Terveyspäivitys

Viime viikolla jätettiin ensimmäistä kertaa Nivolumab-hoito väliin. KÄÄK. No ei vaan, ei mitään kamalaa.

HUOM! Blogissa suoritetaan ulkoasun vaihdosta 9.2. lähtien, pahoittelut mahdollisesta sekavuudesta!

Tuon viikon maanantain käydyissä labroissa oli tapahtunut jotain mokailua tai häikkää, vaikea tietää, mutta kalium-arvo oli kuitenkin alhainen, jonka vuoksi tiistaiaamuna, eli lääkepäivänä, soitettiin mun osastolta että mikäs on olo, verikokeissa tällainen. No, mulla oli sydämellä mun tiuhempaan pompotteleva sydän ja hikoilu, josta sitten kerroin joskaan en tiennyt mihin sitä tarkalleen pitäisi yhdistää, mutta siitä oli pikkuhiljaa alkanut tulla jokapäiväistä ja kamalasti pompotteleva sydän kontekstista huolimatta alkoi olla aika raskasta. Joten, uudet verikokeet, lääkärille juttelemaan (ei ollut siis varattuna aikaa kun ei siellä tarvi käydä joka kerta kun saan lääkettä 2vk välein, mutta mut otettiin sitten muun potilasjonon sopivassa välissä pikaiselle rupattelulle), ja verikokeiden tulosten tullessa kalium olikin aivan normaali, kuten muutekin veriarvot, ja sydänfilmi että vielä tuplavarmistuksena keuhkojen röntgen, kaikki olivat kunnossa.

Mun oireiden valossa tulee mieleen esim. kilpirauhasen toimintaan liittyvät häiriöt mutta tämän arvot ovat viitearvoissa edelleen, vaikka elävätkin jonkin verran. Ja lääkäri mainitsi jonkun muun elimen, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista enkä tiedä missä sijaitsee ja mitä tarkalleen tekee, joka voisi myös vaikuttaa, mutta loppu huomio on kuitenkin se, että Nivolumab biologisena lääkkeenä voi vaikuttaa todella moneen asiaan. Joten, päädyimme sitten kokeilemaan beetasalpaajia. Mullahan on välillä verenpaine alakanttiin ja esiintyy ylös noustessa huimausta muutaman sekunnin ajan, mutta beetasalpaajista ei ole vintin pimenemistä esiintynyt, ja nappulat ovat toimineetkin, tykyttely on selkeästi vähentynyt. Nyttemmin tykyttely on vähentynyt viikko tasolla vaikken ottaisikaan joka päivä beetasalpaajaa. (mulla on siis vähän kohonnut lepopulssi ollut sitten vasemman keuhkon poiston, ja aina olen sydämen tykytykset tuntenut ehkä poikkeuksellisen selvästi, jos tykyttelee kamalasti, tätä esiintyi ennen harvoin silloin tällöin eikä haitannut arkea ja menemistä aikaisemmin) Edelleen kyllä hikoiluttaa jopa välillä spontaanisti tai todella herkästi, mutta tilannetta seurataan tarkkaan, joten jos se vaikka onkin esim. tuo kilppari, jos arvot alkavat heittämään, niin sitten tilanne korjataan niiden uusien tietojen valossa. Tykyttely voi tietysti myös olla psyykkinen juttu, osittain sen ohella että mulla on valmiiksi vähän kohonnut pulssi yksi keuhkoisuuden vuoksi, mutta sen spontaani tykyttely johon esim. herää aamulla, on aika hassua. 

Mutta, parempaan suuntaan kuitenkin, pienellä annoksella lyhytvaikutteista beetasalpaajaa jos siltä tuntuu. Mulle määrättiin Propral 10mg, ½-3 tablettia 1-3krt/pv tarpeen mukaan. Mun tarve on ollut ½ per tykyttely tähän mennessä, yhtenä päivänä piti ottaa kahteen eri otteeseen puolikas tabletti, niin rintakehän rimpuilu rauhoittui. 

