Turkkuseen!

Poiketen omasta kategoriastani, ehkä mukavuusalueeltakin osittain, olin nyt perjantai-illan ja koko lauantaipäivän ohjaajana Sylvan perheille tarkoituksessa viikonlopussa Meri-Karinassa, ja perheiden jälkikasvu oli nimenomaan alaikäistä, eli eivät nuoria aikuisia joka on se mun omin, ja omalta kohdalta tapahtumarikkain mitä tulee sairastamiseen. Vaikken ns. suuntautunut lapsiin, sain silti lyhyellä varoitusajalla kutsun tulla mukaan ohjaajajaksi - sekä samalla suorittamaan pientä osaa työharjoittelustani, sillä nallekarkkien jako on vihdoin kohdannut: olen Sylvan virallinen työharjoittelija ollut viime tiistaista, 25.10. lähtien ja voin sanoa, että elämä on mahtavaa. Mulla on kiire, stressaan mutta nautin tästä - on pahaa stressiä mutta myös hyvää stressiä, ja se kertoo että on halua päästä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja, ottaa riskejä, uskaltaa tavoitella sitä taivaan korkeinta tähteä, pistää itsensä likoon. Elämä tuntuu asettuneen niin oikealle uralle, että saa ihan itsekin ihmetellä että mitäs ihmettä!

Koen olevani lapsirakas, joskin sillä rajoituksella etten haluaisi työskennellä lasten kanssa päivittäin, sillä pidän enemmän niistä vähän hiljaisemmista, taiteilijamaisista persoonista, mutta eihän tällaista pääse itselleen aina valitsemaan, oli se sitten yksi tai kaksi, tai kokonainen ryhmä. Joten, olen tänä viikonloppuna temmeltänyt lasten kanssa kuin 10-vuotias konsanaan, muistellut mieleen vanhoja temppuja lapsuusajalta esim. hulavanteen kanssa, leikkinyt leluautoilla, askarrellut enemmän yhden päivän aikana kuin moneen vuoteen, ja näin ohjannut Halloween-koristeiden valmistamista, ja koristeet tottakai lähtevät lasten kanssa huomenna kotiin, toivottavasti pääsevät hienot lepakot ja kurpitsat hetkeksi ikkunoihin, vaikka Halloween onkin jo kohta ohi. Sain kyllä myös pari sellaista rauhallisempaa taitelijatyyppiä seurakaveriksini, ja teimme yhdessä mm. Star Wars kuvavärityksiä, tehnyt Hama-helmistä Halloween hämähäkkejä, ja juuri ennen juna-asemalle lähtöä jopa origameja porukassa. Päivä on mennyt ohi aivan vilauksena, ja hauskaa on ollut vaikka myös uuvuttavaa juosta lasten perässä ja olla monen lapsen kanssa vuorovaikutuksessa eri taideprojektien kanssa - mutta onhan tää aivan hemmetin palkitsevaa, kun huomaa miten lapset nauttivat olostaan, hymyilevät, tulevat uudestaankin pyytämään mukaan leikkeihin.

Kävin myös perjantaina ennen Turkuun lähtöä TAYSissa, vertaitukitapaamisessa ja sellaisen suunnitellun noin parin tunnin juttelu venyi neljäksi tunniksi, koska aika vaan liisi ja meillä riitti juttua aivan loputtomiin - syöpiksellä ei todellakaan ole kuollutta, kun päiväsali niin raikaa tunnista toiseen! Vertaistukihenkilönä toimininen tuo äärimmäistä palkitsevuuden tunnetta, olen voinut kääntää oman "pahani" hyväksi, ja auttaa muita. Liityin myös muutama viikko takaperin Sylvan Nuorisotoimikuntaan, ja olen vastuussa Sylvan pikkujoulumökkeilyn järjestämisestä myös toisen uuden jäsenen kanssa, meitä voisi sanoa ihan taistelupariksi, sillä olemme Tampereen vahvistus Sylvan piireissä. On suunnitelmissa niin mahtava pikkujoulumökkeily, etten malta odottaa! Ennen sitä kuitenkin lähden parin viikon lomalle Thaimaahan, joka on varattu jo kauan sitten, ja jonne lähden ikäänkuin myös vähän lapsenvahdiksi, sillä lähden reissuun siskon, tämän miehen, heidän vauvan eli kummityttöni kanssa, sekä messiin vielä oma poikkis. Sieltä myös ajattelin järkkärillä napsia ihanan lämmön huokuisia kuvia työportfolioitani varten kouluun.

Nivelet mulla jaksaa vaivata, niin paljon jopa että lääkäri päätti tehdä lähetteen reumatologille, koska tämä vaiva ikäänkuin leviää - enää ei ole vasemman käsen peukalonivel kipeä, vaan nyt myös oikean käden myös. Nyt alkaa raksumaan kädet vähän liikaa, kun vielä molemmat kädet. Mutta, en mä jaksa tätä ihan hirveästi murehtia, eikä nää vaivat ole sitä tasoa että pitäisi tumput suorina istua, mitä en todellakaan ole tehnyt, kuten voitte tästä postauksesta lukea. Varmaan tämä on jonkinlainen artriitti eli niveltulehdus, jota hoidetaan sitten asianmukaisesti, ja se valitettavasti kuuluu Nivolumabin mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Mutta, elämään hienosti olen päässyt kiinni tämän lääkkeen ansiosta, ja tästä jatketaan etiepäin!

