritän huomenna vielä postailla vähän enemmän ja paremmin, nyt jatkan muistilistan läpi menemistä ja mitä huomenna täytyy vielä käydä hankkimassa, ja rentoudun katselemalla leffaa. Nicholas Sparksin kirjoihin perustuen on paljon tehty leffoja, joten mä päätin aloittaa leffarundin ihan ensimmäisestä, joka on 1999 tehty Message In A Bottle (Kevin Costner ♥), koska uusin leffa The Best of Me oli aivan mahtava leffa (ja moni muu leffa joita olen nähnyt), vaikka se saa musta ne iän ikuiset itkuporut pintaan. Myös projekti hankkia Sparksin kirjoja on vireillä..!

Öitä, rakkaat lukijat!

"Honey, unless those sippy cups are laced with tequila, we're outta here."

Tässä teille hyvä vinkkaus leffasta, jonka päähenkilönä on sairas, ja myös lopussa kuoleva ihminen, sairautensa vuoksi. Kyseessä ei ole syöpä, vaan ALS, mutta katsellessani tätä leffaa, tunsin monen ajatuksen olevan kuin omasta päästäni vaikkei mun tilannetta todellakaan voi suoraan verrata tämän kyseisen elokuvan ALS-potilaan tilanteeseen, jossa sairaus vie tämän noin kahdessa vuodessa. Mutta uskon että olipa sairais mikä tahansa, parantumattomasti sairaat jakavat monenlaisia, samoja ajatuksia.

Mä en ole Hilary Swank -fani, yleensä vähän niinkuin "välttelen" tämän leffoja, mutta tässä roolissa tämä loistaa ihan 6-0, uskomaton roolisuoritus, mielestäni. Ja toinen päähenkilö, Emmy Rossum, on yks mun suosikkinäyttelijöistä, siinä on vain sitä jotain, ja se on jotenkin ollut tosi hyvissä rooleissa aina kun olen nähnyt tämän tähdittämän leffan.

Todella koskettava ja pysäyttävä leffa, mielestäni, mä olen leffaitkijä, joten itkeskelin läpi leffan. Ja vielä kun tosiaan löytyi niitä tuttuja, samanlaisia fiilareita. Katsokaa, mutta varautukaa traagiseen tarinaan, eli nenäliinat lähettyvillä on suositeltavia. Jos epäröit näin raskaan tarinan katsomista, niin suosittelen silti, se antaa kovaa perspektiiviä omalle elämälle, ja ehkä (toivottavasti) herättelee ymmärtämään sen oman elämän arvon, sekä sen että elämä on tässä ja nyt, eikä vasta "sitten kun sitä, tätä tai tota", vaan NYT. Huomenna, viikon päästä, puolen vuoden päästä voi tapahtua jotain joka täysin muuttaa sun elämän suunnan, joten nyt on aika toimia niiden omien unelmien suhteen, lopettaa jahkailu ja ELÄÄ TÄYSILLÄ.

Weekend update

Heipsan!

All's alright - kaikki hyvin. Pitkästä aikaa oikein tavallinen viikonloppu, joka sisälsi hyvää ruokaa, seuraa, vähän ulkoilua, ja jopa aurinkoakin vielä! Ainoa vaivaava kipu on ollut jaloissa korkkareilla kävelyn jälkeen (pitkästä aikaa), joten tilanteen voisi sanoa olevan aikas hyvä, jos suurin harmi on vain jalkakolotus.. ;)