Lääke jätettiin siis välistä ihan senkin vuoksi että meni aikalailla aikaa näiden uusien verikokeiden ja röntgenin kanssa, ja kun ei tiedetä tarkkaa syytä tykyttelylle ja kuitenkin mun tautitilanne on kurissa (ensi viikolla vuosipäivä!) niin yhden kerran väliin jättäminen ei haittaa. Ensi viikolla on sitten taas rutiinisti lääkepäivä ja aika lääkärillekin, ja tietysti kattavat verikokeet. 

Tänään sen sijaan on gyne, noin puoli vuotta siitä kun hormonikierukka laitettiin, ja menen tarkistuttamaan sen että paikoillaan on, ja papa samassa. En todellakaan ole innoissani kun se aina niin epämukavaa on, ja mulle tulee välillä se "lämäys reisille" -tunne, jonka gyne on selittänyt olevan joillain naisilla reaktio kun käy gynellä ja napsastaan pihdeillä otteeseen että saadaan vaikkapa juuri se papa-koe otettua - se on siis intensiivistä reisien särkyä, joka on ainakin mulla todella vastustuskykyinen kovemmallekin kipulääkitykselle ja se melkein vie kävelykyvyn muutamaksi tunniksi kun vaan särkee niin kovaa ja paineella. Tätä mulla on ennen esiintynyt välillä lievemmässä, välillä juuri tällaisena menkkojenkin yhteydessä. Nykyään mulla ei ole menkkoja kiitos hormonikierukan, olen ollut todella tyytyväinen sen ottoon!

Nyt vähän kuontaloa laittamaan, tässä tämän hetkiset terveyteen liittyvät päivitykset, yritän palata blogin pariin vähän ripeämmin.. :)

>> Joko olet käynyt #FuckCancer -kampanjan sivuilla? Siellä myös video jota olin mukana kuvaamassa viime vuoden lopulla!

Next Day I'm Your Supergirl

Kiss kiss, gonna tell you right now

I make it sweet on the lips, I simply knock you out

Shut up, I don't care what you say

Cause when we're both in the ring, you're gonna like it my way

Uutisia täällä ollaan jo varmasti odoteltu, ne jotka tiesivät että olin jo aikaiseen aamuun ollut siellä lääkärissä. Sen jälkeen on ollut niin kamalasti muka tekemistä ettei tänne ole ehtinyt, ja tuli myös puhuttua vielä asiat ihan loppuun lääkärin kanssa puhelimessa koskien sädehoitoa. Mutta, aloitanpa alusta.

Ensinnäkin, nyt oli aika mun omalääkärille, se oli varmistettu juttu josta olen enemmän kuin onnellinen. Mua on tavannut välillä pari muutakin lääkäriä, ja pidän heistä, mutta omalääkärille joka on aivan perillä kaikesta, no, sille on vain aina tottakai paras mennä. Olin kevyesti meikattu ja ripsetön (omasta mielestäni saa mut näyttämään väsyneemmältä :P), enkä eilisiltana ollut jaksanut raahautua suihkuun mutta siisti kuitenkin. Lääkäri kysyi, että miten nyt sitten voit, ja tällä viittasi siihen kohonneeseen cerppiin, johon sitten selostin kaiken mitä täälläkin olen selostanut; vässäämistä, vähän vilua, ei kuitenkaan kuumetta tai yskää. Lääkäri avasi mun uusimmat kuvaukset ruudulle ja meni niitä mun katsoessa samalla läpi, sekä luki vielä uudestaan niiden lausunnon läpi, ja sieltä paljastui että tätä tilannetta arvellaan lieväksi reaktioksi mun edellisestä sädehoidosta, jota annettin tuohon mun ainokaiseen keuhkoon ensimmäisen kerran ikinä jonkin aikaa sitten. Ja siihen päälle pienoista flunssanpoikasta joka ei ole päässyt juuri riehumaan, eikä nyt pääsekään koska koko tilanteen huomioiden, olen nyt antibioottikuurilla, Avelox 400mg:tä menee 7 päivän ajan. Tuttu lääke, mulla yleensä on joko Kefexiä, Aveloxia tai Tavanicia, näin nimiä muistellen, jotain laajakirjoisia antibiootteja ovat, mä kun olen allerginen penillisiinille.