Stadista Manseen, ja kaikkea siltä väliltä

Tuntuu että Helsingin reissusta olisi jo pidempi aika kuin viikko, mutta näin se aika vaan rientää..! Aika tuntui sielläkin rientävän kamalaa vauhtia, kun yritän etsiä sopivaa nimiäislahjaa kummitytölleni, mutta Timanttisten tarjonta olikin yllättävän vaihtelevaa myymälöittäin, joten päädyin sittenkin ostoksille Tampereelle, Koskikeskuksen Timanttisille, paria tuntia ennen nimiäisiä.. :D viime hetken häsellystä, mutta oikea lahja löytyi ja lahjan saajat olivat oikein ilahtuneita :)

Helsingin yksi parhaimmista puolista on Picnicissä käynti! Tampereella ei ole ollut enää yli vuoteen yhtäkään Picniciä (Hämeenkadulle tämän tilalle tuli aikoinaan Burger King... boikotoin edelleen sitä mestaa), joten Helsingin reissuilla tulee käytyä sitten herkuttelemassa salaateilla ja useimmiten myös jokin kahvi oheen. On muuten hyvää, ja mielestäni hinta-laatusuhde on erittäin kohdillaan. 3 täytteen salaatti maksaa vajaa 10e.

Puolikuivatut tomaatit 3. täytteenä oli mitä positiivisen yllätys, niin järjettömän hvyää! 

Helsingissä ei valitettavasti ollut hyvää säätä läpi siellä vierailun, mutta ajoittain jonkusen tunnin putkeen saatiin myös auringon paistetta ja lämpöä, vaikkakin kera tuulen mutta se vaan auttoi viilentämään porottavan aurigon alla. Terassille ei tullut ehdittyä niin vaihtelevan sään vuoksi, mutta onhan tätä kesää vielä jäljellä..!

Om nom nom, paahtopasti-feta-puolikuivattu tomaatti -salaatti ♥

Helsingissä tuli myös äkkiä käytyä Forumin Victoria's Secret -myymälässä mutta ei tullut ostettua mitään, olin jotenkin kuvitellut että tarjonta olisi ollut laajempi mutta lähinnä samaa tarjontaa oli kuin lentokentillä, joilla olen vierallut VS:än myymälöissä. Tuoksut on toki ihania, mutta ne saivat jäädä toiseen kertaan tällä kertaa.

Tämä kuva onkin täällä jo vilahtanut, mutta omasta mielestäni niin ihana kuva musta ja kummitytöstä, että se ansaitsee uuden kierroksen. Nimiäiset menivät smoothisti, ydinperheen ja ihan lähisuvun läsnäollessa, 4 polvea saman katon alla, ihastelemassa uutta tulokasta. Itse olen käynyt vierailemassa kummitytön luona, tai lähtenyt hoitotädiksi mukaan, ainakin kerran viikkoon, en saa tästä pienestä söpöläisestä tarpeekseni, en edes silloin kun koliikki kipristää masua, vaipasta löytyy hajupommi ja itkua vähän tihrustetaan. Yleensä ottaen pikkuinen on todella rauhallinen ja nukkuu paljon, ja itkut ovat nopeasti ohi eivätkä ole sellaisia pitkään jatkuvia episodeja, ainakaan mitä itse olen ollut todistamassa.

Näin ennen Jussi aattoa, tuli käytyä lähimmän Prisman Oksassa testaamassa "artesaani pizzat" (á 7,90e grande-kokoinen pizza) ja olihan ne ihan jees, taikina oli hyvää mutta täytteitä suhteessa kokoon oli kyllä totuttua vähemmän. Antaisin vahvan 7,5 pojot tälle pizzalle, joka oli siis kinkkupizza. Parempi vaihtoehto kuin wokki, sitä tuli testattua ihan ensimmäisenä muutama kuukausi sitten, mutta omani ja poikkiksen annos oikein ui rasvassa, josta emme kummatkaan erityisemmin pitäneet.

Helsingissä tuli myös testailtua todella uutta suomalaista, Helsingistä lähtöisin olevaa, sovellusta nimeltä Crowst, joka tarjoaa yrityksille tilaisuuden tuoda omaa bisnestään esille, ja kuluttajille tilaisuuden hauskojen, lyhyiden missioiden suorittamisessa tutustua näihin bisneksiin ja ansaita näin lahjakortteja, jotka käyvät mm. S- ja K-kauppoihin (fyysiset lahjakortit), tai sitten erinäisiin nettikauppoihin kuten Fitnesstukku, Nelly.com, Zalando ja monta muuta. Missiot ovat joko GPS-pohjaisia ("mene tähän lokaatioon, koe, vastaa pariin kysymykseen, ota tarvittaessa kuva) tai paikasta riippumattomia missioita joissa vastaillaan vaikkapa kuluttajatottumuksiin, esimerkkinä kesäjäätelön ostotottumukset. Hauska app, joka laajenee koko ajan pääkaupunki seudulta myös muihin kaupunkeihin, kuten Tampereelle. Suosittelen!

>> Käy tutustumassa! https://play.google.com/store/apps/details?id=com.crowst.crowstapp

The English Episode

Hejsan!

Thats about it for my Swedish! :D Now, I decided to write an English post of its own of mostly the same subject: Nordic Cancer Survivor 2016 and the latest happenings, but as a now blog post that also has new content. I still have issues with my keyboard, I cant download the necessary keyboard layout modifications, so whilst its still easier to write in English, Im still missing apostrophes and such, so excuse me for my "flawed" English right now. Not that it would be perfect anyways.

