Blogiarkisto

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtuma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtuma. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2016

Turkkuseen!


Poiketen omasta kategoriastani, ehkä mukavuusalueeltakin osittain, olin nyt perjantai-illan ja koko lauantaipäivän ohjaajana Sylvan perheille tarkoituksessa viikonlopussa Meri-Karinassa, ja perheiden jälkikasvu oli nimenomaan alaikäistä, eli eivät nuoria aikuisia joka on se mun omin, ja omalta kohdalta tapahtumarikkain mitä tulee sairastamiseen. Vaikken ns. suuntautunut lapsiin, sain silti lyhyellä varoitusajalla kutsun tulla mukaan ohjaajajaksi - sekä samalla suorittamaan pientä osaa työharjoittelustani, sillä nallekarkkien jako on vihdoin kohdannut: olen Sylvan virallinen työharjoittelija ollut viime tiistaista, 25.10. lähtien ja voin sanoa, että elämä on mahtavaa. Mulla on kiire, stressaan mutta nautin tästä - on pahaa stressiä mutta myös hyvää stressiä, ja se kertoo että on halua päästä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja, ottaa riskejä, uskaltaa tavoitella sitä taivaan korkeinta tähteä, pistää itsensä likoon. Elämä tuntuu asettuneen niin oikealle uralle, että saa ihan itsekin ihmetellä että mitäs ihmettä!




Koen olevani lapsirakas, joskin sillä rajoituksella etten haluaisi työskennellä lasten kanssa päivittäin, sillä pidän enemmän niistä vähän hiljaisemmista, taiteilijamaisista persoonista, mutta eihän tällaista pääse itselleen aina valitsemaan, oli se sitten yksi tai kaksi, tai kokonainen ryhmä. Joten, olen tänä viikonloppuna temmeltänyt lasten kanssa kuin 10-vuotias konsanaan, muistellut mieleen vanhoja temppuja lapsuusajalta esim. hulavanteen kanssa, leikkinyt leluautoilla, askarrellut enemmän yhden päivän aikana kuin moneen vuoteen, ja näin ohjannut Halloween-koristeiden valmistamista, ja koristeet tottakai lähtevät lasten kanssa huomenna kotiin, toivottavasti pääsevät hienot lepakot ja kurpitsat hetkeksi ikkunoihin, vaikka Halloween onkin jo kohta ohi. Sain kyllä myös pari sellaista rauhallisempaa taitelijatyyppiä seurakaveriksini, ja teimme yhdessä mm. Star Wars kuvavärityksiä, tehnyt Hama-helmistä Halloween hämähäkkejä, ja juuri ennen juna-asemalle lähtöä jopa origameja porukassa. Päivä on mennyt ohi aivan vilauksena, ja hauskaa on ollut vaikka myös uuvuttavaa juosta lasten perässä ja olla monen lapsen kanssa vuorovaikutuksessa eri taideprojektien kanssa - mutta onhan tää aivan hemmetin palkitsevaa, kun huomaa miten lapset nauttivat olostaan, hymyilevät, tulevat uudestaankin pyytämään mukaan leikkeihin.

Kävin myös perjantaina ennen Turkuun lähtöä TAYSissa, vertaitukitapaamisessa ja sellaisen suunnitellun noin parin tunnin juttelu venyi neljäksi tunniksi, koska aika vaan liisi ja meillä riitti juttua aivan loputtomiin - syöpiksellä ei todellakaan ole kuollutta, kun päiväsali niin raikaa tunnista toiseen! Vertaistukihenkilönä toimininen tuo äärimmäistä palkitsevuuden tunnetta, olen voinut kääntää oman "pahani" hyväksi, ja auttaa muita. Liityin myös muutama viikko takaperin Sylvan Nuorisotoimikuntaan, ja olen vastuussa Sylvan pikkujoulumökkeilyn järjestämisestä myös toisen uuden jäsenen kanssa, meitä voisi sanoa ihan taistelupariksi, sillä olemme Tampereen vahvistus Sylvan piireissä. On suunnitelmissa niin mahtava pikkujoulumökkeily, etten malta odottaa! Ennen sitä kuitenkin lähden parin viikon lomalle Thaimaahan, joka on varattu jo kauan sitten, ja jonne lähden ikäänkuin myös vähän lapsenvahdiksi, sillä lähden reissuun siskon, tämän miehen, heidän vauvan eli kummityttöni kanssa, sekä messiin vielä oma poikkis. Sieltä myös ajattelin järkkärillä napsia ihanan lämmön huokuisia kuvia työportfolioitani varten kouluun.