Kuvauksissa näkyi ettei tuo kylki sillein erityisen oleellisesti ole kasvanut, siis siellä on toki toimintaa mutta niinhän siellä on oikeastaan koko ajan ollut, nyt se vaan on tuollain enemmän ulospäin työntyvä, ja mun hermo tai hermot ovat valitettavasti jossain siellä ärsyyntyneitä, jonka vuoksi se säteilee vasempaan käteen aina. MUTTA, mitä iltapäivällä puhuin lääkärin kanssa, istuskellessani kahvilassa bestiksen kanssa, että sädehoidon puolelta on näytetty vihreätä valoa! MUTTA sitä ei ehditä antaa ennen mun matkaa (damn) vaan sen jälkeen JA sieltä oli erikseen pyydetty kertomaan, että sitten saattaa aiheuttaa jälkijunassa lisää arpikudosta, joka kiristää, ja jota mulla nytkin on tuossa kyljessä, sekä vielä kylkiluiden väliset hermot saattaa tykätä kyttyrää, jolloin sitten voi tulla niitä hermokipuja lisää. Mutta, mut on nytkin matkaa varten ladattu jos jonkinmoisella reseptillä, että aivan varmasti on kaikkea mahdollista mukaan, mitä nyt jo melkein jossain "extreme" tapauksessa saattaisi tarvita - oikeasti voisi sanoa että tarvitsen hädin tuskin sitä 1/3 lääkkeistä, josta taisinkin jossain aikaisemmassa postauksessa mainita.

Muut kasvaimet eivät ole puuhailleet mitään omiansa, ovat siis kutakuinkin entisellänsä, joten niistä ei tarvitse huolestua. Mun hermokipu+kipukynnyksen nosto lääkitys, eli Lyrica+Triptyl ovat ruvenneet oikeasti toimimaan ja mä pärjään näin päiväsaikaan useita tunteja vailla mitään lääkkeitä, otin aamulääkkeet noin klo 8 tänä aamuna, ja nyt vasta illalla vähän klo 18 jälkeen tuntui tarvetta ottaa vähän jotain, niskaa ja selkää jumittaa, ja  vasen käsi on vähän niinkuin "väsynyt", ei kuitenkaan särkemiseen asti ole päässyt. Eli hienoa!!

Olin aivan mielettömän hyvällä fiiliksellä siis tämän lääkärin jälkeen, josta kipaisin alakertaan Radiuksen labraan otattamaan taas verikokeet, ja olipa kuulkaa tulehdusarvo laskenut eilisen 119:sta 91:een! Eli jo itselläänkin tulossa alaspäin, joten aivan varmasti musta kukistetaan kaikki mahdolliset pöpöt pois ja keuhkoreaktiota saadaan hillittyä - mulle olisi tyrkätty myös Prednisonia eli kortisonia joka tottakai vaikuttaisi keuhkoreaktioon jo melkeinpä vuorokauden kuluessa, mutta koska se vie multa yöunet ja tekee mahan kipeäksi 24/7, niin en sitä sitten ottanut eikä se siis todellakaan olisi ollut pakollinenkaan, lääkärini tietää mitä se mulle aiheuttaa, joten sitä annettaisiin sitten aivan todella, siis TODELLA, pakon edessä jota tämä tilanne ei ole lainkaan. Pärjään hyvin ilmankin.

Iltapäivällä olin siis tosiaan tutustumassa aika uuteen kahvilaan Tampereen ydinkeskustassa, Pella's Cafessa, jossa kävi oikein hulina, asiakkaita tuli ja meni, lähestulkoon koko ajan oli kaikki pöydät varattuja joten se näyttää olevan suosittu paikka tulla salaattilounaalle (11-14), tai pienelle suolaiselle tai makealle, ja hyvälle kahville. Osaatte ehkä arvata minkä kahvin mä otin.. :DDD

Oikealta; otin kinkku-aurajuustoleipäsen, jonka kera tuli vähän salaattiakin jossa oli kirsikkatomaatteja mutta niistä innoissani ehdin ne jo vetäistä nassuun ennen kuvaa ;), sitten pala suklaakakkua kera kermavaahdon ja kirsikkana tottakai mun rakastama vanilja latte, oikein bueno!