So, a small recap about the Nordic Cancer Survivor 2016 meeting. In short: it was amazing! But too short, but that was partly due us Finns, we couldnt stay for the Ung Cancer festival that took place after our two official meeting days from Wednesday till Friday. Even though Sweden aint that far, though 2 planes or 1 plane + train ride is needed to get to Malmo specifically, due to my thyroid condition I did feel a little worn out with all the hectic days and all the new info, teambuilding, brainstorming and all. But still for the most part I felt as if "came home", you know the expression? You are with a group of different sort of people that they feel like your own people. They get shit, like in a deep shit kinda way. And theyre also fun!

What you need to know about Nordic Cancer Survivor meet in general: its originated from Finland from a some odd years back, and first it was just Finland and Sweden, but nowadays our ranks have grown and we include also Norway, Denmark and Iceland. As the name suggests, this is a meet with nordc countries working with young adult cancer patients (tho some kid involvement too, since some of the organizations include both minors and young adults), wanting to share experiences, come up with new ideas, work together, share goals and dreams. Last years meet in Denmark set the bar quite high, although I personally dont require that fancy hotels or such in order to take part in this kinda activity, of course I appreciate the heck out of it, but dont deem it compulsory. (coz we really had an awesome hotel: Clarion Hotel Malmo) I know it was been a some what of an worry with smaller countries organization wise how to "live up to the demands when its their turn", Finland being one of them. But were here to do good, not bask in a fancy hotel or costly activities. That being said, I thank Sweden for all the experiences they provided us!

I personally took a great liking to the Icelanders that came this year, social people, and this time we had more guys in general taking part on this meeting, cool! Next year its Icelands turn to host, and I so hope that Im on the team again, Im dying to visit Iceland and also get to see their system close up, such inspiring people and volunteers doing so much of the work! We are in a way very similar with Iceland, but IMHO theyre more active in a way that Finland should be too. Were still too scattered and "keeping to ourselves". Of course thats on our "wishlist" on what to change, bit by bit. Also, I joined Sylvas gang in one of their Instagram updaters! Im translating them also in English, so go ahead, follow us, you have no reason not to, right :) IG: sylva_ry1982

Lots of activities were also uploaded on my Snapchat (littlethings_7), yet I still have a whole lot of pics and videos on my phone that (still) havent sorted out. I did have an actual camera with me but since Im a terrible packer and packed in a hurry, I of course forgot the charger for it at home. But no worries, I have a 23mpx camera on my phone! All of the material though aint gonna come available to all, but Ill get em once Ive sorted it all. (read: I took a hella lot of pics and videos!)

Next week is gonna be my first time officially as an peer support person, were gonna visit Tays with another volunteer, so if youre a patient there next week 16.5. monday, or youre a loved one of someone there, if you wish us to come specifically visit you, tell the nurses and the message will go to our contact person. Or, you can also send me email (thelittlethingsblogi@hotmail.com).

Today was treatment day, if you recall it was postponed last time due to my new(ish) food allergy incident which ended up in going to the ER. It had nothing to do with Nivolumab although that was the first concern, but Ive had these episodes with fish, and now with asparagus, for so many times that I could write you a timed list of how everything goes down, every time.

Yesterday I had routine labs, though since nobody specifically told me NOT to take my thyroido medication before labs, it didnt occur to me in the morning mostly coz I was just so happy that I actually remembered to take it, Im terrible at remembering morning meds since I rarely have any. So, the results werent that on point due to this mistake but still, doctors get some sorta info about this too, and now it seems my thyroid is on overdrive instead of being laggy. Oh what fun... there really is no one right dosage, its all about finding the best. And for me finding the best is like finding a four leaf clover since nobody, not even me, has a clue most of the time what possible symptom is caused by what. So, Im tired and irritated, bloated, sweating, heart palpitations, greasy hair, the list is looooong. Some have been around for a long time, some shorter, not all caused by Nivo, some stronger due to it but try to comb it with a fine pick, nope, youd have to me a magician or something. Right now Im real tired of being the "pet project", even though my life sorta depends on it. Everybodys allowed to be totally worn sometimes, right.. needless to say, Im still very, very grateful to have received this med.

In the future Im gonna try to write an English summary, even a little one, but since Ive promised this before and then discontinued after awhile when the translation process starts to irritate me, I will promise to do my best with the wits end and free time that I have, if not on every post, then at least most. Lets start from there, shall we.

Its getting real late and Im feeling tired, so peace out for tonight!

Nordic Cancer Survivor 2016

Hejsan!

Siina olikin mun ruotsi. :D ja nain heti alkuun taytyy kertoa, etta mun oma kannettava on edelleen huollossa, joskin hyvalla tuurilla voin saada sen loppu viikosta jo takaisin, mutta nyt on poikkiksen kone kaytossa kun tama lahti reissuun, mutta valitettavasti on nappaimiston kanssa vahan ongelmia eika multa loydy oikeuksia tehda tarvittavia muutoksia siihen, seka poikkiksen kone on erittain modattu etten loyda edes joka asiaan pitavia vastauksia Mr. Googlen avulla. Eli ei ole aakkosia, mutta kaippa tama nainkin menee..!

Kotiuduttua tuli perjantaina myohaan illalla, ja on tullut vietettya suhteellisen loysa viikonloppu kun menoa, pitkia iltoja ja aikaisia aamuja Ruotsissa oli. Tosin ei nyt sillein ns. taviksen asteikolla varmaan kovin poikkeavaa, mutta mun vahan, enka ole aamuihminen ja tiedan nyt, etta osa mun puhdin loppumisesta johtuu kilpparista. Mutta suoriuduttiin kaikki siella joka tapauksessa hyvin oli vasytilaa tai ei! Ruotsalaiset olivat erittain tehokkaaseen kayttoon suunnitellut kaiken meidan ajan, vaikka tottakai ohessa oli vapaata seurustelua, ruokailua jne. Oikeastaan ohjelma vapautui enemman perjantai-iltapaivasta lahtien, jolloin alkoi Ung Cancer- festarit, joihin me suomalaiset ei valitettavasti otettu osaa, mutta on kuulemani ja nakemani mukaan ollut aika mahtava eventti! 