Tänään lähettelin Sylvalle sähköpostia, että ensi kuussa tosiaan olen saapumassa Turkuun tämän verkostoviikonloppuun - piti siis vahvistaa että millä saapuu, koska saapuu. Ikähaarukka on 15-30 vuotta, joten suurinpiirtein oman ikäistä porukkaa sopii odottaa tapaavansa, joka onkin kullanarvoista vertaistukea, todiste siitä ettet ole yksin vaikka aivan liian usein siltä tuntuu. En sano etteikö kokemusten ja näkemysten vaihto ole tärkeätä tai vaikka antoisaa kaikkien ikäluokkien välillä, mutta ainakin itse kaipaan niitä oman ikäluokan edustajia, koska heitä tapaa todella vähän kaiken kaikkiaan. Meitä on, mutta aktiivisuudelta ollaan vielä vähemmissä määrin vähän suurempiin ikäluokkiin. (miten kummalliselta tuntuukaan, että mä 26 ikävuoteni kanssa olen lähempänä sitä suurempaa päätä, 30v, kuin nuorempaa! oon aina tottunut "olemaan se niin kovin nuori")

Vaikka viikonloppu on sisältänyt tekemistä, niin silti olen onnistunut bongaamaan pari suht uutta scifi-sarjaa, joihin olen jo ihan koukussa! Halle Berryn tähdittämä Extant-sarja sekä Eric Danen (mmm, Mc Steamy!) tähdittämä The Last Ship. Suosittelen!

23.2.2013: Paljain Jaloin vs. Nessan Elämä

Lukijan toiveesta teen nyt tällaisen postauksen, jossa vertailen, kertoilen, kommentoin Laura Saven uskomattoman mahtavaa mutta surullista kirjaa; Paljain Jaloin. Ehdoton hatun nosto, taputus ja myötätunto edesmenneelle kanssasisarelle, joka taisteli viimeiseen asti syöpää vastaan.

Luin kirjan muutamassa päivässä, 380 sivua koska sitä ei meinannut millään pystyä laskemaan käsistään. Itkin ja nauroin tämän kirjan kanssa, ja se kosketti mua ja antoi kaikenlaista ajateltavaa, niin positiivista kuin negatiivista. Syöpäsairaiden ei sinänsä pitäisi "vertailla" toisiaan, mutta sitä tehdään joka tapauksessa ja mielestäni se on erityisesti kahden sairaan välillä, vähän hyväksyttävämpää, kunhan ei nyt mennä siihen "no mulla on enemmen kipuja, haist sinä", ajatteluun ja juttuihin. 

Mä koin, että minä ja Laura oltiin aika erilasia ihmisiä. Löytyy toki yhtäläisyyksiä, mutta ihmisinä, luonteina, ollaan erilaisia. Tosin, Lauran sairaus oli alusta asti jokseenkin vakavampi kuin mun, mun on edennyt hitaammin, uskon senkin vaikuttaneen. Mutta mä en silti koskaan ole ollut niin ns. hysteerinen kuin Laura, vaikka se hysteria voi tietysti olla vielä edessäpäin, jos kaikki oikeasti ja varmasti on menossa ihan puihin, who knows. 

Mun ja Lauran elämäntilanteet on myös kovin erilaiset. Laura oli ehtinyt elää pitempään sairasvapaata elämää, löytää kumppanin ja saada lapsenkin, kunnolla aloittaa opiskelut. Musta tuntuu, ettei mulla ole mitään. Ei kumppania, ei lasta, ei koulua. Ja mä myös koen, etten vain pysty päästämään ketään elämääni koska siinä missä Lauran puoliso Sofia joutui kokemaan kaikkea sairaan kumppaninsa vuoksi ja Laura välillä pelkäsi, että koska se Sofia ratkeaa, jättääkö se, niin siinä piilee syyn siemenet, miksi mä suljen ulos kumppanin mahdollisuuden. On eri asia haluta, haaveilla sellaisesta, kuin oikeasti päästä joku ihminen sun elämään. Pelkäisin myös, sitä suhteen myrkyttymistä mun ainaiselle sairastamisella, vaikka mä toki ainakin vielä, ja toivottavasti vielä pitkään, olen paljon paremmassa kunnossa kuin Laura oli hoitojensa aikana ja jälkeenkin. Mun henkinen tai fyysinen hyvinvointi ei kestäisi sitä, jos mut (taas, vt. J) taas jätettäisiin mun elämäntilanteen takia, se on niin julmaa, väärin, kamalaa, repivää, itseään syyllistävää. 