Kipaistiin myös bestiksen kanssa Sokokselle samoilemaan, mun täytyi ostaa koirille niiden lempilihaherkkua, kun nämä ovat viime päivinä nirsoilleet kun olen tarjoillut pelkkiä nappuloita, hemmotellut höpöt... ;D Ja hemmottelin vähän itseänikin kun Sokoksella ne hullut alet ovat edelleen meneillään ja mä hemmotteluni olin ehdottomasti ansainnut!

Lancomen aivan ihanan ihon pehmeäksi tekevää rasvaista rasvaa La Rose Body Lotion 350ml, jossa on käytetty ruusu-uutetta; mä en tykkää ruusuveden tuoksusta, joten metsästin myyjän joka antoi mulle saman sarjan tuotetta nuuhkittavaksi, kun tästä nimenomaisesta ei ollut testeriä - ei tuoksu sille, minkä mä myöntäisin perinteiseksi ruusuveden tuoksuksi, vaan enemmin sellainen oikein hennon kukkainen, ruusu kyllä mutta jotenkin aivan omanlaisensa, oikein kiva tuoksu siis. Sitten Rimmeliltä 60 Seconds 853 Pillow Talk -kynsilakan, joka on tollainen ihanan sinisen unelman värinen, ei ihan baby blue vaan inasen tummempi, jännä - pitää kyllä saada levitettyä todella tasaiseksi kynnelle, koska tossa värissä töppäilyt pinnassa näkyy taatusti herkästi.

I'm feeling good, a good day, my fellow readers ♥

From good feels to chills

Pääsin eilen sinne salille, kuten olin niin kovasti halunnut, maanantaina kun niin kremppasi tuo vasen käsi että se jäi väliin, ja sitä kovasti harmittelin. Eilen sitten sain tehtyä kunnon jalkatreenin ja olin aivan mahtavalla fiiliksellä sen jälkeen, vaikka jalat olikin ihan kuin vastasyntyneellä varsalla - kävelin ehkä vähän hassusti :D Oli treeni mennyt perille. Mutta... joskus myöhäiseen iltapäivään sitten alkoi aivan kamala väsy sekä vilu, mutta pistin sen vain sen piikkiin, että olin käynyt salilla ja vaikka olin tankannut itseäni sopivalla ruualla, niin ehkä en sitten tarpeeksi. Illalla sammahdin sänkyyn pariksi tunniksi vaikkei todellakaan ollut aikomus nukkua.. enkä yleensä pysty/halua nukkumaan päiväsaikaan. Herätessä oli kyllä jo parempi olo, olin nukahtanut kauhea kasa vaatteita päällä ja vielä huppu päässä. Iltapalan ja muiden iltapuuhastelujen jälkeen meninkin sitten ihan oikeasti nukkumaan, mutta nukkuminen väärään vuorokauden aikaan kostautui, koska heräsinkin jo sitten siinä klo 5 paikkeilla enkä saanut enää kunnon unta, herätyskellokin oli soittamassa vasta 8.50.

No, enpä ajatellut eilisestä sen kummempia, aamulla oli normaali, hyvä olo ja talsin valohoitoon rivakasti ja sen jälkeen kävin vielä labrassakin. Ja annoin taas periksi mun paheelle, eli hain Radiuksen kahvilasta vanilja laten mukaan. NAM.

Labrassa otettiin nyt vain tulehdusarvo, jonka sitten sain tekstarilla puhelimeen ja se olikin jo tuplaantunut viimeisestä arvosta, joka oli otettu alle viikko sitten (eli nyt 119)! WOOT. Ajattelin että enhän mä kipeä ole, vähän nenä tukossa niinkuin aina kun on tälläinen krooninen nuha, ollut ihan penskasta asti. Kokkailin ruokaa eikä tänään ollut ohjelmassa mitään liikunnallista, kuten salia, vain hyötyliikuntaa. Katos vaan kun saapui kunnon iltapäivä, jossain kello 15 paikkeilla alkoi taas yhtäkkiä aivan väsyä ja tulla mystinen vilu... ja kun cerppi on noin pompsahtanut, niin kai mua sitten kuitenkin jokin vaivaa kun yrittää niin fletkumadoksi vetää. VOI HELV.........