Mutta, mika Nordic Cancer Survivor- tapahtuma oikeasti on? Suomesta useampi vuosi sitten lahtoisin oleva konsepti, joka kasitti ensiksi vain Suomen ja Ruotsin, mutta on nyttemmin laajentunut kattamaan myos Norjan, Tanskan seka Islannin. Tarkoitus on nimensa mukaisesti pohjoismaiden valinen kumppanuus, ystavyys, kaikenlainen toiminta. Niin viime vuonna (Tanska) kuin tana vuonna tuli todella paljon hyvaa settia, etta mita jokainen jarjesto on viime vuoden aikana saavuttanut, mita on suunnitteilla, mita on haaveissa. Ja ennenkaikkea mita me kaikki haluttaisiin tehda yhdessa. Tuli myos tavattua taysin uusia naamoja mutta myos vanhoja tuttaviakin. Islannin vaki teki tana vuonna muhun henkilokohtaisesti suuren vaikutuksen porukkana, vaikka tosin kaikki osallistujat tana vuonna oli todella sosiaalisia keskenaan. Ja ensi vuonna olisi Islannin vuoro jarjestaa ko. miitti! Toivon mukaan, ehka jo mahdollisesti, olen ensi vuonnakin tiimissa mukana, joka sinne lahtee. Meita oli tana vuonna siis 3 henkea, joista yksi Sylvalla ihan kunnolla toissa, ja sitten me kaksi muuta vapaaehtoisia, tukihenkiloita etta sitten toinen viela nuorisotoimikunnasta, johon todennakoisesti itsekin olen pyrkimassa ihan lahitulevaisuudessa. 

Meilla oli tottakai suurena menestyksena esiteltavana Fuck Cancer -kampanja, ja se herattikin kovin kiinnostusta, varsinkin nain vahempi resurssisena maana jarjestettyna - esimerkiksi Suomen ja Ruotsin valisia mittakaavoja ei melkein voi edes verrata, heilla on niin paljon enemman resursseja kaytossa, ja viela toiminta on jaettu erikseen lasten ja nuorten aikuisten valilla, toisin kuin Suomessa talla hetkella mutta silti pitaisi kumpaankin riittaa vakea etta rahaa. Mutta, kylla me suomalaiset taalta ponnistellaan! 

Viikonlopun aikana myos ryhdyin, tai ennemminkin paadyin, myos Sylvan remmiin paivittamaan Instagram-tilia (sylva_ry1982) koska nyt mulla sattuu olemaan some hallussa, tykkaan kuvata niin puhelimella (23mpx kamera) seka ihan jarkkareilla, joskaan kumpaakaan jalkimmaista eli jarkkareita ei tullut reissulla kaytettya - toinen oli mukana mutta olin unohtanut laturijohdon kotiin, joten akku ihan finito. Tuli pakattua niin hirvealla kiirella, etta tallainen oleellinen asia jai sitten matkasta. 

Meidan menoa pystyi myos seuraamaan erityisesti mun Snapchat-tilin kautta (littlethings_7) mutta sinne ei tietenkaan ole tullut kaikkea pukattua, puhelin on taynna video- ja kuvamatskua jota en ole saanut purettua. Kaikki ei tosin tule yleiseen jakoon, tarvitsee tutkailla mita kaikkea sielta nyt loytynee :)

Ensi viikolla olisi tarkoitus vihdoin paasta virallisesti toimimaan vertaistukihenkilona, eli TAYSin Radiukseen matka kay. Jos taalta sattuu loytymaan nuoria aikuisia lukijoita  jotka ovat silloin Radiuksessa, maanantaina 16.5. noin puolen paivan jalkeen tai jos vaikka olet siella olevan potilaan laheinen, niin osastonhoitajille kannattaa vinkata toivetta, etta mina ja toinen tukkari tulisimme kaymaan. Meilla on yhteyshenkilo ainakin vuodeosastoille, joten viesti menee kylla perille jos meita tukkareita halutaan kaymaan. Mulle voi toki laittaa vaikka sahkopostiakin, (os. thelittlethingsblogi@hotmail.com), itse olen TAYSissa todennakoisesti jo aamusta omilla asioilla, ja sitten kahvilassa kupposella kuumaa, ennen virallista vierailuaikaa.

Nyt ei ehdi lataamaan ja laittelemaan kuvia reissusta, mutta Instasta ja Facesta loytyy niita jonkin verran, jos on hinku menna katselemaan!


// Prance yourself over here to read in English!

Hyppää mun matkaan!

Hoi, ruotsin matkaa voi seurata erityisesti
Instagramissa > littlethings_7. Läppäri lähti muutama päivä sitten huoltoon joten en ole täällä blogissa nyttemmin päivitellyt. Mutta tosiaan, Nordic Cancer Survivor 2016 alkaa tänä iltana!

// follow my trip to Sweden, the Nordic Cancer Survivor 2016 meet on snapchat littlethings_7 !!

