Viime aikoina on ollut taas vähän hiljaisempaa...! Mutta kävijöitä näyttää silti käyneen ihan kiitettävästi, myös blogin facebook-sivulla käy statistiikkojen mukaan aika vilinä! Ja sinne olen itsekin nyt vähän enemmän päivitellyt koska se jakaminen on niin nopeata - kannattaa siis mennä sinnekin kyyläilemään ja tykkäilemään! ;)
Ruokakuvien jakaminen on jo ihan oma skenensä, mutta mikäs sen mukavampaa, zoomailla omaa ruokaansa ennenkuin aloittaa! (tai on jo aloittanut, ja sitten tökkii ruokaa "nätisti" lautaselle, jotta se on taas edustuskelpoinen ;D) On tullut käytyä syömässä ihan omassa ihanassa seurassani, eilen Metson yläkerran kahvilassa, josta löytyi erityisen hyvää suklaamuffinsia jälkkäriksi, ja tänään sairaalassa juostessa eri vastaanotoilla, eli niiden välissä, lounaalla päärakennuksen kahviossa. Salaattia ja Runebergin torttua naamaan, josta on tietysti kaavittu tuo hillo osa päältä pois - joo, oon kumma, en välitä ;) Mutta ei kyllä ollut parhainta tämän sortin torttua mitä olin syönyt, mutta en osaa sanoa mikä siinä erityisesti oli vikana. Mutta enhän minä ruuasta pitävänä tyttönä kuitenkaan syömättä jättänyt ;)

Sädehoito alkaa ilmeisen pian, kävin tänään taas siinä suunnittelussa eli makailin CT-koneessa jonkin aikaa. Kävin myös terapiassa, jossa tuli taas juteltua vaikka mitä, ja mut joutuu melkeinpä patistamaan pois vastaanotolta, koska muuten saattaisin istua siellä vaikka 2 tuntia.
Huomenna onkin sitten fonitrian aika, oli puhelääkärille, kertomaan ja varmaankin myös näyttämään mun täytettyä äänihuulta. Koen sen nyt lähes täysin samanlaiseksi kuin se oli ennen leikkausta. Ihan yhtä kova huuto ei vieläkään lähde, mutta pystyn keskustelemaan tosi meluissasskin baarissa taas, joten pointsit kotiin, tosi tyytyväinen olen.
Perjantaina pääsen vihdoin ihotautipolille, tää mun ihon kutiaminen ja kuivuminen alkaa tehtä mut H-U-L-L-U-K-S-I. Siis oikeesti. Viimekin yönä heräsin raapimaan itseäni, en pystynyt nukkumaan ennenkuin olin raapinut koko kropan läpi suht väkivaltaisesti. Eip, ei se raapiminen auta vaan jopa pahentaa, mutta siinä on jotain sairaan nautinnollista raapia itseään kuitenkin kynsillä raastaen, ja itseään on vaikea estää.
Ensi viikolla suuntaan Hesaan, "duunin merkeissä". Eli mut on kutsuttu Suomen Syöpäyhdistyksen toimesta osallistumaan tiimiin, joka tekee potilasohjeita. Mieletön kunnia! Ja tosi innoissani olenkin sinne menossa. Pääsen samalla myös hyvällä syyllä samaan kaupunkiin kuin ihana Lilla, jonka luona viettelen pari yötä, kunnes on pakko palata tänne Tampereelle kun on taas sairaalassa juoksua, sekä ihanaisen ihana jooga torstai-iltaisin.
Tämmöstä tällä erää, on pakko mennä raaputtamaan ja rasvaamaan ihoa tästä! :D