Nivelet mulla jaksaa vaivata, niin paljon jopa että lääkäri päätti tehdä lähetteen reumatologille, koska tämä vaiva ikäänkuin leviää - enää ei ole vasemman käsen peukalonivel kipeä, vaan nyt myös oikean käden myös. Nyt alkaa raksumaan kädet vähän liikaa, kun vielä molemmat kädet. Mutta, en mä jaksa tätä ihan hirveästi murehtia, eikä nää vaivat ole sitä tasoa että pitäisi tumput suorina istua, mitä en todellakaan ole tehnyt, kuten voitte tästä postauksesta lukea. Varmaan tämä on jonkinlainen artriitti eli niveltulehdus, jota hoidetaan sitten asianmukaisesti, ja se valitettavasti kuuluu Nivolumabin mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Mutta, elämään hienosti olen päässyt kiinni tämän lääkkeen ansiosta, ja tästä jatketaan etiepäin!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

I'm here

Kirjoittajan blokki. Se taitaa vaivata, koska en tarkalleen tiedä mitä kirjoittaa vaikka käyn täällä blogissa, mietin asioita, aloitan jotain, kumitan, aloitan taas, mutta en saa päätä tai häntää kiinni oikein mistään. Siksi olen ollut suht ahkera Snapchatin käyttäjä - se on niin nopea eikä vaadi juurikaan mitään syvällisempää ajattelua, otat vain kuvan tai videon tilanteesta, jonka haluat välittää eteenpäin. Blogin sana tuntuu painavammalta, pitäisi olla jotain asiaa tai edes se punainen lanka, vaikka aihe olisikin ihan "hömppään" lukeutuva. 


Mutta ehkä puhun Sylvasta, koska se on asia joka pitää mun innoissani. Kuten mun some-kanavien seuraajat tietävät, edellisenä viikonloppuna oli Sylva-päivä Helsinkin Espalla, ja vaikka oli vähän pilvinen päivä, niin ihmisvilinää riitti - samaisena päivänä oli monta muutakin tapahtumaa Helsinkin keskustassa, joten sinänsä oli aivan mahtava päivä olla pyörittämässä mitä tahansa tapahtumaa. Toki ihmisiä olisi varmasti ollut vielä enemmän jos olisi ollut aurinkoinen päivä, jota itsekin olisin toivonut koska lipaskerääjän hommissa tuli välillä ainakin käsille vilpoinen olo. Sylvan tapaan oli kuitenkin meillä erinäisten hommien auttajina bäkkärillä syömistä ja juomista tarjolla oikein olan takaa, kuten aina, meistä huolehditaan aina.