Victoria's Secret

Kööpenhamissa ei tullut oikein shoppailtua, paitsi Rituals-merkiltä aivan ihanan täyteläistä whipped body creamia, näitä tuotteita ei saa Suomesta (kuin sitten tilaamalla ulkomailta) ja kun yksi meistä suomalaisista suunnisti Rituals-merkin osastolle, ja me muut perässä, sai tämä että todella ihana myyjä myytyä lähes meidät kaikki ostamaan sieltä jotain! :D Ja on ollut niin mahtavaa rasvaa että se on jo lähes käytetty, käytin jo Köpiksessä ja kun olen taas valohoidon tarpeessa, auttoi tämä rasva jotenkin mun kiukuttelevan ihon kanssa koska oli niin ihanan rasvaista, sekä todella hyvän tuoksuista, taivaallista suoraan sanottuna, freesiä, tulee mieleen metsä jossa kasvaa ihania kukkia, ja myös metsä sadekuuron jälkeen. Tässä onkin kirsikankukkaa ja riisimaitoa. Ja tähän ihonhoitosarjaan rakastunut kaveri kertoi, että tämä on lähellä The Body Shoppia mutta vielä parempi. Täytyy sanoa että vertaus on hyvä, vaikka toki The Body Shopilla taitaa olla kattavammasti kaikkea, kosmetiikkaa jne. Tämä 200ml pönikkä maksoi noin 14 euroa, ja todellakin sen arvoista tavaraa. Haluaisin tätä nyt heti lisää!

Victoria's Secret- myymälä löytyi Köpiksen lentokentältä, jonne suunnistin kun meidän lento oli tunnin myöhässä, ja oltiin muutenkin tultu ajoissa lentokentälle. En ole koskaan ennen ollut edes pienessä VS:än myymälässä, vain tilannut jälleenmyyjältä joten katsaus kaikkia tuoksuja, body mistejä, kosmetiikkaa sekä alusvaatteita, tarkemmin alushousuja, oli ihanaa. Koska en ole minkään röyhelörimpsujen suurin ystävä, ostin mukavalta tuntuvat puuvillapöksyt, tumman siniset joissa yläreunassa lukee Victoria's Secret ja takana sama isompana lomateemaisillä väreillä sekä palmun kuvilla. Olisin halunnut punaiset, joissa luki takalistossa "I'm With Cupid" mutta ne taisivat olla suositut koska M-kokoa ei ollut ollenkaan tarjolla. Pöksyt oli noin 14 euroa, ja koska olin käyttämässä viimeisiä kruunujani, joista halusin eroon, nappasin mukaan vielä alennuksessa olevan täyteläisen hienoisesti punaavan lip butterin Smooth Kiss- sarjaa, sävyssä All Mine, ja onkin ihanan rasvaista mutta ei kuitenkaan liian leviävää huulirasvaa, tämä oli noin 9 euroa.

Jos olisi ollut vielä jokunen kruunu lisää niin olisin varmaan tuonut body mist tuoksujakin mukana, mutta ei ollut joten nämä tuli otettua nyt tällä erää. 

Kööpenhamina osa 1 - Nordic Cancer Survivors 2015

Tanskan Kööpenhimasta on kotiuduttu - aika kului kuin siivillä, kuten yleensä kuluu kun on kokemassa jotain uutta ja jännää. Mutta tämä reissuhan ei ollut täysin mikään lomareissu, vaan siellä oli Sylva ry:sta edustamassa yhteensä 5 ihmistä, olin yksi heistä. Tänä vuonna me kaikki oltiin naispuoleisia, ja kaiken kaikkiaan porukka olis naisvoittoinen, osanottajia ollen Tanskasta, Norjasta, Islannista sekä Ruotsista.

Nordic Cancer Survivors -konsepti on alunperin Suomesta lähtöisin, ja ennen oli vain lapsena syövän sairastaneille suunnattu, joskin nyt konseptia ollaan laajentamassa käsittämään myös nuoret aikuiset, +18-vuotiaat siis, koska heille ei ole ollut edustusta juurikaan ja se on monessa Pohjoismaassa edelleen se hanke, jota kovasti yritetään saada jaloilleen sekä kehitellä. On todettava, että erityisesti Tanskassa ja Ruotsissa ollaan oltu menestyksekkäitä tämän suhteen, ja heiltä riittää paljon inspiraation sekä ideoiden lähdettä. Heilläkin on kuitenkin edelleen vaikka mitä tehtävää, suunnitelmia sekä unelmia, joista yksi on myös tämä ns. "Nordic Young Adults Cancer Alliance" -idea, tämä siis ei ole mikään virallinen nimitys tälle idealle, mutta sana kuvastaa sitä ajatusta jota kovasti pohdittiin yhdessä tulevaisuutta silmällä pitäen. 