Onneksi on lääkäri huomenaamulla, tutkaillaan tuota arvoa ja arvioidaan mun oloa. Ja tietenkin katsotaan ne tulokset niistä kuvauksista, mitäpä tuolla kyljessä näkyy.. ja voiko sinne antaa enää hitustakaan sädehoitoa. Jännän äärellä ollaan huomenna... osa cerpista voi tottakai olla johtuen tästä mun kyljestä ja sen toiminnasta.

Mä kääriydyn nyt vilttiin ja jos en nukahda, niin katselen jotain kivaa Netflixistä. Että näin.

Epämääräistä nousua

Tänään hilpaisin labrakäynnillä - silmät sikkurassa koska olen lähes kokonaan valvonut viime yön. Kättä taas särki eikä minkään unilääkkeen mahti saanut mua nukahtamaan, koska murehdin niin paljon että mitä hittoa tälle oikeasti voidaan enää tehdä. Aika karmea yö, olen joskus 6 maissa nukahtanut levottomaan uneen muutamaksi tunniksi. Herätessä tuntui siltä kuin olisin vähintään promillen humalassa.

Labroissa näkyi seuraavaa / edelliset verikokeet 12.12.14 punaisella (suluissa viitearvo):

B-Leuk 7,9 / 6,4 (3,4-8,2)
B-Hb 118 / 119 (naiset 125-160)
B-Trom 371 / 323 (150-400)
P-ALAT 14 / 20 (naiset 10-45)
P-CRP 56,4 / 21,9 (0-10, joskin mulle "ok" on n. 20-60)

Tulehdusarvo on siis nousussa vaikkakaan ei mulle mitenkään hälyyttävä lukema, mutta onpa kuitenkin. Nenu on vähän vuotavan sorttinen mutta en ole kuitenkaan flunssainen, enemmän sellainen vähän allerginen olo, en tiedä mistä johtuu. Leukosyytit ovat kuitenkin myös vähän nousseet joten jotain bakteeriperäistä voi olla meneillään, joka voi olla myös tästä mun kyljen aktiviteeteista johtuvaa. P-ALAT periaatteessa yleisesti ottaen kertoo maksan voinnista, sitä mittaillaan syöpispuolella mm. jos saa sytostaattihoitoja tai joutuu syömään paljon (kipu)lääkkeitä. Mun maksa on kaikki nämä vuodet jaksanut puksuttaa hyvillä arvoilla, jotain hyvää!

En jaksa odottaa että keskiviikkona pääsen lääkäriin purkamaan mieltäni, näyttämään kylkeä, pyytämään moneen kysymykseen vastauksia (tai että edes ne laitetaan ylös ja kysymykset esitetään vielä viisaammille), pyytämään jotain uutta nukkumiseen kun tämä touhu alkaa meneen niin naurettavaksi. Huoh. Nyt menen pakertamaan takaisin käännöstyön pariin, jostain mulle mystisestä syystä olen sen suhteen on fire tänä iltana.

Tällä viikolla: focus on me

Tämän viikon rutiinia: paluu salille, uuteen saliin tutustumista, kotiin kokkailemaan (kyllä se tumma riisi on jees ja kasviksia uunissa, pitää vaan jaksaa!), sitten kurkkailla vähän englanninjuttuja, uu; tiistaina oli viimeisen Hobitin ensi-ilta!, taas salia, salia, nyt jo jaksaa vähän enemmän!, koti-ilta perjantaina semiärtyneenä sillä kaupoilta löytyy tällä hetkellä vain tosi halvan näköisiä rytkyjä joita yritetään myydä "jouluisina/juhlavina vaatteina" *insert angry face*. Tänään olisi siis tarvetta ja olen vieläkin vailla vaatetta, etsimään siis.... niin ja kävin eilen verikokeissakin, ja arvot ovat vallan hyvät (leukkarit 6.4, hemppari 119, trompparit 323, alat 20 ja cerppi 21.9 !!! wuhuu, onpa cerppi alhainen!)