Laura oli myös havannoinut näitä erilaisia ihmisiä, joita elämästä löytyy, ja ketkä ovat niitä, jotka pysyvät mukana silloinkin kun paskamyrsky oikeasti puhkeaa, jotka uskaltavat ja haluavat pitää yhteyttä, ja yhtälailla kenet kokee itse sellaisiksi, joiden kanssa voi ja haluaa jakaa tämän, ja keistä tulee niitä hyvänpäivän tuttuja, joiden kanssa ei juuri enää jutella. Kuvailu Voivottelijoista (niillä joilla on kirja käsillä, sivu 192) tuli niin mieleen mun exän, Miehen. Sillä oli aina kiire tulla voivottelemaan mun tilannetta, kuinka HÄNESTÄ tuntuu niin pahalta, kuinka HÄN ei vaan kestä tätä, HÄN HÄN HÄN koko ajan, sellaisella tosi salaitsekkäällä tavalla. En ole enää ollut väleissä tämän tyypin kanssa noin 1,5 vuoteen koska kyllästyin siihen voivotteluun ja turhanpäiväiseen jauhamiseen, jota tämä harrasti vain oman mielenrauhansa vuoksi, aina pahoittaen mun mieltä enemmän, enemmän ja enemmän.

"Vihaan sitä sanontaa, jonka mukaan kenellekään ei anneta enempää mitä tämä kestää. Niin voivat sanoa vain ne, joille ei ole annettu." (s. 195) Aivan naulankantaan!! On aivan uskomatonta shittiä sanoa (syöpä)sairaalle ihmiselle tuo lause, ja olettaa että se otetaan vastaan jotenkin positiivisesti. (no, kai se riippuu ihmisestä mutta uskallan väittää, että edustan enemmistöä tämän mielipiteen kanssa) Tuo lause herättää mussa niin suurta raivoa ettei ole tosikaan. Nallekarkit ei mene tasan, joo, tiedän, mutta SILTI, älä päästä tuollaista sammakkoa suustasi.

"En tule koskaan sanomaan, että syöpä oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Kärsimys ei jalosta eikä syövässä ole mitään hyvää." (s. 197) Samaa ja vähän eri mieltä, samaan aikaan. Syöpä ei todellakaan ole parasta, mitä mulle on tapahtunut vaan kamalinta ikinä, mutta kärsimys kyllä mun mielestä jossain määrin jalostaa. Mä en olisi juuri tällainen ihminen näiden melkein 4 vuoden sairastamisen jälkeen, jos en olisi alunperin sairastunut. Olisin se vähän pinnallisempi ihminen, joka joskus olin, vaikka uskon kyllä siihen että jalostua voi vain iänkin karttuessa, ei se välttämättä vaadi minkään sortin sairautta, onnettomuutta, todella elämää mullistavaa momenttia. Mutta monella tapaa syöpä on tehnyt musta negatiivisemman ihmisen, pessimistin vaikken kyllä mielestäni ole koskaan ollut ainakaan mikään positiivari, oh no. Mutta mulla on henkistä ikää karttunut, mielestäni ja näin olen kuullut muilta, koska sairastuminen on pakottanut ottamaan erilaisen otteen elämästä, vanhentanunt henkisesti vuosilla ja muuttanut ajattelutapoja. Elämän prioriteetit ovat myös saaneet karusellikyydin uuteen järkkään. Mulla on terveellistä perspektiiviä, uskoisin, jota ei todellakaan ihan jokaisella mun ikäluokan nuorella aikuisella ole, siihen olen itse joutununt törmäämään moneen otteeseen.