Tanskalla oli paljon hienoa esiteltävää, ja suoraan sanottuna sitä tuli miettineeksi useamman kerran, että kuinka hienoa olisi että vastaavaa systeemiä, tukea, rahoitusta, konseptia olisi Suomessa, tai että mitäs jos sitä vain muuttaisi itse Tanskaan. Heillä on todella päästy jaloille väliinputoaja iässä sairastuneiden syöpäpotilaiden parissa, jotka eivät kuulu lastenosastolle mutta eivät myöskään ihan sinne "vanhojen" osastolle, joka toki tarkoittaa aikuisten syöpäosastoa, mutta ovat kovin yksin nuoren ikänsä vuoksi, esimerkiksi juurikin parikymppinen potilas, kuten itsekin olin sairastuessani, ei välttämättä löydä oikein yhteistä keskustelualustaa vaikkapa 50-vuotiaan kanssa, koska elämäntilanteet ovat erilaiset, vaikka olisi sama syöpäkin. Tottakai jotain yhteistä voi olla, mutta Tanskassakin oli kovin kyselty potilailta, että mikä on tärkeintä tässä sairastamisen aikana, hyvän hoidon ohessa, on oikeasti se että pääsee tapaamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia, niitä jotka ovat suurinpiirtein omaa ikäluokkaa. Itse myös allekirjoitan tämän, olisin sairaalavuosinani ollut vähemmän vihainen, yksinäinen, masentunut, jos olisin saanut viettää aikaa muiden ikäsopivien potilaiden kanssa. Heiltä löytyy Rigshospitaletista nuorille syöpäpotilaille oma hengailuhuone, jossa on keittiö, pelejä, pöytiä kuten kahvilassa ja siellä voi hengailla silloinkin kun on vaikka odottelemassa lääkärinvastaanottoa tai on muuten vain päiväkäynnillä, osastolla olemisen sijaan. Heiltä löytyy myös itse osastolta (aikaisempi löytyy sairaalan aulasta isolta käytävältä, ja on näin helpommin vaikkapa päiväpotilaiden käytettävissä) huone nuorille, josta löytyy sohvaa, pöytiä sekä iso telkku eri kanavineen (oikeasti siis hankittu kanavia, itsekin muistelen että sairaalassa ei juuri mitkään kanavat näkyneet, joten täällä on panostettu ihan kattavaan kanavalikoimaankin) sekä paljon eri pelejä pelikonsoleille. Ja nämä on nuorten vinkkien perusteella suunniteltu ja sisustettu, joten ne eivät ole yhtään sairaalamaisia. Myös osaston huoneita on uudelleen remontoitu näiden vinkkien avulla, että ne olisivat vähemmän.. no, masentavia ja sairaalamaisia, olisivat kodikkaampia ja miellyttävämpiä varsinkin jos joutuu viipymään pidempiä aikoja. Myös hieno ja kattava kuntoiluhuone löytyy tästä sairaalasta, jonkalaisesta olisin itsekin halunnut voida nauttia ollessani enemmän sairaalassa menneinä vuosina, koska pääsääntöisesti olin kuitenkin ihan hyvässä kunnossa mutta valitettavasti Tampereen Radiuksen RS2-osaston päivähuone sisältää muutaman useamman kymmenen vuoden vanhan ja jo ainakin osittain hajonneen, rupuisen kuntopyörän jotka eivät kyllä millään tapaa houkuttele. Ja verrattaen sisustusta, niin Rigshospitaletissa oli piristäviä värejä, ilman että ne olivat mitenkään häiritseviä, ja oli käytetty esimerkiksi koko seinän kokoista metsämaisemaa efektiseinänä tuolla kuntoiluhuoneessa, jossa myös 3 kertaa viikossa oli tiettyinä aikoina fysioterapeutti käytettävissä 2 tunnin ajan! Kuinka hienoa ja edistyksellistä! 

Huomautan tähän väliin, että kun kerron kokemuksiani ja havaintojani, niin kerron niistä ja varsinkin mielipiteeni ovat mun omia eivätkä välttämättä edusta Sylvan kantaa asioihin, sillä en ole (vielä) edes heidän koulutettu tukihenkilö. Mutta tottakai me suomalaiset ihasteltiin avoimesti, miten pitkälle Tanskassa on päästy monella saralla, vaikka heilläkin edelleen tekemistä riittää, ja moni asia on ainakin vielä aivan kaukainen ajatus, haave, täällä Suomessa. 

Tanskan nuorten aikuisten järjestön nimi on siis Ungkraeft, eli nuori syöpä. Meille kaikkea esittelemässä oli Tina Brændgaard Nissen, joka on aktiivisesti Kööpenhamissa toiminnassa mukana ja vetämässä, ja sen pään toimistossa töissä. Hänellä on itsellään myös kokemusta syövästä, mutta nykyään on terve, on perhe eli mies sekä kaksi nuorta lasta. Aivan ihana ihminen ja todella inspiroivaa työtä on aloittanut omatoimisesti tekemään, hän piti meteliä nuorten aikuisten puolesta yksinään ennenkuin tämä pyydettiin hommiin Tanskan syöpäjärjestön alaisuuteen. Toinen vetäjistä oli Iben Bogh Nielsen, joka oli Tinan kuvailun mukaan tämän "työvaimo", eli he työskentelevät yhdessä, Tinan ollen projektivetäjä ja Iben niinkuin PR-puolen vetäjä. Ungkraft on erittäin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, joka on tottakai osasyytä miksi heillä on lähtenyt hommat niin vetämään, koska he pitävät kirjaimellisesti meteliä itsestään, tärkeistä asioista. Heillä on myös jonkin verran poliittista vaikutusvaltaa, siinä mielessä että Tanskan Syöpäjärjestö on niin kasvanut, laaja että heidän tapetille nostamat asiat saavat näkyvyyttä, ja myös kiinnostavat ja saavat huomiota poliittisilta tahoilta.

Tässä on vain pintaraapaisu tästä kaikesta, yritän kirjoittaa tästä kaikesta vähän osissa, ja jakaen aihealueita, eli esimerkiksi nyt en käsittele vaikka mitä ravintoloita tai shoppailukatuja suosittelisin, vaan nyt avasin vähän, mitä tämä Nordic Cancer Survivors 2015 -tapahtuma käsitti, miksi sinne tänäkin vuonna Sylvasta lähdettiin ja toivottavasti edelleen lähdetään vastaisuudessakin. 