Itse tapahtuma tuntui menevän ihan humauksella, oli Tapiiri maskotti ihastuttamassa perheen pienempiä, bändi soittamassa hyviä biisejä ns. taukoajoilla, vähän enemmän asiaa kun esim. esittelyssä oli Sylvan uusi puheenjohtaja Lassi Kurkimäki, jolle antoi tilaa entinen puheenjohtaja Aila Paloniemi, oli vanhempia äänessä, minä erityisesti Fuck Cancer -kamppiksen nuorten aikuisten äänenä, toinen tukkarikamu Ville kertomassa vähän omaa tarinaansa sekä mitä nuorille aikuisille toimintana on tarjolla, tätä rataa. Lavalle noustessa ja oman vuoron tullessa, vastaamassa kysymyksiin, kertomassa tarkemmin asioista, oli ensin sellainen hieno pelon että innostuksen sekainen fiilis  - ei pelkoa siis etten haluaisi tehdä sitä, päinvastoin, mutta sellainen jännitys, tiedätte varmaan. Ja tulee usein se höhlä olo että vastasinkohan nyt kysyttyyn kysymykseen vai puhuinko ihan puuta heinää, mutta kiitosta tuli jälkeen päin, joten taisi se mennä sitten hyvin. Innolla odotan kun meidät nuoret aikuiset kerätään kasaan haastelemaan tulevaisuuden Fuck Cancerista ja muista Sylvaan liittyvistä asioista, joita me vapaaehtoiset tehdään.



Tällä viikolla oon ruvennut taas aktivoitumaan liikunnan parissa, tarkoituksena saada jokaiselle päivälle kasaan edes vähän jotain enemmän kuin vain perus hyötyliikunta, joka ei tällaiselle vamma selkäiselle riitä, ei fyysisesti mutta ei niin mielenkään puolesta, vaikka mussa asuu pieni ekspertti, joka osaa keksiä niin monenmoista syytä miksi tänään ei huvita tai jaksa lähteä mihinkään kotoa, olla vaan ja löhötä, idlata. On sellainen olo nyt etten saa päästää tätä mun kremppaavaa kilpparia täysin niskan päälle, vaikka tuntemuksia ja oireitakin olisi liuta. Joten, varsinkin koirien iltalenkki on tällä hetkellä pidennetty vakio 10-15 minuutista 40-50 minuuttiin ripeää kävelyä. Leo on innoissaan, Nessa ei niinkään.. :'D meidän neiti on sellainen laahustaja-pysähdellään-metrin-välein-jököttään-ja-nuuskiin -tyyppinen tapaus. Kävelee kyllä (ja kuntoakin riittää) kun pistää kävelemään, mutta lenkin alku on aina sellainen, että saa kannustaa mökö-mökö-neitiä kävelemään kunnolla. Pyöräkin on taas kunnossa, ja tänään tuli ekaa kertaa sitten vuoteen hypättyä sen kyytiin, joskin ihan lyhyelle matkalle kun suuntana oli vain ruokakauppa Prisma, sekä Gigantti, sillä tuli haettua uudet nappikuulokkeet kun edellinen on ollut varikolla jo jonkin aikaa, mystisesti lakkasi toinen kuuloke toimimasta. Nyt on taas musapuoli kunnossa lenkille ja muutenkin liikkumaan, ilman sitä on vaikea lähteä liikenteeseen, on se sellainen henkireikä. Tuli hankittua kyllä mahtavat kuulokkeet, tähän mennessä todella tyytyväinen ja reipas iltalenkki niiden kanssa suoritettu! Marshall nappikuulokkeet, jotka korostavat bassoa, erihienoa.




tiistai 10. toukokuuta 2016

The English Episode

Hejsan!

Thats about it for my Swedish! :D Now, I decided to write an English post of its own of mostly the same subject: Nordic Cancer Survivor 2016 and the latest happenings, but as a now blog post that also has new content. I still have issues with my keyboard, I cant download the necessary keyboard layout modifications, so whilst its still easier to write in English, Im still missing apostrophes and such, so excuse me for my "flawed" English right now. Not that it would be perfect anyways.

So, a small recap about the Nordic Cancer Survivor 2016 meeting. In short: it was amazing! But too short, but that was partly due us Finns, we couldnt stay for the Ung Cancer festival that took place after our two official meeting days from Wednesday till Friday. Even though Sweden aint that far, though 2 planes or 1 plane + train ride is needed to get to Malmo specifically, due to my thyroid condition I did feel a little worn out with all the hectic days and all the new info, teambuilding, brainstorming and all. But still for the most part I felt as if "came home", you know the expression? You are with a group of different sort of people that they feel like your own people. They get shit, like in a deep shit kinda way. And theyre also fun!