Arki on siis lähinnä ollut tällä viikolla oman hyvinvoinnin vaalimista: ruokavaliosta (tosin aloittanut jo muutama vk aikaisemmin) maitotuotteiden vähentäminen jos se auttaisi toistaiseksi vähän epäloogiseen turvotteluun (mun ja siskon mahat ovat lähes identtiset ihan pieniä eroja lukuunottamatta, ja tämä ei pysty sietämään laktoosia - mä kyllä, siis ilman mitään suurempia kipuja, mutta kyllä tää masu jopa mun masuks on ollut viime aikoina kummallinen, joten kokeillaan!), mulle sopivien kasvisten lisääminen ruokiin kun on taas lipsunut tai jäänyt "laiskuutta" (huonoin syy ikinä), missio nukkua yöt paremmin (check! Orion Pharman Melatoniini Orion 1mg, suussa sulava tabletti, tuntuu nopeuttavan unensaantia! tenoxin lisänä siis), toinen missio pärjätä paremmin tämän selän kanssa - se tykkää erityisesti soutulaitteesta, joten tätä lisää ja vähemmän panadolia viikkotasolla!

Mun herkkä päänahka taas ärtyili tuossa alkuviikosta mutta kokeillessani netista usein heitettyä vinkkiä, eli oliviiöljyä hieroa päänahkaan yöksi, on tämäkin ongelma selvästi helpottanut, tätä siis myös jatkossa! Eikä tarvinnut edes apteekkiin lähteä. Muuten iho on ehkä vähän herkempi, kosketusherkkä siis, ihottumaa ei ole, luulen sen johtuvan siitä että valohoitoa on vähennetty vain kertaan viikossa ja se on kiikun kaakun, onko se tarpeeksi. Mutta toistaiseksi vielä ok, pitää vain tunnollisesti rasvata, käyttää tarvittaessa Ataraxia joka on mulla aika toimiva ja nopea helpotus mun kosketusherkkyyteen/kutinaan ja tietenkin olla raapimatta itseään liikaa, se vain innostaa. Tietty jos herkkyys pahenee tai rupeaa tulemaan ihan ihottumaa, niin sitten palataan kahteen kertaan per viikko. Silmien ympärysiho ei saa valoa, tietenkään, kun silloin laitetaan ns. uimalasit päähän silmiä suojaamaan, ja mä sainkin useamman viikon taistella punoittavan ja hilseilevän silmänympärysihon kanssa... (yksi syy, miksi sitä ripsivideota ei ole tullut :/) mutta nyt alkaa helpottaa, löysin rasvakombinaation, joka toistaiseksi toimii. Ylipäätänsä kasvojen tunnollinen rasvaaminen on mulle tärkeätä, sekin kuivahtaa aivan salamannopeasti jos hyväksi todetusta rutiinista liikaa poikkeaa. Ja rasvoja täytyy kierrättää usein. Onneksi kuitenkin pystyy hyvin tekemään paluun aikaisemmin hyviksi todettuihin rasvoihin, joten jotain täysin uutta ei tarvitse koko ajan etsiä.

46 päivää lomaan!!

Piipahdus sairaalassa

Tänään kävin näyttämässä lääkärille, miten kyljen haava on umpeutunut ja kunnossa. Enää on jäljellä pieni rupi koska siitäkin suurin osa on jo lähtenyt pois omia aikojaan. Kuinka autuaallista nyt onkaan, kun kyljessä ei ole koko ajan vuotavaa haavaa!

Kävin myös verikokeissa samassa yhteydessä, ja tulokset tulivat juuri mun puhelimeen, aikas hyvät arvot on!

Tulehdusarvo CRP 51.4 (kuun alkupuolella viimeksi 112.7), leukosyytit 5.2, hemoglobiini 111 (mun hemppariksi hyvä lukema, yleensä en pääse naisten alimpaan suositukseen, joka on 117),  trombosyytit 253 ja p-alat 15 (yleismaksa-arvo, viite 10-45, eli mun on tosi hyvä!).