Copenhagen

Instaa ja blogin facea kannattaa seurata nyt kun olen täällä kööpenhaminassa Nordic Cancer Survivors 2015 -tapahtumassa - ohjelmaa riittää joten pidempi postailu on ainakin nyt pannassa :D hyvää juhannusta!

Nessa Goes Helsinki Edition... Gaziollion

Tämä plikka lähtee taas tien päälle, huomenna kohti Stadia, Lillan huomaan jonne on on pitänyt olla jo muutama viikko mennä, mutta on ollut estettä jos minkämoista, mutta huomenna hyppään bussiin ja suuntaan Stadiin. Äänikin on parantunut sen verran että voidaan höpistä tyttöjen juttuja. Ja vähän juhlistaa mun vanhentumistanuorentumista. Eipä mulla ihmeitä oikeastaan tässä, yritän saada pakatuksi mutta.... no, toimin parhaiten paineen alla eli todennäköisesti saan sen tehtyä huomenna tuntia ennen kuin pitää olla bussissa :D

Tein ruokaa. Nam nam, vatsa kiittää kun palasi takaisin omaan ruokavalioon, vaikka meitä Espoossa hyvin ruokittiinkin. Mulle ei näköjään sovi pasta tai peruna ainakaan joka päivä syötynä, duly noted.

Hankin nilkkapainot lenkkejä ja kotireenausta varten, koska... no, miksi ei, ja en mä tästä ainakaan enää nuorene :D Polvet on vihdoin taas paremmassa kuosissa eikä edes nilkkapainojen kanssa rupea jomottamaan ylämäkeä kömpiessä!

Reissuun pitää lähteä hyvillä kynsillä. Erittäin lyhyet versiot mutta siistit, ja ah niin mun väriset. Couldn't be happier.

Se pakkaaminen... oon päässyt joka niin pitkälle, että oon valikoinut alusvaatteita että mukaan puuroa. Hyvä plääni.. :'D

Hel Sin City, looking pretty, are u with me

Kesäaika!
Aurinko pilkahtelee ihan pienesti jos sattuu olemaan sopivassa kohdassa jonkin pienen pilvirepeämän hoodeilla. Kesä, tulisitko jo?


Tämä random sunnuntaipostaus on omistettu Stadissa ravaamiselle, jota tulen harrastamaan enemmänkin - miniloma vaihtaa maisemia edes päiväksi, mielellään tietysti useammaksi. Ja siellä on Starbucks. Tässä asiassa olen lammas joka menee muun jengin mukana - on vaan niin hyvää! Ja yleensä hyvää palvelua, paitsi viimeksi 26.3. aamupäivästä kun siellä kipaisin, kassalla oli aikas törkeän tyly nuori tyttö vuorossa. Paha päivä, kenties, en tiedä mutta tuli ikävä sitä mahtavaa miespuolista työntekijää, jonka olen useamman kerran aikaisemmin ko. kahvilassa saanut asiakaspalvelijakseni, nimi on Jukka tai Jussi (selvitän tämän vielä!), aivan huippu!

Jos ei ole tullut kokeiltua, niin uudehko Maple Syrup Macchiato, eli macchiato kera vaahterasiirapin, on aivan taivaallista. Olen ex-kahvin-semivihaaja, vaikka nyt jo parisen vuotta kahvia enemmän tai vähemmän juonut, mutta erikoiskahvit on edelleen se mun juttu ja tällaiset herkut erityisesti. (en edelleenkään juo tavallista pannukahvia, ellei ole jostain syystä todella pakko, hyi hyi) Kokeilkaa, te onnekkaat, jotka voitte vierailla Starbucksissa kun mieli tekee!

Vasemmalla onpi mun venti-kokoinen maple syrup macchiato, ja oikealla maukas raspberry yoghurt eli vadelma jogurttia, vähän kermaista. En ole jogurtin ystävä mutta tää on kyllä aikas hyvää, kaikki on mulle kiiltävän uutukaista kun Tampereella ei Starbucksia ole, joten pakko kokeilla pikkunälän iskiessä.

Forumissa oli Henkan re-open viikonloppu mun sattuessa sinne pari viikkoa aikaisemmin, ja siellä oli näitä mun suosikkifarkkuja 30% alessa, heti nappasin 2 paria messiin sen ihmeemmin miettimättä. Kahdelle parille tuli sitten hintaa 70e, täyshintaisena olisi tullut 100e, ja bonuksena yli 50e ostoksista -10 euroa, joten 2 paria farkkuja 60e. Ja nää on TÄYDELLISET. Multa ei löydy läheskää niin mahtavia belfie-kuvia näistä kuin Health's Kitchenin Pauliinalta, joten joudutte ainakin toistaiseksi tyytymään mun verbaaliseen ylistykseen näistä :D 

// ENGLISH

Summertime! 

Sun shines for a second or two, if you're on a lucky spot under the stuffy cloud mass that rules Finland at the moment. Oh dearest summer, would you arrive already?

This random Sunday post is dedicated to my time in Helsinki City, been there lately more than usually but will continue to do so for so many reasons, it's like a minivacation, even for just a day but preferably for more than one. Love it there. And love Starbucks as you can see from all the pics. Usually the service is very good too, but last Thursday around midday there was a very rude young girl as the cashier. Bad day or what, dunno, but that was harsh. I miss the awesome employee called Jukka or Jussi (will investigate and confirm this!) that's been such a wonderful and pleasant salesman! Points to you dude.  I really recommend the new-ish maple syrup macchiato, just can't get enough of it. I used to be a sort of coffee hater, and still don't drink regular coffee, I like lattes and other "fancy coffees" and this one's super yummy. Since Tampere is still deprived of a Starbucks of its' own, everything is new and shiny to me, so tried out the Starbucks raspberry yoghurt too, so good even though I'm not a yoghurt friend much!