Se mussa ja Laurassa on vahvasti yhteistä, että ajatus siitä, että tärkeät ihmiset meidän elämässä joutuu jäämään suremaan meitä, jos poistumme ennenaikaisesti EXIT-ovesta, on sydäntä musertavaa. Se on ajatus, joka saa mut sekunnissa kyyneliin jos annan itseni miettiä sitä, hengitys ei kulje ja rintakehää painaa. Olisiko siis parempi voida painaa sitä DELETE-nappia mun rakkaiden ihmisen mielistä koskien muistoja jotka liittyy muhun? En tiedä. En toisaalta haluaisi että mut unohdetaan, mutta unohdus voisi tuoda myös rauhan rakkailleni. Mietin tätä aina välillä, en mahda sille mitään.

Mä myös itken, stressaan, mietin, mitä kaikkea multa jääkään väliin jos en enää elä kauan. Rakastunko enää koskaan jos ei ole tarpeeksi aikaa etsiä, saanko lasta, pääsenkö reissaamaan maailmalle, pääsenkö kummiksi kenenkään läheisteni lapselle. Mä olen elänyt niin vähän, vähemmän kuin edes Laura, koska menin saamaan tämän pirulaisen jo kun olin ollut hulppeat 2 viikkoa 20 vuoden ikäinen. Ei siihen ikään mennessä olla tehty vielä mitään, käyty koulua, eka kunnon duuni, eka rakkaus/myrskyisä toksinen suhde josta halusi vain eroon, ja that's it, sitten kiskaistiin sairaalan maailmaan joka on täynnä kipua, myrkkyjä, lääkkeitä, toimenpiteitä, leikkauksia, unettomia öitä, kuoleman pelkoa. Normaalin nuoren elämä pistettiin suurimmaksi osaksi romukoppaan, ja nyt eletään puolikasta elämää, sidottuna sairaalan läheisyyteen.

Se nousee myös esille, kuinka muut ihmiset kauhistelee nuorta ikää kun näkevät sairaalassa tai muuallakin maailmalla, jos sattuvat kuulemaan että sairastaa tappavaa tautia. Se kauhistuksen määrä, ne rypyt otsalla, ne hiljaiset ja/tai vaivaantuneet hetket, yltiöpäiset utelut. Reaktioita on monia, itse en välittäisi saada niistä mitään, mutta joskus on vain pakko jostain syystä kertoa, että on sairas ja sitten on vain siedettävä ne kaiken kirjavat reaktiot. Eniten vihaan mun tarinani utelijoita, niitä tuiki tuntemattomia, joille en todellakaan tahdo jakaa tarinaani. Life's a bitch, shit happens, mutta sori, mä en halua sulle, tuntematon, kertoa mun elämäni stooria tyydyttääksesi sun uteliaisuutta. Se on eri asia kirjoittaa tänne blogiin ja jakaa maailman kanssa, koska en joudu olemaan siinä tilanteessa, josta multa kysellään/tivataan mun tarinaa, ja nolona sitten miettiä että miksi tuo tuntematonkin tätä multa kyselee, mitä se sille kuuluu. Tänne blogiin taas voin kirjoittaa omalla ajallani, ajatuksella, miten haluan ja koska haluan, enkä ole kenenkään kanssa kasvotusten tästä keskustelemassa.
Siinä missä Laura tykkäsi jutella muiden syöpäpotilaiden kanssa, niin mä en tykkää. Mutta se voi johtua myös siitä, että ikäero on aina niin suuri, kymmeniä vuosia, etten koe sitä kiinnostavaksi jutella niiden mammojen ja mummojen kanssa [sairaalassa], jotka yrittävät viritellä keskustelua, vertailua. Kyllähän mä muutamaan kysymykseen vastaan jos kysytään, mutta vetäydyn aina omiin oloihini enkä hengaile syöpäosastoni yhteistiloissa, en halua nähdä muita potilaita, enkä halua nähdä mahdollista huonekaveriakaan. Tosin syöpäosastollani saan 99% ajasta aina 1 hengenhuoneen, on suuri etu olla huono nukkuja niin mun annetaan aina nukkua yksin.