Olokin on tosiaan ihan hyvä, ja nukun yössä 10-11 tuntia, huimamäärä, mutta sen verran sitä unta tuntuu riittävän kun heräily on jäänyt Ketipinorin ansiosta. Vaikuttaa mielialaankin todella piristävästi kun ei tarvi yötä myöten valvoa, vatvoa asioita yöllä kun pitäisi nukkua, ja kaikki tuntuu paljon epätoivoisemmalta kun on väsynyt ja kiukkuinen. Ketipinorin annostus on niin pieni, että se vaikuttaa korkeintaan ihan pikkuisen mielialaan, tai ei ollenkaan - nukuttaa vain.

Tukihihalähetteen sain matkaani, mun fysioterapeutti oli suositellut sitä mun vasemmalle kädelle, sille jossa oli 2011 kesällä se lievä tukos ja jonka vuoksi se on edelleen noin 2cm paksumpi kuin terve, oikea käsi. Pieni turvotus ei mua itseäni juurikaan vaivaa, joskus sen huomaa jos on kireä hihainen paita tai takki, että vasen kinnaa enemmän kuin oikea. Fyssa sitä suositteli siksi, että ei sitten olkanivelen (tai jotain sellaista) liikerata häiriinny jos se tästä jostain syystä turvottelisi enemmän - mutta mun onneksi käsi ei kyllä ole muuttunut mitenkään sitten 2011. Tämä ei olisi pakollinen mulle, mutta mainitsin siitä lääkärille ja kun tämä kertoi, että sairaala antaa siihen maksusitoumuksen, eli se ei maksa mulle ilmeisesti mitään, niin miksikäs ei sitten, kun sellaisen mulle voi tämän takia kuitenkin määrätä. ja koska mulle ei ensisijaisesti suositella mitään lymfahoitoa tautini takia. Eniten tätä kuulemma määrätään rintasyövän sairastaneille.
Tukihihaa normaalisti pidettäisi vähän koko ajan, mutta kysyin fyssalta voisiko sitä käyttää vaan yöllä (kun mun turvotus on niin pientä, eikä lisäänny) niin tämä sanoi sen olevan ihan hyvä vaihtoehto, jos en halua päiväsaikaan käyttää. Ja en mä ainakaan kesäaikaan halua, se näkyy, ja sitten jos se on niin kireä ettei sen kanssa ole hyvä puuhailla, kuten luin joltain foorumilta, niin en halua sen olevan tiellä. Katsotaan ja kokeillaan, millaiselta tuntuu ja näyttää.

Mun ihoa myös katseltiin, kun mulla on meneillään niin kovin ihottumainen ja kutiava kausi, jopa mun naama taas punottelee ja tosiaan leuan alla on edelleen punainen alue, joskaan se ei ole enää kuiva ja röpöliäinen, kuten oli silloin jokunen päivä sitten kun pistin siitä kuvan. Eli seuraava vaihe olisi sitten kokeilla valohoitoa tähän. Täytyy soitella siis ihotautipolille vuoden vaihteen jälkeen, ruveta järjestelemään sitä. Ja tietysti jos pääsen helmikuun alussa sinne etelään pariksi viikoksi, se voi tehdä tälle jopa ihmeitä!

Tällaista tällä piipahduskerralla, sääkin oli sen verran hyvä, ei siis satanut, että kävelin sairaalaan ja takaisin, vähän liikuntaa tälle päivälle.

Itsenäisyyden kynnyksellä

Iltaa!

Tänään on ollut ihan jees päivä, vaikka yölläkin saikin herätä yhteen väliin ja pyöriskellä, kun mietin tätä kyljen haavaa ja kuinka se nyt on niin innostunut vuotamaan kudosnestettä. Jutskailin kuitenkin tänään lääkärin kanssa puhelimessa, ja se vahvisti mun epäilykseni, että sädehoitohan tässä varmaankin on innostanut sen vuotelemaan oikein kunnolla, että ensin menee jopa huonommin kuin alkaa mennä paremmin. Vaikkei tietysti takeita ole, että tämä lähestymistapa korjaa tätä ongelmaa. Mutta mä niin toivon, en haluais että tää vuotava kylki on mun riesana mun loppuelämän, oli lyhyt tai pitkä! Nyt olen joutunut siis oikein tyhjentämään sitä pari kertaa päivässä, aamuin-illoin, se pakkautuu haava-aukon seutumille ja sivusta painamalla, se rupee valuttamaan nestettä.  Siis pahimmillaan ehkä parin desin verran. "Tosi hupaisaa" siis..