What you need to know about Nordic Cancer Survivor meet in general: its originated from Finland from a some odd years back, and first it was just Finland and Sweden, but nowadays our ranks have grown and we include also Norway, Denmark and Iceland. As the name suggests, this is a meet with nordc countries working with young adult cancer patients (tho some kid involvement too, since some of the organizations include both minors and young adults), wanting to share experiences, come up with new ideas, work together, share goals and dreams. Last years meet in Denmark set the bar quite high, although I personally dont require that fancy hotels or such in order to take part in this kinda activity, of course I appreciate the heck out of it, but dont deem it compulsory. (coz we really had an awesome hotel: Clarion Hotel Malmo) I know it was been a some what of an worry with smaller countries organization wise how to "live up to the demands when its their turn", Finland being one of them. But were here to do good, not bask in a fancy hotel or costly activities. That being said, I thank Sweden for all the experiences they provided us!
I personally took a great liking to the Icelanders that came this year, social people, and this time we had more guys in general taking part on this meeting, cool! Next year its Icelands turn to host, and I so hope that Im on the team again, Im dying to visit Iceland and also get to see their system close up, such inspiring people and volunteers doing so much of the work! We are in a way very similar with Iceland, but IMHO theyre more active in a way that Finland should be too. Were still too scattered and "keeping to ourselves". Of course thats on our "wishlist" on what to change, bit by bit. Also, I joined Sylvas gang in one of their Instagram updaters! Im translating them also in English, so go ahead, follow us, you have no reason not to, right :) IG: sylva_ry1982
Lots of activities were also uploaded on my Snapchat (littlethings_7), yet I still have a whole lot of pics and videos on my phone that (still) havent sorted out. I did have an actual camera with me but since Im a terrible packer and packed in a hurry, I of course forgot the charger for it at home. But no worries, I have a 23mpx camera on my phone! All of the material though aint gonna come available to all, but Ill get em once Ive sorted it all. (read: I took a hella lot of pics and videos!)

Next week is gonna be my first time officially as an peer support person, were gonna visit Tays with another volunteer, so if youre a patient there next week 16.5. monday, or youre a loved one of someone there, if you wish us to come specifically visit you, tell the nurses and the message will go to our contact person. Or, you can also send me email (thelittlethingsblogi@hotmail.com).

Today was treatment day, if you recall it was postponed last time due to my new(ish) food allergy incident which ended up in going to the ER. It had nothing to do with Nivolumab although that was the first concern, but Ive had these episodes with fish, and now with asparagus, for so many times that I could write you a timed list of how everything goes down, every time.
Yesterday I had routine labs, though since nobody specifically told me NOT to take my thyroido medication before labs, it didnt occur to me in the morning mostly coz I was just so happy that I actually remembered to take it, Im terrible at remembering morning meds since I rarely have any. So, the results werent that on point due to this mistake but still, doctors get some sorta info about this too, and now it seems my thyroid is on overdrive instead of being laggy. Oh what fun... there really is no one right dosage, its all about finding the best. And for me finding the best is like finding a four leaf clover since nobody, not even me, has a clue most of the time what possible symptom is caused by what. So, Im tired and irritated, bloated, sweating, heart palpitations, greasy hair, the list is looooong. Some have been around for a long time, some shorter, not all caused by Nivo, some stronger due to it but try to comb it with a fine pick, nope, youd have to me a magician or something. Right now Im real tired of being the "pet project", even though my life sorta depends on it. Everybodys allowed to be totally worn sometimes, right.. needless to say, Im still very, very grateful to have received this med.

In the future Im gonna try to write an English summary, even a little one, but since Ive promised this before and then discontinued after awhile when the translation process starts to irritate me, I will promise to do my best with the wits end and free time that I have, if not on every post, then at least most. Lets start from there, shall we.