Mun syövän edetessä hitaammin, mun elämässä tuntuu olleen tähän mennessä myös vähemmän sitä mustuutta, masennusta, flegmaattisuutta, mitä Lauralla oli. Lauralla tosin hoidotkin veivät kaikki voimat, tämä oksensi, oli huonovointinen, oli lääkkeitä jotka vaikuttivat neurologisesti. Mun rankat hoidot ovat kai sitten olleet niin erilaisia ettei mulla ole tätä paljoa ollut, tai sitten mun kroppa vaan kestää. Mua ovat lääkärit aina kehuneet kuinka ällistyttävän hyvin olen kestänyt näitä hoitoja, ruumiillisesti. Henkisestikin olen tasaisemmalla pohjalla kuin Laura, mutta taas on sairauden tahti se kortti, jonka uskon vaikuttavan suuresti.

En voi muuta sanoa, kuin että tämä kirja on parhaimpia mitä olen ikinä lukenut, niin surullinen kun se onkin.

---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 23. helmikuuta, vuonna 2013 entisessä blogissa.

Rapunzel of Sweden 15% ale!

Nyt kannattaa äkkiä mennä tilaamaan unelmakutrit jos sellaiset on ollut mielessä, Rapunzel of Sweden tarjoaa huomiseen aamupäivään asti 15% alennuksen verkkokaupassa asioidessa! Koodihan on tämän perjantain kunniaksi TGIF :D koodi syötetään kassalla ennen maksamista.

>> tästä shoppailemaan unelmien kutrit!

Toivepostaus: kirjasuosikkeja

Mitäpä tykkään lueskella ja mitä kenties myös suosittelisin eteenpäin, on tämän lukijan toivepostauksen aiheena, ja itse ajattelin vielä vähän tarkemmin tässä kertoa, mitä mun kirjahyllystä löytyy, jota suosittelisin eteenpäin - muita suosikkeja sitten luettelen postauksen lopussa, joita ei löydy mun omistamana.

Mutta ensin vähän mun kirjamausta: luen pääasiallisesti fantasiaa sekä scifiä, ja sitten toisinaan sellaisia kirjoja, joita ei fantasia tai scifi kosketa - mulla on aina ollut suuri himo uppoutua maailmoihin, jotka on jokseenkin tai täysin erilaisia kuin tämä meidän oma, ja tietysti erilainen kuin mun. Tunnustan myös, että mulla on jonkinlainen viehätys vampyyreihin, ja ennenkuin joku heti miettii tuskissaan että "voi helv- Twilight, Team Edward/Robert Pattison..!" niin tähdennän, että mua kiinnosti nämä yön olennot jo ennen Twilighthuumaa! (mutta tykkään kyllä myös Twilight kirjoista! ;>) Vampyyreissa nimenomaan viehättää niiden kuolemattomuus, kauneus, voimat, terveys, täysi erilaisuus hauraaseen ihmiselämään verrattuna.
Jos tulee kahmaistua käteen muuta kuin fantasiaa tai scifiä, niin sitten se yleensä on jotain rakkaushömppää (esim. tuotantoa Cecelia Ahernilta) tai vaikkapa jonkin leffan/sarjan alkuperäistarina, kun useathan nykyään perustuvat edes löyhästi johonkin kirjaan/kirjasarjaan, joka sitten on yleensä jonkinsortin kevyempää tai raskaampaakin draamaa.

Mitä multa siis hyllystä löytyy (jos löytyisi kaikki kirjat, mitä ikinä olen pitänyt hyvänä ja olisi varaa ostaa kaikki omaksi, mulla olisi pystyssä jo oma pieni kirjasto), jonka halusin nostaa esille: kaikki ovat fantasiaa ja/tai scifiä, mutta joukosta puuttuu tietenkin yksi helmi, joka on nyt kaverilla lainassa, ja se on tietenkin Laura Saven Paljain Jaloin -kirja.