Mutta tosiaan muuten, tulehdusarvo on kääntynyt laskuun, mulla ei ole niin kelju olo iltaisin (vaikka eilen olinkin aivan kuolemanväsynyt IKEAn reissun jälkeen, mutta aina en vaan kunnioita mun omia rajoja vaikka tiedän aika tarkkaan, missä ne menee, ja sitten ollaankin ihan superkamalanväsyneitä, että joskus jopa ihan itkettää). Ja tänään on ilmennyt kaikkea kivaa, IKEA-ostosten laittelua (lamppu, kynttilöitä), uudet kengät! ja muutenkin ollut niin hupaisaa, kun toin pennuille (koirille, en osaa sanoa niitä kuin pennuiksi vaikka ne on nyt melki 1,5-vuotiaita! :D) uuden lelun, ja ilo on ollut irti tässä huushollissa siitä lähtien ihan sata lasissa.

Kohta tarvii vielä lähteä sädehoitoon - iltakeikka taas, kun eilen oli jo päivällä, ja sitten vielä ruokakauppaan. Väsyttäis jo, mutta kun on vaan mentävä. 

Ja tässä vielä kengät. Ovat Zalandolta, nyt alessa olevat eli hintaa jäi 39,90e. Kivat jalassa, jämäkät ja ostin bootsit niin, että mahtuu vähän paksumpaa sukkaa alle. Juuri polven alle tulee varsi. Kyllä nyt kelpaa ulkona mennä! UGGit kun ei kelpaa oikein jalkaan jos on kovin märkää, ne ei tykkää, mutta näillä voi painaa märälläkin kelillä. En oo hetkeen ostanut uusia kenkiä (ja väitän olevani kenkäfriikki) ja nyt kun ostin, ja nää on niin mahtavat, olen ihan älyttömän tyytyväinen, hykertelen onnessani. Varsinkin kun olivat niin edullisetkin. ;)

Oodi sängylle

Olen nukkunut viime yönä ja sitä edellisenä yönä sen verran sikeästi TODELLA pitkästä aikaa, että tuntuu ihan julmalta että aamulla tarvii jostain syystä nousta sängystä. Mä siis tietysti nousen koirien takia, vien niitä aamulenkille ja annan ruokaa. Mutta jos näitä ei olisi.. tänäkin aamuna, kellon soittaessa 9:10, katsoin sitä, tuskailin että ei voi vielä olla aamu, ja vielä kymmenen minuuttia rötväsin sängyssä. Jos ei olisi verikokeiisinkin meno tänään, niin olisin varmaan kääntänyt kylkeä vielä tunniksi.

Nytkään ei huvita valmistautua hitaasti lähtöön, en päässyt suihkuun asti koska sen jälkeen tulee kylmä, enkä mä voi ottaa pikasuihkuja mun ihon takia: aina pitää jälkeenpäin suorittaa pitkälliset ja ärsyttävät kokovartalorasvaukset. Senkin verran laiskotti lisää etten jaksanut pestä hiuksia lavuaarin päällä, saatikka edes vähän etummaisia hiuksia, vaan tungin hiuksiin vähän vauvantalkkia oikean kuivashampoon ollessa loppu. Se rasvaisuudesta kielivä kiilto on poissa, ja koska kuitenkin pistän pipon päälle tuonne pakkaspäivään, on tämä pikahoitokeino täysin riittävä tähän väliin.

MIKSI OI MIKSI en saa vielä jatkaa ihanan sikeitä unia sängynpohjalla... olenhan mä tottakai yöllä herännyt mutta olen päässyt nukkumaan takaisin, mikä on ennätysmäistä, ja nukkunut todella sikeästi joka sekin on jo harvinaista herkkua! Kohta rupean tekemään jotain oodia mun sängylle, sen pehmeille muodoille, lämpimälle sylille...

Joo, kukkuu ;) hyvät maanantaihuomenet siis kaikille!

PS. JES! Blogilista vihdoin reagoi blogin osoitteen vaihtumiseen, ja taas päivittyy sinne! Kyllä meinasi jo mennä hermo.