Also did some jean shopping, since I happened to be visiting HKI on Forum's H&M re-opening weekend, and my favorite jean model had 30% discount - straight away grabbed 2 pairs, so I got them for 70 euros, but as a bonus discount for purchases over 50 euros -10 euros off the prize, so two jeans for 60 euros. Can't complain, and these jeans just fit so PERFECTLY. Check out the awesome belfies by Pauliina at Health's Kitchen ;) (link in the Finnish text)

So, Helsinki covered. More to come, especially during the summer! ;)

The Tenerife Post

Kohta ruokaa mahaan, muiden suomalaisten seassa Pipo Cafessa!

Pipo Cafe tarjoaa vaikka mitä, mutta ei tällä kertaa otettu tapaseja, vaikka ne olisi saanut koota itse

Pipossa sai kunnon kotitekoisia hamppareita - ei niitä jotka ovat vähintään puolieineksiä; sulatetaan vain pakastimesta vaan täällä ruokaa tehtiin oikein alusta loppuun, ja kun oli HYVÄÄ! Omatekoinen coleslaw (kuvassa tuossa kipossa) oli superherkullista!

Randomkuva hotellilta, siellä oli paljon kauniita kukkaistutuksia

Tämä oli se loma, jolla opettelin juomaan kaljaa! Tosin erittäin vaaleata, kuten Heineken tai vaikka Sol, suomalaiset peruskaljat ei todellakaan mene alas :D

Rannalla yöaikaan - valitettavasti huonon valon puutteen vuoksi moni sieltä otettu kuva jäi aika huonoksi, mutta jopa yöaikaan tuolla rannalla oli kaunista ja ihana vain kävellä ja katsella merta

Monissa Playa de Las Americasin ulkoilmaravintoloissa oli ilta-aikaan tällaisia hienoja lyhtyjä useampikin kappale, jotka hohkasivat sopivan verran lämpöä - vaikka ei me suomalaiset paleltu vaikka asteita oli "vain" +18 ;)

Taivas näyttää tässä kuvassa vähän synkältä, mutta oikeasti oli ihan hyvä ilma, ja varsinkin sellainen jona on hyvä lähteä shoppailemaan kun ei ollut täyspaistetta, jolloin pitäisi tottakai olla palvomassa arskaa altaalla tai rannalla ;)

Kuinka iloisia me oltiinkaan kun löydettiin Bershka! Mulla on edelleen esittelemättä sieltä tehdyt ostokset, niitäkin luvassa kun saan vain aikaiseksi! Meidän tuolla käydessä käynnissä oli aivan älyttömät alet, paljon ihmisvilinää!

Laukkuja ja läppärisuojia riitti, ja tää oli jotenkin söpö mutta en kuitenkaan ostanut, mutta kuva oli pakko napata

Meidän parvekkeelta näkymä altaalle päin - meidän parvekkeelle paistoi koko päivän aurinko, siellä oli kiva syödä aamupala kun aurinko saapui tervehtimään!

Näkymä altaalle - oli rauhallista, enemmistö oli senioreita, mutta eipä se haitannut, allasalueella oli todellakin seesteistä sen ansiosta :)

Altaalla selfien ottoa - mustelman näköinen läntti tuossa oikealla on vanha näyteenottoarpi, joka on jostain syystä vain tuossa valossa korostunut, ei oikeasti ole noin selvän tai mustelmaisen näköinen!

Oikein onnellinen virnistys kun ollaan illallisella Tito'sissa josta tuli meidän kantispaikka, niillä oli myös aivan TAIVAALLISEN hyviä pizzoja, ja todella ystävällinen ja symppis henkilökunta, suosittelen tätä paikkaa ehdottomasti, menulta löytyy vaikka mitä sopivaan hintaan ja palvelu on mitä parhainta!

Löydettiin toki tiemme myös Playa de Las Americasin yöelämään, baarikatu on aivan ko. paikan rannan vieressä, ja sielläkin riitti menoa ja vilskettä erityisesti viikonloppuna

Jotain "herkkää ja taiteellista wannabe posetusta" ;)

Nimensä mukaan oikein chillipaikka, sellainen seurustelubaari, musa ei liian kovalla ja sieltä löytyi kunnon pehmustettuja penkkejä ja sohvia, ja hintatasoltaan edullinen, ja paikan omistaja oli usein paikalla ja tuli tervehtimään joka kerta - ja parina iltana viikossa siellä on myös livelaulaja esiintymässä, jolle voi esittää laulutoiveita, oli muuten todella hyvä ääninen ja esiintyjä, jota jäätiin koko illaksi kuuntelemaan, tunnelma oli aivan katossa koko baarissa (tämä kuva napattu ennen puolta yötä, mutta sen jälkeen rupesi paikka täyttymään)!

Palmuja.. mun ainainen viehtymys niihin ♥

Auringonlasku rantakadulla, niin kaunis

Greek Corner -nimisessä paikassa, jota voin myös suositella, ok hintainen ja ruoka on herkullista, alla mun tilaama perinteinen "Greek Platter"

Oli niin hyvää että katosi ennätysvauhtia lautaselta, paljoa pöytäkeskusteluakaan ollut kun me kummatkin, saman aterian tilanneena, ahmittiin näitä herkkuja naamaan :D

Valitettavasti aika lähteä takaisin kohti koto-Suomea..