Laura Save kirjoittaa omaelämänkertakirjassaan matkastaan syövän kanssa, joka runtelee kroppaa, mieltä kuin myös Lauran parisuhdetta, ja tietenkin koko elämää, eikä Laura selviä taistelustaan syöpää vastaan, ja joutuu jättämään jälkeensä pikkupojan sekä kumppaninsa Sofian. Laura kirjoitti loppuun asti, mitä pystyi, ja kuoli 28-vuotiaana. Puoliso Sofia hoiti ja toimitti kirjan loppuun, jotta se voitiin julkaista Lauran kuoleman jälkeen.
Ihan mielettömän koskettava ja surullinen kirja, väritetty mustalla huumorilla, joka ainakin uppoaa muhun, varsinkin kun voin niin moneen Lauran kirjoittamaan fiilikseen tai kokemukseen eläytyä ja monia niistä olen kokenut myös itse. Tiedän, että moni ei ole pystynyt lukemaan tätä kirjaa, tietäen että se on liian raskasta luettavaa, aihe liippaa liian läheltä tai ehkä toisen kamala tragedia on vain liian surullista luettavaa.
Suosittelen tätä kyllä tarinan surullisuudesta huolimatta - Laura kuitenkin osoittaa, että elämässä on niitä pieniä ja suuriakin! iloja sairastamisesta huolimatta, ja jopa siitäkin huolimatta että tietää päiviensä päättyvän aivan lähitulevaisuudessa. Lauran ennenaikaisesta menehtymisestä, joka itkettää varmasti jokaista kirjan lopussa, huolimatta mä sain tästä irti paljon myös voimia, ajatuksia ja potkua nauttia omasta elämästä NYT, eikä vasta "sitten kun sitä, sitten kun tota... blaa blaa". Elämä on tässä ja nyt.

Twilight-kirjoja mun tuskin tarvitsee ihan pitkällisesti esitellä - vampyyrejä, rakkausdraamaa, ihmissusia, juonittelua, taistelua, jännitystä, draamaa. Painotan, että kirjat ovat TODELLA paljon parempia kuin näistä tehdyt leffat - leffoja on pätkitty ja muutettu niin paljon, mutta mun mielestä niissä kerrottu tarina on tökkivää ja tuntuu pikakelatulta. Suosittelen siis erittäin vahvasti ennemmin näitä kirjoja, kuin leffoja.

Näkijän taru- sarja, johon tavallaan kuuluu 3 kirjaa, mutta samat henkilöt ja tarinan asetelmat jatkuvat ns. toisessa sarjassa vielä toisten 3:en kirjan verran (mutta ei mennä näihin), on myös niin täyttä fantasiaa, kuin olla ja voi. Juuri nämä suomenkieliset painokset näyttää pieniltä kirjoilta, mutta tosiasiassa nämä kolme kirjaa sisällyttää todella pitkän, yksityiskohtaisen, täysin maailmaansa tempaavan tarinan - kirjoja on vaikea laskea käsistään kun kerran aloittaa.
Löysin tämän sarjan ehkä karkeasti vähän vajaa 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen noin 2 vuoden välein lukenut nää aina uudestaan, niin hyviä nää on ja niin täynnä niitä yksityiskohtia, että vaikka pääpiirteittäin muistaa, miten tarina menee, miten se päättyy, niin silti uudestaan lukiessaan kirjoja on täysin mukaan temmattu ja viehättynyt uudestaan tästä moniulotteisesta kerronnasta.
Päähenkilönä, jonka elämää seurataan, on nuori Fitz, prinssin äpäräpoika, joka temmataan pikkupoikana alhaisesta kodista asumaan hoviin, joka on täynnä juonittelijoita, salaisuuksia, vallan anastajia. Keskeisenä ja erittäin oleellisena elementtinä tälle sarjalle on päähenkilön ja sivuhenkilöiden taito ennaltanäkemiseen ja telepatiaan, jonka vuoksi elämiä joko pelastetaan tai pilataan. Kirjan nimenmukaisesti Fitziä, joka ei edes tiedä kaikista sukulaisuussiteistään jalosukuisiin, ruvetaan kouluttamaan salamurhaajaksi, hovin käyttötarkoituksiin.
Näiden 3 kirjan aikana Fitz kasvaa pojasta mieheksi, saa tietää monia salaisuuksia, salaisuuksia ja kykyjä paljastuu Fitzistä itsestään, hovi hajoaa, soditaan, rakastutaan, kuollaan - kaikkea löytyy tästä sarjasta. Lopetan kuvailun tähän, koska rupean jo kohta pahoin spoilaamaan tarinaa ;)