Its getting real late and Im feeling tired, so peace out for tonight!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Nordic Cancer Survivor 2016


Hejsan!

Siina olikin mun ruotsi. :D ja nain heti alkuun taytyy kertoa, etta mun oma kannettava on edelleen huollossa, joskin hyvalla tuurilla voin saada sen loppu viikosta jo takaisin, mutta nyt on poikkiksen kone kaytossa kun tama lahti reissuun, mutta valitettavasti on nappaimiston kanssa vahan ongelmia eika multa loydy oikeuksia tehda tarvittavia muutoksia siihen, seka poikkiksen kone on erittain modattu etten loyda edes joka asiaan pitavia vastauksia Mr. Googlen avulla. Eli ei ole aakkosia, mutta kaippa tama nainkin menee..!

Kotiuduttua tuli perjantaina myohaan illalla, ja on tullut vietettya suhteellisen loysa viikonloppu kun menoa, pitkia iltoja ja aikaisia aamuja Ruotsissa oli. Tosin ei nyt sillein ns. taviksen asteikolla varmaan kovin poikkeavaa, mutta mun vahan, enka ole aamuihminen ja tiedan nyt, etta osa mun puhdin loppumisesta johtuu kilpparista. Mutta suoriuduttiin kaikki siella joka tapauksessa hyvin oli vasytilaa tai ei! Ruotsalaiset olivat erittain tehokkaaseen kayttoon suunnitellut kaiken meidan ajan, vaikka tottakai ohessa oli vapaata seurustelua, ruokailua jne. Oikeastaan ohjelma vapautui enemman perjantai-iltapaivasta lahtien, jolloin alkoi Ung Cancer- festarit, joihin me suomalaiset ei valitettavasti otettu osaa, mutta on kuulemani ja nakemani mukaan ollut aika mahtava eventti! 

Mutta, mika Nordic Cancer Survivor- tapahtuma oikeasti on? Suomesta useampi vuosi sitten lahtoisin oleva konsepti, joka kasitti ensiksi vain Suomen ja Ruotsin, mutta on nyttemmin laajentunut kattamaan myos Norjan, Tanskan seka Islannin. Tarkoitus on nimensa mukaisesti pohjoismaiden valinen kumppanuus, ystavyys, kaikenlainen toiminta. Niin viime vuonna (Tanska) kuin tana vuonna tuli todella paljon hyvaa settia, etta mita jokainen jarjesto on viime vuoden aikana saavuttanut, mita on suunnitteilla, mita on haaveissa. Ja ennenkaikkea mita me kaikki haluttaisiin tehda yhdessa. Tuli myos tavattua taysin uusia naamoja mutta myos vanhoja tuttaviakin. Islannin vaki teki tana vuonna muhun henkilokohtaisesti suuren vaikutuksen porukkana, vaikka tosin kaikki osallistujat tana vuonna oli todella sosiaalisia keskenaan. Ja ensi vuonna olisi Islannin vuoro jarjestaa ko. miitti! Toivon mukaan, ehka jo mahdollisesti, olen ensi vuonnakin tiimissa mukana, joka sinne lahtee. Meita oli tana vuonna siis 3 henkea, joista yksi Sylvalla ihan kunnolla toissa, ja sitten me kaksi muuta vapaaehtoisia, tukihenkiloita etta sitten toinen viela nuorisotoimikunnasta, johon todennakoisesti itsekin olen pyrkimassa ihan lahitulevaisuudessa. 

Meilla oli tottakai suurena menestyksena esiteltavana Fuck Cancer -kampanja, ja se herattikin kovin kiinnostusta, varsinkin nain vahempi resurssisena maana jarjestettyna - esimerkiksi Suomen ja Ruotsin valisia mittakaavoja ei melkein voi edes verrata, heilla on niin paljon enemman resursseja kaytossa, ja viela toiminta on jaettu erikseen lasten ja nuorten aikuisten valilla, toisin kuin Suomessa talla hetkella mutta silti pitaisi kumpaankin riittaa vakea etta rahaa. Mutta, kylla me suomalaiset taalta ponnistellaan! 