The Host - Vieras, on Twilight kirjailija Stephenie Meyersin kirjoittama kirja, josta on myöskin tullut 2013 tähän perustuva leffa. Ja kerrankin leffa, joka perustuu kirjaan, on saatu toimimaan hienosti! (onhan sitäkin pätkitty ja joitain asioita jätetty pois, mutta tarina toimii valkokankaalla, Twilight-leffojen tarina kun ei niinkään..)  Mutta itse kirja on syvällisempi, pidempi tarina kuin mitä leffa antaa ymmärtää. Mä olen siis katsonut ensin leffan (lukenut vain vajaa 1/3 kirjasta kun menin katsomaan leffan) ja sitten lukenut kirjan, ja suosittelen kyllä tarttumaan myös kirjaan, jos tästä leffasta piti, ja vaikka ei olisi pitänytkään niin kovin, niin siitä huolimatta!
Fantasia/scifi genreen menevä tarina kertoo avaruudesta saapuneista olioista, jotka ottaa ihmisten ruumiin ja valtaa mielen, ihmisiä pahasti uhkaavasta sukupuutosta - muutamat viimeiset jäljellä olevat piiloutuvat ja taistelevat pysyäkseen vapaina. Joukosta kuitenkin aina löytyy se poikkeus, alieneissakin, joka tuntuu myötätuntoa näitä kaapattavia ihmisiä kohtaan ja loppujen lopuksi myös rakastuu ihmiseen, eikä halua enää olla osallisena viimeisten ihmisten metsästyksessä, jotta näillekin voisi päähän istuttaa Vieraan (a Soul).

Divergent - Outolintu, joka on myös leffoihin tullut, Veronica Rothin kolmen kirjan käsittävän kirjasarjan ensimmäinen osa. En pidä uutta palopuhetta, kuinka tämänkin kirjaversio (kuten Twilightin) on parempi.
Scifiä, tulevaisuuteen sijoittuva tarina, yhteiskunnasta jossa ihmisiä jaotellaan hyveiden mukaan 5 eri ryhmään, jonka mukaan ja jonka kanssa eletään loppuelämä. Miksi näin tehdään, miksi päähenkilö Tris ei ole varma minne kuuluu koska osoittaa taipumuksia useammalle ryhmälle, miksi säännöt on niin ehdottomia - voiko Tris todella hylätä perheensä, vaihtaa täysin toiseen ryhmään?
Pinnan alla kuohuu, joku kokee olevansa ylempi, parempi, haluaa muuttaa ja kaapata vallan täysin itselleen. Tris vedetään mukaan salaisuuksien maailmaan, koska itsekin joutuu salailemaan suurta salaisuutta.
Mä tutustuin tähän kirjaan, myöhemmin koko sarjaan, jo aikaisemmin, ennenkuin edes löytyi mitään tietoa (kiitos IMDb) että tästä oltiin tekemässä leffaa. Tämä sarjan ensimmäinen kirja on todella hyvä, spoilaan sen verran että tämän kolmen kirjan sarjasta parhain.