Viikonlopun aikana myos ryhdyin, tai ennemminkin paadyin, myos Sylvan remmiin paivittamaan Instagram-tilia (sylva_ry1982) koska nyt mulla sattuu olemaan some hallussa, tykkaan kuvata niin puhelimella (23mpx kamera) seka ihan jarkkareilla, joskaan kumpaakaan jalkimmaista eli jarkkareita ei tullut reissulla kaytettya - toinen oli mukana mutta olin unohtanut laturijohdon kotiin, joten akku ihan finito. Tuli pakattua niin hirvealla kiirella, etta tallainen oleellinen asia jai sitten matkasta. 

Meidan menoa pystyi myos seuraamaan erityisesti mun Snapchat-tilin kautta (littlethings_7) mutta sinne ei tietenkaan ole tullut kaikkea pukattua, puhelin on taynna video- ja kuvamatskua jota en ole saanut purettua. Kaikki ei tosin tule yleiseen jakoon, tarvitsee tutkailla mita kaikkea sielta nyt loytynee :)

Ensi viikolla olisi tarkoitus vihdoin paasta virallisesti toimimaan vertaistukihenkilona, eli TAYSin Radiukseen matka kay. Jos taalta sattuu loytymaan nuoria aikuisia lukijoita  jotka ovat silloin Radiuksessa, maanantaina 16.5. noin puolen paivan jalkeen tai jos vaikka olet siella olevan potilaan laheinen, niin osastonhoitajille kannattaa vinkata toivetta, etta mina ja toinen tukkari tulisimme kaymaan. Meilla on yhteyshenkilo ainakin vuodeosastoille, joten viesti menee kylla perille jos meita tukkareita halutaan kaymaan. Mulle voi toki laittaa vaikka sahkopostiakin, (os. thelittlethingsblogi@hotmail.com), itse olen TAYSissa todennakoisesti jo aamusta omilla asioilla, ja sitten kahvilassa kupposella kuumaa, ennen virallista vierailuaikaa.

Nyt ei ehdi lataamaan ja laittelemaan kuvia reissusta, mutta Instasta ja Facesta loytyy niita jonkin verran, jos on hinku menna katselemaan!


// Prance yourself over here to read in English!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Skaba ja tietoisuus

Nyt kuulkaas arvoisat lukijat!

Fuck Cancer -kampanjasta jaksan toitottaa, mutta hei, kuulun sen kamppisjengiin niin sehän on mun duunia ;) Jos joltain on mennyt vallan ohi, niin 8.4. perjantaina on Stadin Nosturissa mahtavat kekkerit, jolla huipennetaan tää mahtava kamppis, ja nyt sinne voi voittaa lippuja olemalla aktiivinen! Meeppä siis tykkäilemään ja jakamaan Facessa. Tai käy edes tutkimassa, voi löytyä vaikka mitä pohdinnan aihetta. Tietoisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeätä, että vaikka nämä kemut eivät niinkään kiinnostaisi, niin silti rohkaisisin edes tykkäämään, ellei jopa jakamaan eteenpäin Fuck Cancerin sanomaa.

Itse olen myös näihin bileisiin suuntaamassa, jotka ovat siis täysin avoimet kaikille, syövästä viis, joten tule säkin!


SKABA!Sinulla ja kaverillasi on mahdollisuus voittaa liput 8.4.2016 Nosturissa ja Elmun baarissa järjestettävään hyvä...
Posted by Fuck Cancer Suomi on Tuesday, March 22, 2016

lauantai 8. elokuuta 2015

perjantai 7. elokuuta 2015

WKND2015




Tänään lähtee...! Kattellaan sit sunnuntaina tai maanantaina kun olen palautunut Stadista ja muutenin ;> (ellen ole ahkera bloggari ja ehdi pistää jotain tulemaan tämän viikonlopun aikana reissun päältä!)