Suomalaisen kirjailijan Anu Holopaisen kirjoittama scifikirja Molemmin Jaloin, joka ilmeisesti (?) jää ainoaksi, vaikka tässä olisi mielestäni vahvasti aineksia sarjaksi, ja jota olen jäänyt kaipaamaan. Tämäkin tulevaisuuteen sijoittuva, jaottelevaa yhteiskuntaa kuvaava tarina, vahvasti feministinen, on aika monella tapaa, siis pääpiirteittäin, samantapainen kuin Divergent, tarkoittaen että päähenkilö ei tyydy omaan osaansa, vaan on utelias ja myös epäluuloinen, kyseenalaistaa tavat, joita noudatetaan välillä jopa vailla järkeä.
Tässä tulevaisuuden kuvaelmassa ei ole tavanomaisia perheitä, vaan on Äitikeskus, johon haetaan jotta voi lisääntyä, jossa raskaana olevat äidit ovat keskenään, mutta eivät kasvata lapsia vauvasta aikuiseksi, vaan nämäkin otetaan pian pois, ja isäehdokkaat löytyvät Isäkeskuksesta - molempiin haetaan ja voidaan tulla valituksi sopivien ominaisuuksien vuoksi, ja näistä riippuen myös tulla hylätyksi. Tulevaisuuden populaatiota ja lisääntymistä ohjaillaan kemikaaleilla ja eristämisellä, suljettuna laitoksiin täysin tehtäviinsä keskittyen - jatka sukua, mutta "perhe" on jo aivan vanhanaikainen käsite. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka elää tämän yhteiskunnan ulkopuolella, uhmaten näitä käsitteitä mutta pienenä joukkona ongelmaksi muodostuneen sisäsiittoisuuden vuoksi, yrittävät kaapata erityisesti Äitikeskuksen pumpulissa eläneitä yksilöitä tuomaan uutta verta.
Todella mielikuvituksellinen, kiinnostava versio, millainen tulevaisuus voisi olla - ja mikä siinä voi mennä niin vikaan.

The Hunger Games - Nälkäpelit, löytyykö niitä jotka eivät tiedä, mikä sarja on kyseessä? :D Mulla näköjään on myös paljon näitä scifijännäreitä jotka sijoittuu tulevaisuuteen, jossa koko yhteiskunta, hallitus, tai diktaattori, vallankäyttö on mennyt äärimmäisyyksiin ja niin pieleen, että puhkeaa eri ryhmien välisiä sotia, tai sisällissotia, ja vallan kahvaa käyttävillä on paljon salaisuuksia jotka ei kestä päivänvaloa.
Päähenkilönä on Katniss, köyhästä vyöhyke 12:sta kotoisin, joka astuu siskonsa tilalle vuosittaiseen Nälkäpeli tapahtumaan, jossa taistellaan muiden vyöhykkeiden tyttöä ja poikaa vastaan, kuolemaan asti.

Näin kirjoittaessa lyhyempää tai pidempää esittelyä näistä kirjoista, mä huomaan että olen todella viehättynyt (niiden vampyyreiden lisäksi) tietyn teeman, aiheen tai aiheiden, sisältävistä tarinoita - tulevaisuus, jossa yksi kapinallinen sytyttää kapinahengen kipinän muissakin, käydään sotaa tyranniaa vastaan, uhraudutaan rakkaiden vuoksi, löydetään jostain yllättävää sisäistä voimaa, tehdään vaikeita päätöksiä. Voimakkaat naispäähenkilöt on myös ihan oma viehätys lukemansa mulle.

Muu mainitsemisen arvoinen, mitä nyt äkkiä tulee mieleen, on esimerkiksi Black Dagger Brotherhood-sarja (Mustan Tikarin Veljeskunta) jossa on vampyyrisotureita ja käydään sotaa Lessereitä, epäkuolleita, vastaan. Muuta ei just nyt tule mieleen, mitä nyt tietysti Game of Thrones (eli A Song of Ice and Fire)-sarjaa luen myös kirjoina sekä True Bloodia myös.